Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
vmt:lle – sopimuksissa yleensä lukee, että omistusoikeus siirtyy kaadettaessa.
Tämä tietysti kummallinen pykälä, kun maksu tulee viikkojen päästä. Mitähän jos ostaja sanoisi puita pois kuljettaessaan maanomistajalle ”Eihän näitä kaadettuja puita tarvi maksaa, kun ne on meidän omia” 🙂
Noin muodollisestihan pystykaupassa kyse on siitä, että ostaja ostaa oikeuden hakata tietyn alueen puut omaan tarpeeseensa. Sitten ostaja ottaa metsästä, mitä tarvitsee ja tarvekin on voinut muuttua ostohetken ja hakkuun välissä. Puukaupan puutavaralajimäärät on arvioita.
Paha ostajan omaa optimointia on arvostella, kun siihen on sopimuksella suostunut. Mutta se, että tukkikelpoisesta rungosta ei tehdä yhtään tukkia tai tukkipuuta silputaan kuitupinoon muualta kuin sieltä latvasta on vähän järjen vastaista ja ei ehkä sopimusosapuolta kunnioittavaa.
Tietääkö joku, miten mhy valvoo hakkuuta ja katkontaa? Minä olen ainakin joutunut joutunut valvomaan itse, mitä pinoon tulee.
Tolopainen Tuolla irkuissa ihmettelikin saarivaltakunnan väen älykkyyttä. Tuon vesikiertosysteemin ne vielä päästivät yöllä ja päivällä jäähtymään, kun tuli oli vain aamusella ja illalla. Perusjuttu – lämmittäminen vie enemmän energiaa, kun lämmön ylläpito. Ranskalaisten sanoin ”Kyllä jumalalla on joku syy ollut, miksi britit on sijoitettu saarelle!”
Irlannissa muutaman kuukauden asuneena epäilen, että koskee vain polttolaitoksia. Tuolla oli ainakin 2000 luvun alussa vielä ihan tavallista, että omakotikiinteistöjen takoissa ja uuneissa poltettiin turvetta. Näinköhän se loppuu 2023? Valtiollinen yhtiö lopetti jo turpeen noston viime vuonna. No saapa nähdä, mitä irkut tekee.
Kyllä britteinsaarilta turveosaamista löytyy – Irlannissa poltetaan turvetta yhdessä jos toisessa talossa.
Mutta mikä tahansa on mahdollista, kun kuntavaalien jälkeen testataan hallituksen liitokset.
Kyllä ja metsän hankkimiseen liittyvät matkakulut, esim. kaupantekotilaisuuteen ja kohteeseen tutustumiseen, ylipäätään kaikki tilakauppaan kohdistettavissa olevat menot.
Tämä hirvieläinten lupakäytäntö onkin mielenkiintoinen. Kun kauriinmetsästys (ei se elokuva) tuli ajankohtaiseksi, tehtiin onneksi päätös, että ylimääräistä hallintoa lupiin ei laiteta. Ja kas, metsästysintoilijoiden pelko kauriiden sukupuuttoon hävittämisestä ei pelotteluista huolimatta toteutunut!
Hirven metsästys on Ruotsissa maanomistajan oikeus. Valtakunnallisesti päätetään hirvikiintiö per hehtaari, esim. yhden hirven saa ampua 500 hehtaaria kohden. Kun sulla on 500 ha, saat hirven losauttaa. Jos tarttet 500 hehtaariin mukaan pari naapuria, niin sovitte yhdessä, että laitetaanpa pöytä koreaksi. Tulisi hirviluvat ainakin käytettyä, kun on metsänomistajalla oma (hirvi)lehmä ojassa.
Tosin Ruotsissakin pääosin hirven metsästys käytännössä tapahtuu metsästysseurojen puitteissa – onhan se mukava yhdessä makkaraa nuotilla paistaa ja olla tietävinään, missä ne hirvet nyt liikkuu. Tosin olen aina poikasesta lähtien ihmetellyt, miksei sitä ajoi tehdä siellä?
Ei ole vaikea asia selvittää paikallista metsästysseuraa ja sitten yhteys seuran toimihenkilöön, että irtisanoo metsästysvuokrasopimuksen ko. tilan osalta. Oli sopimus tai ei, niin sitä ei enää ole. Tämä kaikki sähköpostilla, niin jää todiste irtisanomisesta.
Entiset sopimukset kannattaa aina irtisanoa ja tehdä itse uudet, jos haluaa. Näin voi vaikuttaa, mitä ja miten metsästetään sekä jää sopimuspaperi itselle.
Kohtuullinen kilohinta tulee teeripaistille, vaikka kaikki 50 saisi itse – kanahaukan ”leipasu” maksaa 757 euroa 🙂
Joidenkin lähteiden mukaan Baltian maista hävisi kanalinnut villisian myötä. Katsotaan miten meillä käy. Kaakossa tuloksia pitäisi pian alkaa näkyä…