Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Nastarit kuuluu juoksulenkille. Metsurin turvasaappaat turhan painavat raivaukseen. Pitkäkoipisena tulee välillä potkastua jumittunut ranka raivaussahan terästä irti, niin kärkivahvistettu turvasaapas on tarpeen, ettei käy kuin varpaansa menettäneelle Jojensuun kaverille. Sievin Dunlop turvasaapas on osoittautunut varsin päteväksi raivauksella.
Muutoin vaatetukseen pätee se suunnistajan ohje – lähtiessä pitää olla vähän kylmä, muuten tulee liian kuuma. Tauolle lämmintä mukaan.
Perusohjehan on selvä: mahdollisimman nopeasti pois kääreestä (kuori rikki) ja kuivaksi ja sitten pidetään kuivana. Keinoina käyttää, mitä käyttää. Peiton allakin rankakasaan tiivistyy lämpötilan sahatessa kuten viime talvena kosteutta, joka imeytyy kuoren rikkokohdista (oksat, sahanjäljet jne.) puuhun ja edistää lahoamista. Mitä ohuempi ranka, sen varmemmin keväällä laho, kun talvet ovat tällaisia kuin täällä etelässä, ettei kunnon pakkasia lainkaan.
Teen kuten torppari – pilkon heti ajankohdasta riippumatta, kun pilkevaraston äärellä. Pahiten home iskee kerran kuivaneeseen ja sitten kastuneeseen klapiin. Eli kun kuivaksi saa ja kuivana pitää, niin ei ongelmaa.
Eipä ole tuosta vanhasta kapulasta kertaakaan metsässä (vuosien kokemus) virta kesken loppunut, kun satunnaisessa käytössä kestää lataamatta viikon ja ylikin. Kyllä on omaa hölmöyttä, jos lähtee tyhjällä kännykällä metsään. Tekstari lähtee vielä, kun puhelin ei enää toimikaan. Itselle tuo on vain turvavälineenä metsässä mukana.
Joo, en ole rutinoitunut varavirtalähteen käyttäjä. Kun olen sen joskus kaivanut esiin, niin on ollut niin kauan käyttämättä, että tyhjää näyttää tai johtoa ei taas löydy. Ei tahdo muistaa pitää sitä käyttökunnossa, kun harvoin tarttee.
AJ, vanhaan puhelimeen akun vaihto kestää 10 sekunttia (kansi auki, akku pois, uusi tilalle, kansi kiinni) – selvästi kaikkia mainitsemiasi nopeampi tapa saada puhelin taas käyttökuntoon.
Jos aletaan tiiraamaan pelkästään päästöjä, niin varmaan löytyy optimiratkaisu, mutta tuottaako se tavoitellun hyödyn, eli toimii lämmityslähteenä? Vanhat muuratut uunit oli kait optimoitu lämmön talteenoton suhteen. Suht. pieni palotila ja pitkät palokanavakäytävät ilman lisäilmaa ei liene tehokas polton kannalta, mutta lämpö jäi kiviin eikä karannut piipusta ulos. Tosin osa energiasta jäi ehkä hyödyntämättä???
Sitä saa, mitä mittaa.
Mitä vanhempi sen parempi. Vanhoilla peruspuhelimilla kuuluvuus paras, akku kestää ja vesitiiveys on humpuukia, kun ei ole mitään hajoavaa. Vuosikausia on metsätöissä taskussa pyörinyt Nokia 1610 ja toimii kuin vanhan aikainen junan vessa. Akku kestää viikon, jollei alvariinsa apua tartte. Kuuluvuus on rajanpinnassa erinomainen, kun samaan aikaan älypuhelin ei edes tajua missä on? Ei vie tilaa ja kun on kerännyt koko suvulta kaikista vanhoista vastaavista puhelimista samanlaiset akut, niin akkuja voi olla vasullinen mukana autossa.
Kyllä uhanalaisuuksien syy taisi taas paljastua, kun yle uutisoi luontokartoittajien havaintoja valtion mailla ”Valtio kaataa vanhoja metsiä, vaikka niistä on löydetty tuhansia uhanalaisia lajeja”
Eli jos ne uhanalaiset eliöt eivät hyppää silmille, vaan niitä pitää etsiä, niin niiden on oltava uhanalaisia. Näinhän kävi liito-oravalle. Pistettiin äärimmäisen uhanalaiseksi ja alettiin kartoittaa niin jo vot – niitähän on joka paikassa ja melkein yhtä paljon kuin tavallisia oravia! Ne ei vaan olen lintujen ruokintalaudoilla, niin niitä ei näy city-vihreälle.
Edellä kirjoitettu ei poista sitä tosiasiaa, että mnet lajit todellakin uhanalaistuneet, mutta mitkähän ovat syynä? Nyt loppujen peltoheittojen ja muiden aukeiden alojen metsitys ilmastouhan varjolla vienee Etelä-Suomesta loputkin mahdolliset teeren soitimet?
Mielenkiintoista, että Putkonen on entinen Maaseututyöväenliiton puheenjohtaja – erosi tehtävästään 1990.
Tuosta jokamiehenoikeudesta ei aina oikein tiedä, millä rattailla YM ratsastaa. Toisaalta vaaditaan lisää suojelua, mutta sitten on edistämässä jokamiehenoikeuden varjolla kaikenlaista liiketoiminnan harjoittamista yksityismailla. Esim. suhtautuu hyvin suopeasti yleistyneisiin ratsastustalleihin ja niiden retkiin lähistön maanomistajien poluille, metsäteille ja taimikoihin. Sitten oli tämä hanke, kun yritettiin koko Suomeen saada moottorikelkkareitistö. Sinne oli isäntien taimikoihin ja metsäurille, jotka on elintärkeitä metsänhoitotöiden takia, piirrelty lavealla pensselillä maisemareittejä, joita olisi sitten kiva ”luontoihmisen” huristella ja ihailla maisemia. Rahaa tulisi kuntiin kuulemma ovista ja ikkunoista, kun metsänomistajan taimikot tallataan kelkoilla ja metsäurat on metrisen polanteen alla vielä kesäkuussa – onneksi ilmastonmuutos torppasi nämä haaveet. Ei niin, että olisi tajuttu toiminnan vahingollisuus ilmastolle, vaan olosuhteet kävi etelässä mahdottomaksi.
Äärimmäisin esimerkki oli kun eräs maanomistaja ei saanut lupaa rakentaa kalustovajaa omalle maalleen oman metsäuran päähän tienvarteen sillä perusteella, että vaja olisi sijainnillaan haitannut jokamiehen oikeuden toteutumista, kun retkeilijät eivät voisi enää paikalle parkkeerata ja tästä luontoretkilleen lähteä.
Siis Otsohan pääsi jo yrityssaneeraukseen. Siitä uutisoi mm. tämä lehti, jonka sivuilla me näitä keskinäisen kurjistumisen keskusteluita käydään.
Toinen juttu on sitten, miten tarina jatkuu…
Niin tekee, mutta siihen liittyy aikaisemmin mainitsemani riski – tuki myönnetään maanomistajalle mutta maksetaan kokonaisurakoitsijalle. Konkurssitapauksessa kassassa olevat rahat (Metsäkeskuksen jo tilittämät tuet) on yrityksen rahaa ja pesä jaetaan velkojien kesken. Siinä voi olla maanomistaja heikoilla.