Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Joo kyllä uusi metsälaki juuri romutti metsien vakuusarvon. Syynä on se, että mitä tahansa saa hakata aukoksi, eli omistaja voi lähes nollata vakuutena olevan metsän arvon ilman mitään esteitä hakkaamalla kaiken pois. Eli kyllä metsä on pankin kannalta varsin epäluotettava vakuus. Tähän liittyen tuli myös muutoksia, että pankeilla on oikeus saada vakuutena oleviin metsätiloihin kohdistuvista metsänkäyttöilmoituksista tieto. Metsänkäyttöilmoituksethan ovat julkisia asiakirjoja.
Tuohon on lohdullista, että ainakin joku verotoimistossa on lukenut ohjeet.
Selkeä ohje ja helppo meidän noudatettavaksi, mutta miten saisi verottajan noudattamaan? 🙂 Tuo noudattaa sitä samaa lain perusperiaatetta, että käyttötarkoitus ratkaisee verokohtelun. Ja siitä sitten tarkennettu, että asemakaava määrittää käyttötarkoituksen suoraan, muutoin käyttötarkoitus on alueen tosiasiallisen käytön perusteella.
Kaikenlaista kummallista on. Itsellä on yhdellä tilalla joku mystinen maatalouden rakennuspaikka, josta lätkäistään joka vuosi ruhtinaalliset 70 senttiä veroa. En tiedä missä se on, mutta luultavasti joku vanha ladonpohja, jota ei enää löytäisi arkeologikaan. En viitti alkaa sen kanssa värkkään – menköön samaan konkurssipesään.
Jos Köppäkynnen tapauksessa tuo 0,5 ha metsä ei ole kaavassa rakennusmaata, niin senkin kiinteistövero on väärin eikä linjassa peltomaan kohtelun kanssa. Tilanne vastaa tuttuni hallinto-oikeustapausta. Kaavamerkinnät ovat ymmärtääkseni tärkeitä. Kiinteistöveron selkeä lähtökohta on, että käyttötarkoituksen tulee ratkaista verokohtelun. Vaikka tuo 2 ha raja on mielivaltaa, niin siitä tuskin päästään eroon, sen selkeyden (verottajalle) vuoksi, ellei edunvalvontaorganisaatio (MTK) terhistäydy.
Niin jos on kaavoitettu rakennusmaaksi (tontit) ne menee tonttina verolle, mutta ”raakamaa” ei kuulu verotettavaksi, jos sen käyttötarkoitukseksi osoittaa metsätalouden tai maatalouden ja on saman kunnan alueella yli 2 hehtaaria vastaavaa maa-aluetta. Kaavassahan tuon maan käyttötarkoitukseksi on määritetty vapaa ajan tontti, vaikka sitä muuhun käyttäisit?
Itse olen hehtaarin tilalta kumonnut kiinteistöveron aivan huomautuksella, jossa perustelin sen käytön osana metsätalouden (kaksi muuta metsätilaa saman kunnan alueella) harjoittamistani. Tiedän toisen tapauksen (kävi hallinto-oikeudessa), jossa kumottiin kesämökin yhteydessä oleva reilun hehtaarin metsäalan (kaavan mukaan metsätalousalue) vero mökkitontin maana, kun metsätalousmaata oli toinen palsta mukaan lukien yli 2 hehtaaria.
Mutta ylipäätään tuo 2 hehtaarin raja on nykylainsäädännön kannalta aivan hatusta tempaistu. Vai eikö hehtaarin tilalla voi muka metsätaloutta harjoittaa?
Tämä verottajan tulkinta alle 2 ha:n tiloista onkin kiinnostava, kun se ei perustu lakiin tai perustuu kumottuun lakiin. Kiinteistöverolain 3§:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kiinteistöveroa ei ole suoritettava metsästä eikä maatalousmaasta. Lainkohdan tarkoittamana metsänä aluetta voidaan pitää silloin, kun sitä on tarkoitus käyttää puun kasvattamiseen metsätalouden tulon saamiseksi. Laki ei sinällään ota kantaa tilan kokoon, vaan se lienee johdettu vanhasta laista metsänhoitoyhdistyksistä, jos metsänhoitomaksun rajana oli 2 ha. Tästä on sitten tehty kummallinen käänteinen johtopäätös, että alle 2 hehtaarin tilan käyttötarkoitus ei voisi olla metsänkasvatus?!?
Tosin käytännössä (ja oikeudessa) testattu linja on, että yli kaksi hehtaaria metsää saman kunnan alueella (vaikka eri palstoissa) riittää vapauttamaan alle 2 ha:n tilan kiinteistöverosta, jos sen käyttötarkoitus on metsätalous.
Metsäkeskus kyllä yrittää tiedon laatua petrata sen, minkä ministeriön suomilla varoilla pystyy. Monenlaista kehitystyötä on tehty. Sellainen kattavampi – ehkä hiukan teoreettinen – esitys löytyy
Metsävaratieto 2020-luvulla, metsätiedon johtava asiantuntija Juho He… (slideshare.net)
Tanelin kanssa samaa mieltä – tyhjän saa pyytämättäkin. Mutta niin saa tämän metsään.fi:kin. Arvokkainta siinä tällaiset kohtuuhehtaarit hallinnoivalle on kuviorajat (jotka nyt melko hyvin kohdallaan) ja helppo ilmoitusten teko. Viheliäisintä on tuo kuvionumeroinnin muutos, kun kytkös edellisen numeroinnin aikana tehtyihin ilmoituksiinkin katkeaa, vaikka vanhat geometriat kyllä on tallessa ja löytyy avoimesta tiedosta.
Ilmaiseksi palveluksi kuitenkin aivan kelpo ja melkoinen parannus siihen, että ennen ei aluesuunnittelun tietoa saanut itselleen lainkaan ilman rahaa käyttöön, vaikka mhy:t saivat. Aikanaan tein maastotyöt tilalta ja kartatkin paikkatietojärjestelmällä sähköiseen muotoon. Nämä sitten paikalliseen metsäkeskukseen, joka palautti itse tehdyn suunnitelman rahaa vastaan paperille printattuna…ja kaupan päälle saivat itse ilmatteeksi aluesuunnittelua varten tiedot. Heh heh – tuollaisessa bisneksessä minäkin olisin halunnut olla mukana.
Kuka väittää, että ennen oli kaikki paremmin, ei oikein muista vanhoja asioita.
No ainahan se on näin ollut, ettei näitä hommia kannata paperilla – tai atk:lla – tehdä. Kävi vanhan lain ja suunnitelmien aikaan niinkin, että kun olin leimannut 25cm 400 kuutiota (pari harvennusta takana) kasvaneen kuusikon, niin valtion vahtikoira tuli kattoon, ettei vaan taimikkoa hakata, kun suunnitelmissa oli 40-v kasvatusmetsä 🙂 Ettei tässä joudu outoon valoon, niin todettakoon, että syynä uudistamiseen oli runsaahkot pystyvirtausten tuulenkaadot myrskyn jäljiltä.
Harvennukset suunnitellaan muutenkin pohjapinta-alan eikä iän perusteella. Enkä lähtisi uudistuksiakaan kalenterin perusteella tekemään.
Metsäkeskuksen johtava metsävara-asiantuntija Juho Heikkilä (menetelmän ”pääarkkitehti”) kirjoittaa Metsäkeskuksen sivuilla:
”Puuston ikä on vaikea tunnus, koska laserinventointi perustuu pääosin puuston näkyviin piirteisiin ja samankokoisten metsiköiden ikä voi vaihdella kymmeniäkin vuosia. Toisaalta puuston iän merkitys metsätaloudessa on vähentynyt. Yleisesti tavoitteena on, että puustotunnusten virheet olisivat siinä haarukassa, etteivät ne aiheuttaisi merkittäviä poikkeamia oikea-aikaisiin toimenpide-esityksiin.”