Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Onhan se vaihtoehto avohakkuulle sekin, että hukutetaan metsä kosteikkoon 🙂 Ihan hyvää keskustelua, mutta miten liittyy asiaan? Vaikka mieluummin tätä lukee kuin sitä alkanutta juupas eipäs keskustelua ja hatusta tempaistuja laskelmia. Esim. uudistamisen kulut syö todellisuudessa tehdyn avohakkuun tuottoa, eikä rasita tulevia tuloja. Professori jo 80-luvulla totesi, että metsätalous pellonmetsitystä ja avosuon ojitusta lukuun ottamatta ei ala avomaalta, joten metsittämisen kulut eivät ole tulevan puukierron kuluja varsinkin, kun ne aiheutuvat metsälaista, joka edellyttää metsän uudistamisen hakkuun jälkeen. Eli uudistamiskustannukset tulee kohdentaa avohakkuun kuluksi kuten muutkin korjuukustannukset. Metsänomistajalla on yleensä avohakkuun jälkeen mukavasti massia maksaa uudistamiskulut, eikä sitä varten lainaa oteta…
Tuo Lotta Laaksosen laskelma kertoo siitä loputtomasta optimismista, jota eräät (ei kaikki) jatkuvan kasvatuksen kannattajat noudattavat. Jos metsän alla olisi valmiiksi 10 000 hyvää kasvukuntoista nuorta puuta ja ne kaikki kasvaisivat yhtä nopeasti kuin hoidettu metsä, niin onhan 10 000 tukkirunkoa hehtaarilla parempi ja enemmän hiilensidontaa kuin vajaat tuhat räkämäntyä ja tuleehan se nopeammin kuin pienestä sintistä kasvatettuna! Päiväunethan ovat kauniita. Eräs tuttu sanoi sattuvasti ”Jatkuvan kasvatuksen mahdollisuudet pitää hyödyntää, kun ne on, mutta jatkuvan kasvatuksen metsää ei voi tehdä.” Onnistuneina esimerkkeinä näytetäänkin usein noita kohteita, joissa ne mahdollisuudet jo olivat. Ja kyllä näin jatkuvaa kasvatustakin kannattaa hyödyntää – ei aukko ole mikään itseisarvo kenellekään, luulisin.
Tämä se on hauska keskustelu. Muistuttaa aivan kitkarengas/nastarengas -keskustelua, jossa kitkojen ystävät säännöllisin väliajoin hyökkää nastarenkaiden käyttäjien kimppuun sen sijaan, että tyytyväisenä ajelisivat kitkoilla, kun lupa on. Jatkuvan kasvatuksen puoltajat yrittävät mollata avohakkaajat perusteettomin väittein alkaen siitä, että viranomaiset suosivat avohakkuuta. Laki antaa jota kuinkin vapaat kädet hakata niin kuin haluaa, kunhan jotain uutta kasvua saadaan aikaiseksi. En ole kuullut, että viranomaiset olisivat tämän esteenä.
Toinen mielenkiintoinen piirre on se, että ”jatkuvat kasvattajat” haluaisivat korjata aikanaan tehdyn virheen toisella yhtä pahalla virheellä. Eli kun harsinta (jatkuva kasvatus) kiellettiin, taustalla oli todelliset havainnot harsintatalouden haitoista. Jos nyt olisikin niin, että pääasiassa avohakkuisiin perustuva uudistaminen aiheuttaa monimuotoisuudelle ongelmia, ei monimuotoisuus siitä parane, että mahdolliseksi tulisi vain harsintaan perustuva uudistaminen. Mitä tapahtuisi niille eliöille, jotka ovat kiistatta hyötyneet hakkuuaukeista? Mitkä olisivat metsänkäsittelypinta-alat, jos puun tarve säilyy ennallaan?
Eikä ole edes tarpeen keskustella siitä, että mitkä ovat metsänomistajan omat intressit ja rahantarpeet.