Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Metsänkäyttöilmoitusten lainvalvontaa tehdään nykyään automaattisesti kaukokartoitusaineistoista, josta näkyy pienetkin erot. Jokainen noudattaa lakia niin kuin parhaaksi katsoo tällaisessa asiassa, jossa ei aiheuteta suoranaista vaaraa ja vahinkoa muille…ja vastaa seurauksista.
Lassen vinkki naapurin pinojen lappujen tiirailusta on toimiva, jos myy käsikaupalle. Lisäpinot saman tien varressa kelpaavat ostajille hyvin, vaikka olisi pienempikin.
MaalaisSeppo – Ei nyt sentään anneta väärää ohjeistusta aloittelijalle ”Eihän tielinjan hakkuusta tartte tehdä metsänkäyttöilmoitusta.” Metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse Metsälain 14§ 2. mom mukaan tehdä pienialaisista tielinjan hakkuusta. En lähtisi suotta arvailemaan, mitä tämä pienialainen tarkoittaa, kun metsänkäyttöilmoituksen teko on metsään.fi:n kautta maailman helpoimpia hommia metsätöissä.
metsa1980 ”Metsä-ala ehkä monesta muusta alasta poiketen jopa enemmän suosittelujen jne. luottamuksen kautta.” Tämä on hikan optimistinen käsitys asiasta. Metsäalan työ-ja urakkamarkkinat ovat paljolti suljettuja syistä, joita en ala tähän kirjaamaan. Muutosta on viime vuosina jonkinverran tapahtunut, kun on huomattu, että suljetut markkinat eivät edistä alalle tuloa samaan aikaan kuin tekijöistä uhkaa tulla pula. Aiheesta on tehty mm. kauppakorkeakoulun väitöstutkimus vuosituhannen alussa (en löydä sitä tähän hätään). Ja yllätys yllätys – tuolloin markkinadynamiikkaa ylläpiti vain Metsähallitus, joka joutuin hankintalain mukaan kilpailuttamaan kaikki urakat. Se että urakoitsija himoitsevat isoja työmaita ja vakaata työtä niin, että tekevät alihintaisia tarjouksia on sitten tarjoajan oma ”laskentavirhe” kuten Jätkä kirjoitti. Se on vahinko myös urakanantajalle, koska vain molemmille kannattava sopimus tuottaa toivottua laatua eli lopputulosta.
Sen verran monenlaista ”MHY ammattilaisen jälkeä” olen nähnyt, että haluan tietää, kuka henkilö metsässäni työtä tekee.
Tuota suoramainontaa puolustan sillä, että on se vaan halpaa tulostella lappuja ja ajaa kierros pudotellen niitä postilaatikkoon. Jos siinä on vielä jotain persoonallista tai paikallissävyä, niin vähällä rahalla joku, joka ei oikein metsäänsä keskity saattaa herätä. Näistä passiivisista juurikin saa sitten hyvällä työllä vakioasiakkaita.
Olen aina ihmetellyt metsätyöfirmojen kyvyttömyyttä markkinoida työtään. Odotetaan, että asiakkaat kaivaa kivenkolosta tekijän. Tosin joihinkin töihin ei tahdo saada, vaikka kuinka kaivaa, kun tekijä ei uskalla hetkeksikään poistua firman tai mhy:n helmoista.
Jos käyttää esim. remonttifirmojen taktiikkaa, niin kyllä joku saamaton tarjoukseen tarttuu. Kylälle postilaatikoihin lappuja ”Raivaan tällä alueella talvella 2020-2021. Taimikot kuntoon x euroa/ha. Pyydä tarjous”. Joka aamu saa postilaatikon pohjalta kaivella kaiken maailman remonttifirmojen lappuja aivan mitättömistäkin töistä, mutta onko kukaan nähnyt vastaavaa lappusta metsätöistä?
Niin tuohon väsymyksen tunnistamiseen. Kokemus on opettanut hyvät merkit: Tapahtuu sellaista, mitä et huomannut – luultavasti ole väsynyt. ”Yksi tankki vielä” tarkoittaa ”Nyt on lopetettava”. Ajatukset alkaa harhailemaan saunassa ja oluessa, niin sinne päin sitten.
Toistaiseksi työt on seuraavana päivä odottaneet siinä tilassa kuin ne jätti. Tämä on tietenkin tällaisen harrastelijametsurin etuja, että kiire on kuviteltua.
Pahin paikka oli kun erehdyin tyhmyyksissäni herättelemään nuotion pohjaa bensalla. Vaikka en itse syttynyt, niin vastaavasta tempun jäljiltä kävin kerran naapurin isännän sammuttamassa omalla tonttipalstallaan. Onneksi satuin näkemään ja tiesin heti, mitä tapahtui (omasta kokemuksesta).
”Elä niin kuin opetat” päätin 30-v sitten kun olin lähes sadan metsuri työsuojelupäällikkö. Vuosia vahtasin metsureiden turvavarusteita ja työturvallisuutta, ja päätin ettei saha käynnisty ilman kypärää ja turvasaappaita. Jos hommaa vähänkään enemmän, niin myös viiltohousut.
Alkaa väsyttää, niin kotiin lepäämään. Turhia riskejä sahan kanssa ei oteta, vaan apuvälineet käyttöön. Puuhun en kiipeä moottorisahan kanssa. Pokasaha on edelleen aika kätevä ja toinen käsi jää vapaaksi. jne. Hyviä neuvoja on paljon – ne unohtuu vain väsyneenä. Ja tekevälle sattuu, mutta varovaisella työllä yleensä turvavarusteet näissä auttaa – satakiloinen puun tyvi varpaiden päällä (konkelon kaato tyveä siirtäen) vain pysäyttää hetkeksi, jos on turvasaappaat.
Eikö tuo Planterin pöllökuva kerro, että pöllönpoika on tuotu ruokalautasen ääreen ja siinä se odottaa kun emo liitelee aukon päällä myyriä tähystellen 🙂
Metsätalouden hyväksyttävyydelle on haitaksi se, että hyödyt valuu kauaksi sijainnistaan. Tästä on esimerkkejä. Kun Muoniossa loppui metsurityö, loppui aika tavalla metsätalouskin. Kunta alkoi kaavoittaa alueita muuhun käyttöön ja hattu kourassa piti lupia kunnalta kysyä. Tunnustan, etten nykytilannetta täysin tunne, mutta tämä tapahtui viime vuosituhannen lopussa.
Saman voi olettaa tapahtuvan jossain muodossa, jos metsien taloudellisesta hyödystä ei jää mitään paikallistalouteen – kantorahat cayman-saarille ja työtulot itä-eurooppalaisille työporukoille?
MTK:lla oli aikanaan hyvä kampanja, jonka tunnuslause taisi olla ”Maata ei enää valmisteta”. Korjaan heti faktan, ettei kenenkään tarvitse vaivautua sitä erikseen kirjoittamaan – ei koske Pohjanmaan rannikkoa. Saa sitten nähdä muuttaako ilmastonmuutos rantaviivan kulkusuunnan sielläkin?