Käyttäjän Itäsuomen Antti kirjoittamat vastaukset
-
Ehkä kansainvälisesti tarkasteltuna metsä ei näyttele suurta roolia sijoittajien turvasatamana. Kuitenkin alueellisesti niillä voi olla merkittävä tekijä.
Aika monella siintää silmissä sellainen ”harrastepalsta” Tälläiset viiskymppiset kaupunkilaiset joilla löytyy 20-40 tonnia väljää rahaa, pitää metsätilojen hinnat korkealla asutuskeskusten kupeella. Sijoitustoimintaahan sekin on. ”Onpahan sitten perillisille mistä kiistellä”
Halvin tarjous on 2€/10 papanaa, mikä on tullu eteen.
On totta että liito-orava on sopeutunut ihmisten toimiin, joten sen suojelu on voinut olla liioiteltua. Mutta vasta nyt asia on todettu joten 20 vuotta sitten sitä ei tiedetty ja suojelupäätökset olemassaolevan tiedon perusteella on olleet päteviä.
Se on vähän sama juttu kuin antaisit apinalle atomipommin niin monimutkaisella sytyttimellä ettei apina voi sitä osata…. ehkä. Yhden totuuden toitottajat ovat heikoilla, sillä seuraavana päivänä totuus voi ollakki toinen.
Nythän vasta todettiin että GMO-vehnä on haitallista ihmisten terveydelle. Sitä on kuitenkin kehitettty 20 vuotta, joten se jolla on enemmän rahaa, tulee voittamaan tämän kiistelyn. Vapaa tutkija vs. Kapitalismi. Jotenkin veikkaan että tämäkin ilmiö jää ainoastaan yhteen hesarin sivuotsikkoon.
Meillä käytiin kädenvääntöä kanssa samankaltaisen, mutta suunnilleen puolet pienemmän leimikon kanssa. Kaupat tuli pienen lämpöfirman kanssa silleen että pikkutukki ja energia eritellään kelirikon kestävän tien varteen toukokuun alkuun.
Kysyttiin mhyltä ja kolmelta suurelta mut silti paikallinen lämpöyrittäjä antoi keskiarvoltaan parhaan tarjouksen, hankintana tietenkin, pystyyn ei ois suostunu edes tarjoamaan, mut tällä hetkellä näillä korkeuksilla kannattaa kuitukin ajaa polttoon.
No eihän se kiire, vaan meillä kun noita viilareja on parhaassa tapauksessa kolme kappaletta. Se oikea ja ottava on aina hukassa, vaikka miten tarkkaan sitä varjelis.
Niin tuota minä katselin sitä pykälää suurempaa dolmaria. sitä 1,7 kilowattista sillä olis painoa just 4,4 kiloa, joten se olis reippaan kilon raskaampi kuin 192:nen mut tietty hinta pystyy kilpailemaan, ja saahan sitä siihenki köykäsemmän laipan ja ohkasemman ketjun jos se auttaa.
Mut omasta kokemuksesta suosittelen että koko kaluston vois viilata saman sorttisella viilalla.
No se pikku dolmari taitaa painaa reilun kilon enemmän ku tuo stihl. Joten ehkäpä naisen käyttöön tuo Stihl on ehkä yks parhaista.
Tosin dolmarissa taitaapi olla valurunko ja sitten tuo oikea ketjun kiristin, joka ei petä läheskään niin helpolla kuin tuo pikakiinnitys jutskat. Dolmarin ekologisuus vaan on aiheuttaa sen että sillä pitää sahata aika ravakkaan jos sen mielii saada lämpimäks ettei käynnistämiseen tarvitse näpeltää kytkimiä. Tosin niin taitaa nykysi olla kaikissa moderneissa sahoissa joissa ei ole tietokone ohjattua sytytystä. Mut nuo dolmarit on kyllä kevyt kiskoa käyntiin.
Vaikka nyt en merkki uskollinen olekaan niin se 339 ei ihan oo lyöny ihteään läpitte.
Se yrittää painia ms200:n kanssa samassa sarjassa, mutta ottaa siltä huolella kuokkaan. Ongelmana siinä on se ketjunopeus ja kierrosten rajoitin. En nyt tiedä onko siitä tehty sporttisempaa mallia mutta silloin ilmestyessään.
Raksasahaks siitä vois olla, mutta muovirunkoisuus ja valettutankki on miinuksena. Se kun tahtoo olla välillä vähän vääntökankenakin jolloin tankki voi haleta jo vuodessa tai parissa.
Voihan siitä 339:stä saada aikaan ihan pätevän sahan jos vaihtaa terävarustuksen ohkasempaan ja pistää yhden piikin lisää rattaaseen.
Minusta ei kannata jäädä oottelemaan kemera rahoja, ainakaan jos haaveilet nopeasta kiertoajasta. Jokainen viivytelty vuosi taimikonhoidossa, moninkertaistuu toisen harvennuksen ja päätehakkuun osalla.
Tietenkin männyllä se ei ole niin nöpönuukaa sillä lahottajat ei ole niin petäjän perään.
Tästä kemerasta väännetään jo nyt niin paljon ettei kannattaisi jäädä odottelemaan sitä mitähän tulevaisuus toisi tullessaan. Tosin meilläpäin mhyllä on sen verran nuori kaveri tekemässä hommia että se lupas nuoren metsän kunnostustuen jo normaalillekin taimikolle.
Voi olla mutta sehän on aivan ymmärrettävää. Metsätaloudessa on varsin pitkät siirtymä- ja kiertoajat.
Vielä 60 vuotta sitten suurin osa puista hakattiin miestyövoimalla ja ainoastaan aukkohakkuita tehtiin. Se on vain yksi puu sukupolvi.
Montako sukupolvea autoja tai tietokoneita onkaan virrannut siihen aikaan.
Mielestäni, jos otetaan huomioon puu sukupolvien kiertoaika niin metsätalous on kehittynyt ja modernisoitunut paljon. Kehitettävää löytyy tietenkin koko ajan. Ollaan huolissaan monimuotoisuudesta ympäristöstä, mikä todellakin on oikea linja, mutta yhden metsäkierron aikana oletetaan metsien käytön ja kasvatuksen muuttuvan paljonkin. Kärjistettynä.
Minä istutan tänä vuonna männikön karulle kankaalle. Niin oletettavasti siitä hakataan päätehakkuu vuonna 2100 Pitäsikiö minun nyt olla tietoinen siitä, mitä silloin vuonna 2100 odotetaan metsältä?
Esimerkiksi liito-oravasta oltiin huolissaan ja pelättiin sen kuolevan sukupuuttoon. Tehtiin aivan järkyttäviä suojelupäätöksiä ja nyt todetaan sen lajin sopeutuvan kaupunkeihin. Onko siis suojelussa ollut mitään mieltä?
Enpä jaksa uskoa. Tienkin yksi aikakausi on päättymässä. Paperin valtakausi ajaa ohitse ja kuitupuun armoton kysyntä ja silloiset jo vanhentuneet sahalaitokset onkin tuhoon tuomittuja.
Nyt on alueita joissa kuitupuulle ei ole enää kysyntää, mutta samalla tukkipuun mitat on tullu alaspäin ja energiakäyttö on tullu huomattavasti merkittävämmäksi tekijäksi. Pohjoisessa kuvittelisin että paikallinen energia ja vientienergia esim Norjan halkokauppa olisi mahdollista toteuttaa. Lisäksi optimaaliselle tukkipuulle löytynee ostajat joko Ruotsin tai Suomen sahoilta.
Tämän rikki direktiivin vaikutukset varmasti vahvistaa pohjoisen markkinoita. Sieltä raidekuljetukset ruotsin kautta eurooppaan tai Norjan satamiin avaavat uusia kauppareittejä.
Uskoa ja uskallustahan tuo tietty vaatii, mut mikäpä nykyään olis riskitöntä.