Käyttäjän isotee kirjoittamat vastaukset
-
Aina kannattaa sijoittaa. Säännöllisyys ja ajallinen hajauttaminen hoitaa homman, eli osta säännöllisesti ja pitkäjänteisesti. Puukaupparahat esim Bank Norwegianin tilille ja sieltä säännöllisesti suoriin osakkeisiin ja/tai kuluttomaan indeksirahastoon. Itse en pidä kaikkia munia samassa korissa eli metsärahoja sijoitan muihinkin instrumentteihin.
Parisataa hehtaaria 350 km päässä; raivaukset teen itse, muut hommat teetän. Hallinnointi ym onnistuu hyvin etänäkin. Pidän hommat aika suunnitelmallisena ja napakkana, kun palstalle mennään, töitä tehdään. Ihan parin tankillisen takia ei viitsi noita matkoja ajella.
Muutaman rungon tuulenkaatoja en keräile ollenkaan, jääköön koppiaisten pesäksi. Jos runkoja on enemmän, yleensä teen diilin jonkun paikallisen isännän kanssa joka keräilee ne sahapuiksi omiksi tarpeikseen.
Minulle teki korjuu-urakoitsija latvuksista polttopuurankaa. Latvapöllin jälkeen surautteli vähän pidemmälle vaan. Taksasta oli puhe että 10/m3 mutta eipä se siitä loppujen lopuksi mitään suostunut ottamaan kun oli niin pieni homma. Vein kiitokseksi hirvipaistin. Ajoin rangat itse traktorilla.
Siis ymmärsinkö oikein, että käytäväharvennuksessa normaalien ajourien lisäksi hakataan ajouriin ilmeisesti poikittaisia ”käytäviä” ajouralta toiselle? Eli ylhäältäpäin katsottuna niin kuin ”tikapuut”, jossa käytävät ovat niitä ”askelmia”? Käytävien väliin jäävää aluetta, ”ruutua”, ei siis käsitellä mitenkään?
Onko porukoilla tästä laajemmin kokemusta? Hakkaajalle varmaan helppo menetelmä kun ei tarvitse valikoida puita sen kummemmin kun vaan hakkaa ajouraa ja niitä käytäviä? Mutta miten ne jäljelle jäävät ”ruudut” sitten; eikö ne tarvitsisi jotain hoitoa?
Mitä tulee aloittajan alkuperäiseen kysymykseen, valitsisin kuitenkin perinteisen laatuharvennuksen jossa valitaan puut suunnitelmallisesti.
@mehtäukko: Juuri näin, mielestämme metsää pitää hoitaa ja tässä meidän tapauksessa se on kasvuedellytysten auttamista kuten raivausta, ojitusta, lannoitusta jne.
Ehkä emme sitten olekaan oikeita jk-kasvattajia vaan joku ”metsää hoitava yläharvennustarvittaessaistuttaja – MHYHTI”?! No siitä vaan termi vapaasti käyttöön niin tiedetään mistä puhutaan. 😉
@oksapuu: ei ole poronhoitoalueella. Ja huomautan edelleen että esimerkkihinnoissa on kyse 2017 alkuvuoden hinnoista, joita voi tarkastella vaikkapa täältä Metsälehden sivuilta. Kainuu-Pohjanmaa 1/2017 tukkipuu päätehakkuu 51-52 e/m3. Tällä hetkellä näyttää olevan lähempänä kuuttakymppiä, mutta itsellä ei ole leimikkoa nyt kyselyssä niin ei ole heittää ajantasaista vertailuhintaa.
@jovain: Kiitos täsmennyksestä, juuri näin. Näinkin lyhyessä keskustelussa huomaan että väärinkäsitysten vaara on ilmeinen, koska termit tarkoittavat yhdelle yhtä ja toiselle toista. Klassinen ”aidat ja seipäät” -tilanne…
Yhtäkaikki, jaan käsityksesi kehityskelpoisesta puusta. Ison kuusen juurella oleva pihkainen kuivunut kituva ranka ei ole sitä, sutjakka ja elinvoimainen O2-3 on hyvinkin. Sama koskee taimiakin; jos on metsässä liikkunut, todennäköisesti ymmärtää eron elinvoimaisen taimen ja kituvan ”turrukan” välillä…
@Visakallo: Verrattakoon oikeita hintoja, 3/2017 päätehakkuutukki oli alueellamme 52, jk-kauppa 50. Toki on tapana netissä provosoida, mutta kannattaa lukea lähtötiedot oikein mistä puhutaan. 🙂
@puuki: alikasvospuiden kasvu tukkipuiksi vaihtelee kokemusten mukaan hyvin paljon maapohjan mukaan. Jossakin suorastaan ”räjähtää”kasvuun kun saa tilaa ja valoa, jossakin varttuu sitten hitaammin. Taimikoiden suhteen sama, jossakin niitä tulee heti ja liikaakin, jossakin joutuu täydentelemään. Kuten aiemmin alkuperäisessä kirjoituksessa totesin…En provosoidu vaikka provosoidaan, näinhän opetti jo Mauno Koivistokin. Yritän tuoda asiallisia näkemyksiä ja kokemuksia tähän keskusteluun.
@klapikone: juuri näin. Tavoitteena yläharvennuspainotteisesti, mutta ei niitä huonoja alempiakaan sinne jätetä vaan harvennetaan pois kuten fiksussa hakkuussa muutenkin.@mehtäukko: Kyllä, talvet ovat olleet edelleen talvia. Juurikääpä ei ole meillä vaivannut.
Korjuuketju on juurikin tavanomainen keskiraskas moto + ajokone. Mieluummin vähän järeämpi kuin pieni, että on ulottumaa ja jaksaa käsitellä.
Kauppahinnat ovat asettuneet aika tasaisesti päätehakkuun ja kasvatushakkuun välimaastoon, lähemmäs sitä päätehakkuun hintaa kuitenkin. Esim. viime vuonna talvella meidän alueella tarjottiin päätehakkuusta tukille 52 ja kasvatushakkuusta 45 e/m3; teimme kaupan jk-hakkuusta hintaan 50 e/m3. Samalla suhteella suunnilleen myös muille tavaralajeille. Tämä on mielestäni kohtuullista ja oikein, koska kysymyksessä kuitenkin on harvennus niin hinta on ymmärrettävästi päätehakkuuta edullisempi mutta tukkipitoisena lähempänä pääte- kuin kasvatushakkuun hintoja.
Kiitos kiinnostuksesta ja kommenteista! Vastaan eräitä kohtia:
@harrastelija: maantieteellinen sijainti on Pohjois-Pohjanmaa. Valitettavasti meillä ei ole kokemusta puhtaasta jaksollisesta kasvatuksesta, joten en pysty vertaamaan.@mehtäukko: Uuttahan tämä ei missään nimessä ole. Tällaista menetelmää lienee periaatteessa käytetty satoja jos ei tuhansia vuosia? Ns uutta toimintaa meillä toki edustaa ojitukset, lannoitukset, säännöllinen raivaus ja istutuksetkin muokkauksineen silloin kun niitä tarvitaan.
@puunhalaaja: Peitteinen metsä on meille vain lähtökohtaisesti arvo, jota lähdetään toteuttamaan. Uskonnollisen fanaattisia emme kuitenkaan ole suuntaan eikä toiseen, toisin kuin sekä jk:n että jaksollisen kasvatuksen piiristä tuntuu mielipiteitä löytyvän. Olemme ”jutanneet” (kiva verbi, sivuhuomautus) omalla mallillamme, koska olemme todenneet sen taloudellisesti kannattavaksi sekä mielekkääksi tavaksi toimia. Saimme aikanaan erittäin hyvin hoidetut jk-metsät, joiden kanssa olemme toimineet niin kuin olemme parhaaksi nähneet ja meille riittävän hyvin tuloksin.Ongelmia olen kuvannut avoimesti edellä alkuperäisessä kirjoituksessani. Ainut merkittävämpi haaste on uudistumisen varmistaminen, mutta niinhän se on jaksollisessakin: kuivuvat taimet, heinittyminen, hirvet, vesakoituminen jne jne.
Jotkut puunostajat suhtautuvat nuivasti, mutta sama tilanne lienee muutenkin; joskus leimikko kiinnostaa, joskus ei. Sellaista se on kauppa ja merenkulku… Omalta osaltamme olemme edesauttaneet kauppojen syntymistä sillä että metsät on hoidettu, tiet kunnossa, raivaukset tehty ja leimikot hyvälaatuisia ja riittävän isoja. Huonoja kohteita en tarjoa myyntiin lainkaan, vaan hoidan ne toisella tavalla esim. hankintana tai pelkästään raivauksena / energiapuuharvennuksena jos ei ole mitään kunnon myytävää. Kyllä hyvä tukkileimikko näyttää kiinnostavan. Ja myyjän ei ole pakko myydä, mutta ostajan on jossain vaiheessa pakko ostaa – niin se on.
Mitä tulee viimeiseen kysymykseen, en pidä hirvensyömien hieskoivujen tulevaisuutta realistisena riskinä. Todistettavasti ainakin kolme sukupolvea on metsiä hakannut enimmäkseen tällä tavalla ja näyttää neljännellekin jäävän. Toki on kuvioita jotka vaativat erilaistakin käsittelyä kuten edellä mainitsin.
PS: Mainittakoon, että on kuutioita ja ”kuutioita”. Kävin juuri mielenkiinnosta katsomassa erästä kohdetta, jossa oli arvion mukaan tuhansia kiintoja puuta, mutta minun silmääni ei mitään kunnon hakattavaa. Runkoja oli tuhansia mutta suurin osa mutkaisia vänttyröitä tai liikaoksaisia ei kunnon sahapuuta missään 30 ha alalla. Kun taas meidän mäntytukkiaines on kuin kynttilöitä…
Edit: kävin lisäämässä yhden kuvan parikymmentä vuotta sitten käsitellystä männiköstä, joka odottaa seuraavaa hakkuuta. Olisi harvenneltavissa jo nyt.