Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Tilastot on tilastoja ja keskihinnat hämääviä. Parempi vertailukohta olisi toteutuneiden kauppojen mediaanihinta. Ja vanha totuus – kaikki ei voi aina saada keskimääräistä parempaa hintaa!
Oman kokemuksen mukaan niissä leimikon koossa, joita itse olen tehnyt, leimikon koolla ei mitään väliä samoin kuin juontomatkalla, kunhan se on kohtuullinen (about <300m). Tosin en ihan pieniä tarjoakaan – pitää siinä aina muutaman päivän työ koneelle olla. Tämä on mielenkiintoista, kun perinteisesti on korostettu leimikon kokoa ja puhuttu ”leimikkokeskittymistä”.
Näyttäisi siltä, että säännöllisesti puukauppaa tekevä saa paremman hinnan – helpottaahan se ostajan työtä merkittävästi.
Pitää olla varovainen, kun arvostelee jälkeä näkemättä kaikkea. Kerran naapurin isäntä tuli arvostelemaan konemiehen jälkiä minun kakkosharvennuksen kuusikossa ja totesi kantoja katsellessaan, ”Taas on tehty vahinkoa ja suurimmat viety.” Todellisuus oli se, että tuo oli niitä 70-luvun huumassa ruottista tuoduista kuusentaimista perustettu kuusikko, jossa lähes joka toinen puu oli 3-4 metristä vähintään kaksihaarainen – eli nuo paksut kannot olivat juuri oikein viimeistään 2. harvennuksessa poistettujen niiden haaroittuneiden kuusten kantoja.
Koko hommassa on kaksi eri vaihetta: 1. Tehdä oikea myyntipäätös 2. Saada maksimaalinen tuotto kaupasta.
Mhy:n ennakkolaskelmat voivat tuoda apua kohtaan 1, mutta kohta 2 ratkeaa vain valvonnalla. Eli jos tarjoukset on keskenään vertailukelpoisia (riittävän luotettavia), ei tarjousten arviointiin tarvita ”kolmatta mielipidettä”.
Sitten aletaan töihin ja valvotaan, että sopimuksen ehtoja noudatetaan siten, että kohteen arvo tulee ulosmitattua.
AJ Tuota juuri runkopankissa haettiin – valtakunnallisesti kattavaa aineistoa. Siinä oli mukana kasvupaikkatieto. Aihetta on kehitelty myöhemmin metsätehon toimesta Runkopankki puunhankinnan ohjauksen välineenä – PDF Free Download (docplayer.fi)
Toteumaa voi verrata ennustettuun kertymään, mutta se ei kuitenkaan kerro vielä katkontaennusteen hyödyllisyydestä mitään. Kiinnostavaahan on ostajan tarjouksen ja toteutuneen välinen ero ja onko mhy:n laskelma ostajan tarjousta lähempänä lopputulosta. Jos se ei ole merkittävästi lähempänä, silloin voidaan tarjousten vertailu tehdä ostotarjousten perusteella puhtaasti.
AJ Samasta asiasta kysymys, eli runkomuodon ennustamisesta leimikon tunnusten perusteella – miten puuston rungon ominaisuudet voi ennustaa samantyyppisen vanhan kohteen perusteella? Ja se ei tutkitusti onnistu. Oli oikein iso TEKESin rahoittama hanke, jossa oli tarkoitus kerätä maanlaajuisesti hakkuukoneiden tuottamaa tietoa. Jokkeri manasi jälkeen itsekin, että vanhana runkokäyrämallien laatijana olisihan hänen pitänyt se tajuta etukäteen.
Muuttuvia tekijöitä puukaupan onnistumisessa on paljon. Katkontaan vaikuttaa matriisin lisäksi mm. koneyrittäjä ja sen asema virmassa ja lopulta pukille sattuneen kuskin kiinnostus ja/tai ammattitaito.
Vanhojen hakkuiden perusteella uuden ennustamisen hylkäsi jo professori Laasasenaho runkopankki-hankkeessa. Osoittautui, että hakkuukoneelta saadun runko-datan avulla ei voi ennustaa uuden paikan puiden runkomuotoa, koska runkomuoto vaihtelee hyvin pienipiirteisesti paikallisesti. Paremman ennusteen saa leimikon runkomuodosta, kaatamalla motolla pari ensimmäistä puuta, kun moto itse asiassa mittaa hyvinkin tarkasti runkomuodon. Lopulta kyse on aina siitä, mitä milloinkin satutaan tarvitsemaan ja sitäkään ei vanhan katkontatiedon perusteella voi tietää.
Peruslinja on selvä, että tukkileimikko kannattaa myydä sahalle. OIKEIN hyvästä tukkileimikosta ei kehtaa edes kolme suurta tehdä pelkkää kuitua, mutta sellainen normaali hyvä on kriittinen.
Valvonnasta taas pätee se naapurin entisen sosialistivaltion (idässä) periaate ”Luottamus hyvä, valvonta parempi” muodossa ”Luottamus hyvä, OMA valvonta paras”, koska se tapahtuu paikanpäällä.
Mhy-lain 6§ ”Jos metsä on yhteisomistuksessa, kaikki yhteisomistajat voidaan hyväksyä metsänhoitoyhdistyksen jäseniksi.” tarkoittanee, että jokainen kuolinpesän osakas voi olla henkilönä mhy:n jäsen, eli jokainen voi päättää osaltaan. Jos eroaminen risoo, voi liittyä itse jäseneksi.
Yhtymänä taas yhtymä on mhy:n jäsen, koska se on mhy-lain mukainen metsänomistaja.
Mhy-lain mukaan metsänomistaja voi olla mhy:n jäsen ja samainen laki määrittelee metsänomistajan. Sen mukaan kuolinpesää ei ole määritelty metsänomistajaksi, joten vähän jää auki, kuka onkaan mhy:n jäsen kuolinpesässä? Vai voiko kohtaa ”Tämän lain säännöksiä metsänomistajasta sovelletaan myös siihen, jolla on pysyvä hallintaoikeus metsään.” tulkita niin, että kuolinpesällä on hallintaoikeus yhdessä? Jos kuolinpesä ei ole mhy-lain mukainen metsänomistaja, niin onko se sitten kuolinpesän osakas?
Lienee loppupeleissä aivan mhy:n asia hyväksyykö eroilmoituksen.
Se on kuin ilmastonmuutos – siitä ei kannata luopua, koska niin moni saa siitä leipänsä niin kuin siitä, että voidaan katkonnalla spekuloida. Sehän on, kuten edellä kerrottu, edunvalvojien tärkein myyntipuhe.
Mutta mikä on tämän ”ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen” ja ympäristökatastrofien välinen yhteys? Ei taida olla vielä tieteellistä näyttöä – vain malleilla tehtyjä arvailuja. Ympäristökatastrofeja on ollut kautta aikain, tunnetuimpina suuret tulivuoren purkaukset. Myös laajoja metsäpaloja ja maanjäristyksiä sekä rajumyrskyjä on ollut aina. Tulen saa kyllä syttymään talvellakin, kuten kollegat tuolla edellä todistavat.
Siis todettakoon selvyyden vuoksi, että uskon ilmaston sekä ympäristön muuttuvan (ja monelta osin huonompaan), mutta katastrofista puhuminen alati muuttuvassa maailmassa on turhaa panikointia.