Käyttäjän Izuzuuppinen kirjoittamat vastaukset
-
Metsänomistajan ja muiden autoilijoiden kannattaa valita automobiili lähinnä siten, että se vastaa ajateltua käyttötarkoitusta.
Käyttövoimavalintaan liittyy muutama melko vähälle huomiolle jäänyt seikka.
Suomen hiilineutraalisuustavoite vaikuttaa yllättävällä tavalla käyttövoimavalintoihin. Jos valitsee jonkun sekoiteuusiutuvaa polttoainetta käyttävän vaihtoehdon, tulee lukinneeksi itsensä melko kalliisiin menovesiin ja heikkoon energiatehokkuuteen. Koska noita aineita valmistetaan jossain määrin tuontiraaka-aineista, ei Suomen vaihtotase kohene vaan heikkenee.
Sähkön osalta tilanne mielenkiintoinen ja hiukan ehkä yllättäväkin. Valitsemalla sähkökulkineen, tulee käyttöön päästöttömin, puhtain ja energiatehokkain energiamuoto. Ja kun sähkön osuus lisääntyy, vähentyvät liikenteen päästöt ja siten lainsäätäjien paine metsien julistamiseksi hiilidioksidivarastoiksi vähenee. Metsien hakkuut voisivat siten jatkua hyvällä tasolla, minkä voisi kuvitella olevan koko metsäalan etu.
Metsähenkilön kannattaisi siis seuraavaa automobiilia valitessaan pohtia syy ja seuraussuhteita hiukan laajemminkin
Minulla on sen verran vanha 4-vetoinen, että siinä ei ole mitään luistonestoa. Talvella nastarenkaat ja kesällä melko karkeat kesärenkaat yrittävät pitää auton tiellä.
Hidas neliveto on ja siinä nopeusrajoitus 30km/h, mikä riittää mainiosti, koska risukossa ja muualla maastossa ei oikein ryömintävauhtia kovempaa kehtaa ajella. Mukavin ominaisuus hitaassa nelivedossa on vääntö. Veneen nosto soraramppia pitkin sujuu kytkintä polttamatta melkein tyhjäkäynnillä.
On melko tympeää seurata keskustelijaa, joka löytää ongelman jokaisesta jonkun muun tekemästä ratkaisusta, ajoneuvosta, apukeinosta, sahasta, palstasta, hakkuusta, ajourasta, tai melkein mistä tahansa. Toisaalta on mielenkiintoista havaita, että maapallolla on ainakin yksi yksilö, joka on onnistunut kaikessa paremmin kuin muut. Onnea.
Voinen hieman kommentoida tätä sähköautokeskustelua kun minulla sattuu olemaan sähköauto ja myös avolavapaku pohjapanssareilla. Ensimmäisellä ajellaan kaupungissa melkein ilmaiseksi kun lataus on dieseliin nähden edullista.
Sähköautossa on mahdollisuus säätää regenerointia eli sitä miten paljon rullauksen energiaa otetaan talteen akkuun. Olen todennut, että paras tulos tulee kun jättää regeneroinnin pois normaaliajossa tasamaastossa, mutta kytkee sen päälle isossa alamäessä, jolloin vauhti pysyy sopivana vaikka akkuun pukkaa ilmaista energiaa. Metsään en ole sähköautolla mennyt vaikka hyvinkin voisin koska matka sattuu olemaan pitkänpuoleinen eikä cityautoon oikein mahdu rsaha ja muut hilppeet.
Ei ole taidettu vielä keksiä sellaista autoa jossa ei olisi arvonalennusta. Käytettyjä autoja kun ei valmisteta.
Putte saa tehdä ihmeitä voidakseen lamauttaa sähköverkon joten siitä ei kannata kantaa huolta. Ei tule tapahtumaan. Sähköverkon ongelmat ovat vielä jossain määrin metsäalaan liittyviä eli linjoille kaatuvia myrskypuita vaikka paljon onkin jo viety ilmajohtoja maan alle kaapeleiksi.
Avolavapaku sopii metsähommiin eikä tule kalliiksi kun sillä ajelee vain ne ajot joita ei cityautolla voi tehdä. Näitä ovat maastoajot, polttopuiden tuonti, kaivurin kuskaus peräkärryssä sekä metsässä hionneen ja kastuneen ukkelin kuljetus.
Tukes on viranomainen, jonka tehtävä on valvoa lakien ja asetusten noudattamista. Ihmiselämässä niinkuin liiketoiminnassa on aina erilaisia tulkinnallisuuksia ja siksi päätösten tulee olla julkisia, jotta niitä voi arvioida.
Jos kaivostoiminnassa on jotain kohennettavaa, niin kyllä kait niitä parannuksia tulee ensisijaisesti esittää lainsäädäntöön ja toiseksi sen valvontaan.
Tasapaino hyötyjen ja haittojen välillä on poliittinen kompromissi mikäli toimijoilla on vilpitön tahto vastata teoistaan. Aivan tappiinsa vedetty ympäristö-öyhötys takaa mukavat olosuhteet ölliäisille ja paljon palstatilaa risupartadosenteille, mutta estää kaivostalouden positiiviset talousvaikutukset.Aivan kaikessa ihmisen toiminnassa on ympäristövaikutuksensa. Meidän pitäisi kieltää kaikki liikenne jos haluaisimme suojella hyttysiä, paarmoja, perhosia ja vaikkapa supikoiria. Rakentaminenkin pitäisi lopettaa koska saatamme vahingoittaa matoja. Vastaavia mielipuolisuuteen johtavia esimerkkejä ei ole vaikea löytää. Tolkkua.
Tänään pääsi taas tutustumaan alikasvukuusten maailmaan. Kyse on siis männylle sopivasta sorapohjaisesta maasta, jossa näyttää olevan kuitenkin sen verran puhtia, että kuusia pukkaa.
edit: Maaperä on joltain osin kuivaa ja tuolla kohtaa kuuset ovat aivan nysiä tattiaisia. Muualla maaperä on rehevämpää.
Raivasin satoja kuusia maahan eikä yksikään ollut laho. Tervettä menoa siis. Koska kyse on on pääosin mäntyjen kasvatuksesta, niin raivasin mäntyjen tyvet puhtaaksi kuusista ikäänkuin ennakkoraivaustyylillä. Ureat levittelin painepullolla
Kasvukykyisiä kuusia jätin minimissään 1,5m päähän männyistä. Tämä ei ehkä ole hyvä ratkaisu pidemmän päälle, mutta ensiharvennuksessa niistä tulee kuitu jos ei muuta. Osa saattaa jatkaa maaliin saakka. Paikoitellen kuusia oli ihan tiheiköksi asti ja raivaussahakäsittelyä saivat muiden alle jääneet sateenvarjotyyppiset risut. Kuusien tiheydeksi jäi jotain 3000:n paikkeilla, joka on varmaankin liikaa. Tässä ei tavoiteltu lopullista kasvutiheyttä, vaan haluttiin poistaa aivan toivottomat tiheiköt. Homma ei siis ole vielä maalissa.
En ole oikeastaan muita kuin polttopuuhommeleita tehnyt msahalla ja 1 motillinen 30 cm pötkylöitä syntyy ehkäpä 2 tunnissa. Läheltä ajouraa ja lavalle kasattuna. Eikä mitään paksuja puita vaan sellaisia sopivia alta 13 cm keppejä, toisinaan muutama paksumpikin. Ei pääse tällä lähellekään huippua, mutta väliäpä tuolla.
