Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Musk on sen kokeiluillaan osoittanut, että kaikki on sähköisesti aivojen ohjaamaa fysiikkaa. Aivojen kontrolli on ohitettavissa/korvattavissa ulkoisella stimulaatiolla (kemiallinen tai sähköinen), jota muuten käytettänee ihan yleisesti monien neurologisten vaivojen hoidossa.
Odotan vain, että joku kertoisi mihin aihealueeseen metsätaloudessa tämä liittyy? Harrastus, sukupolvenvaihdos, sukupuolenvaihdos…?
Ei ole ihme, että Ylen metsäuutisointi on mitä on…
Poliittiset ideologiat ja aktivistit ohjaavat tuotettavaa sisältöä!! Ei ole tarkoituskaan luoda journalismia (oikeaa tietoa) vaan ajaa joidenkin määrittämää ”hyvää tavoitetta”.
Tähän olen päätynyt itsekin – hankintahakkuusta joutuu maksamaan ”harrastuslisää”, mutta erityisesti ensimmäisillä harvennuksilla ja vaikeammassa harvennuskohteessa kannattaa tulevaisuuden paremman tuoton vuoksi. Oman koneen hankinta ollut harkinnassa, mutta toistaiseksi työssäkäyvällä liian pieni käyttöaste, että kannattaisi hankkia.
Keljua on, kun joskus pisto on tullut selkään raivaussahavaljaan alle. Siellä se tuntuu paljon kauemmin ja pahemmalta kuin muualla. On saattanut vielä jäädä piikki sisään, mikä ei paranna tilannetta, kun ei selästä oikein pääse sitä kaivamaan.
Kyllä on ihan mielikuvitusta vetää johtopäätöksiä yrityskoon tai -muodon ja työn laadun välillä. Erästä metsuriluottamusmiestä lainatakseni: Hyvä ammattilainen tekee saman määrän hyvää jälkeä taksasta (urakka/tunti) riippumatta! Eli kyse on täysin sen kaverin osaamisesta ja ammattiylpeydestä, joka puikoissa on.
Tuossa vuosituhannen alussa taisi olla Aalto-yliopiston tutkimus metsäkonemarkkinoista. Tulokset olivat jota kuinkin sellaiset, että alaa vaivasi jäykkyys, eli yrittäjien sitominen urakanantajaan ja heikot mahdollisuudet vaihtaa urakanantajaa. Metsähallituksen kilpailutukset mainittiin alaa tervehdyttävänä mahdollisuutena. Tosin tiedämme, että kovan kilpailun vuoksi ei uskallettu aina antaa kannattavia hintoja.
Kannattavimmaksi todettiin 1-2 koneketjun yritykset, joissa isäntä on myös itse töissä koneella. En varmalla muista oliko sama tutkimus vai samoihin aikoihin tehty koneyrittäjien oma selvitys. Kannattavuuden kannalta tärkeää, että myyntityötä ja hallintoa hoitaa sen hyvin taitava henkilö tai taho.
Vaikea nähdä, miten alueyrittäjyys parantaa alan edellytyksiä noin laajemmin, kun ei se lisää jaettavaa, vaan pidentää ”ravintoketjua”. Tunnetusti ravintoketjun alapäässä olevat eivät ole kovin vahvoilla.
Suorittava oli mielenkiintoisesti kommentoinut uutista luvattomasta puiden katkonnasta poluilta yksityisellä suojelualueella. Jos on ok katkoa toisen maalla olevat polun yli kaatuneet puut, niin onko siinä enää suurta eroa, että kaataa polun vieressä olevan haittaavan puun? Minusta ei. Erityisesti tukkikokoinen puu on kaatuneenakin omaisuutta, johon ei pitäisi sivullisen koskea.
AJ – kauan olet säilytellyt turhaa rautaa ja pienellä riskillä, vaikka deaktivoituja. Ylipäätään käyttämättömät aseet kannattaa laittaa kiertoon luvalliseen käyttöön tai poliisille. Rikollisilla on merkillisen tehokkaat tavat kaivaa esiin aseet ja niiden omistajat.
15 vuotta diesel foresterilla keskikulutus 5,85 l/100km (mitattu tankkausten ja mittarilukeman mukaan, joten virhe luokkaa +/-5%). Mukana jarrullisen kärryn vetoa sekä ”maastoajoa” huonoissa olosuhteissa hangessa ja liukkailla pelloilla. Näin suunnistusta harrastavana, ei tarvinnut Lappeenrannassakaan traktoreita odotella. Suurin hyöty ollutkin suunnistusten peltoparkeissa ja muutama auraamaton talvitie. Toki liikkeelle lähtö risteyksissä talvella etu, kun muistaa ottaa luistoneston pois kuten AJ kirjoitti – pääsee ruuhkaisemmallekin tielle. Tietty parempi maavara etu, mutta aikanaan pösö 309:ssakin oli hyvä maavara ja toimi metsähommissa hyvin.
Eli tyytyväinen foresterikuski. Pahin vika jatkuvassa nelivedossa on kesärenkaiden kuluminen, kun synkronointi ei kaarteissa ole eikä voikaan olla täydellinen. Kesärenkaat kestää tyypillisesti vähän reilut puolet siitä mitä kesti etuvetoautoilla aikaisemmin.
Tämä on jännä tämä autoasia, kun aikaihmiset jaksavat keskustella siitä, mikä on paras auto. Olen ajellut audilla (köyhän miehen mersu 70-luvulla), fordilla, fiatilla, pösöllä, opelilla ja subarulla – kaksi ensin mainittua isukin autoja, mutta kovassa käytössä. Kaikki on olleet silloiseen käyttötarpeeseen ihan hyviä autoja, kun on hyvin pitänyt. Arvonlasku ei ole ollut kiinnostuksen aihe, kun kaikki on käytetty loppuun ja päätynyt romuttamolle tai romutushinnalla jollekin, jolle vielä kelpaa.