Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Tämä verottajan tulkinta alle 2 ha:n tiloista onkin kiinnostava, kun se ei perustu lakiin tai perustuu kumottuun lakiin. Kiinteistöverolain 3§:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kiinteistöveroa ei ole suoritettava metsästä eikä maatalousmaasta. Lainkohdan tarkoittamana metsänä aluetta voidaan pitää silloin, kun sitä on tarkoitus käyttää puun kasvattamiseen metsätalouden tulon saamiseksi. Laki ei sinällään ota kantaa tilan kokoon, vaan se lienee johdettu vanhasta laista metsänhoitoyhdistyksistä, jos metsänhoitomaksun rajana oli 2 ha. Tästä on sitten tehty kummallinen käänteinen johtopäätös, että alle 2 hehtaarin tilan käyttötarkoitus ei voisi olla metsänkasvatus?!?
Tosin käytännössä (ja oikeudessa) testattu linja on, että yli kaksi hehtaaria metsää saman kunnan alueella (vaikka eri palstoissa) riittää vapauttamaan alle 2 ha:n tilan kiinteistöverosta, jos sen käyttötarkoitus on metsätalous.
Metsäkeskus kyllä yrittää tiedon laatua petrata sen, minkä ministeriön suomilla varoilla pystyy. Monenlaista kehitystyötä on tehty. Sellainen kattavampi – ehkä hiukan teoreettinen – esitys löytyy
Metsävaratieto 2020-luvulla, metsätiedon johtava asiantuntija Juho He… (slideshare.net)
Tanelin kanssa samaa mieltä – tyhjän saa pyytämättäkin. Mutta niin saa tämän metsään.fi:kin. Arvokkainta siinä tällaiset kohtuuhehtaarit hallinnoivalle on kuviorajat (jotka nyt melko hyvin kohdallaan) ja helppo ilmoitusten teko. Viheliäisintä on tuo kuvionumeroinnin muutos, kun kytkös edellisen numeroinnin aikana tehtyihin ilmoituksiinkin katkeaa, vaikka vanhat geometriat kyllä on tallessa ja löytyy avoimesta tiedosta.
Ilmaiseksi palveluksi kuitenkin aivan kelpo ja melkoinen parannus siihen, että ennen ei aluesuunnittelun tietoa saanut itselleen lainkaan ilman rahaa käyttöön, vaikka mhy:t saivat. Aikanaan tein maastotyöt tilalta ja kartatkin paikkatietojärjestelmällä sähköiseen muotoon. Nämä sitten paikalliseen metsäkeskukseen, joka palautti itse tehdyn suunnitelman rahaa vastaan paperille printattuna…ja kaupan päälle saivat itse ilmatteeksi aluesuunnittelua varten tiedot. Heh heh – tuollaisessa bisneksessä minäkin olisin halunnut olla mukana.
Kuka väittää, että ennen oli kaikki paremmin, ei oikein muista vanhoja asioita.
No ainahan se on näin ollut, ettei näitä hommia kannata paperilla – tai atk:lla – tehdä. Kävi vanhan lain ja suunnitelmien aikaan niinkin, että kun olin leimannut 25cm 400 kuutiota (pari harvennusta takana) kasvaneen kuusikon, niin valtion vahtikoira tuli kattoon, ettei vaan taimikkoa hakata, kun suunnitelmissa oli 40-v kasvatusmetsä 🙂 Ettei tässä joudu outoon valoon, niin todettakoon, että syynä uudistamiseen oli runsaahkot pystyvirtausten tuulenkaadot myrskyn jäljiltä.
Harvennukset suunnitellaan muutenkin pohjapinta-alan eikä iän perusteella. Enkä lähtisi uudistuksiakaan kalenterin perusteella tekemään.
Metsäkeskuksen johtava metsävara-asiantuntija Juho Heikkilä (menetelmän ”pääarkkitehti”) kirjoittaa Metsäkeskuksen sivuilla:
”Puuston ikä on vaikea tunnus, koska laserinventointi perustuu pääosin puuston näkyviin piirteisiin ja samankokoisten metsiköiden ikä voi vaihdella kymmeniäkin vuosia. Toisaalta puuston iän merkitys metsätaloudessa on vähentynyt. Yleisesti tavoitteena on, että puustotunnusten virheet olisivat siinä haarukassa, etteivät ne aiheuttaisi merkittäviä poikkeamia oikea-aikaisiin toimenpide-esityksiin.”
Panun mainitsemat ennen tilan ostoa syntyneet kulut tulee laskea metsän hankintakuluksi ja se vaikuttaa metsävähennyksen määrään. Kokonaan niitä ei voi vähentää.
Oi voi, kun ei tiedetä eikä välitetä ottaa selvää!!!
Ei nyt sotketa tähän enää toimituskauppaa, joka taas on eri juttu kuin hankintakauppa. Toimituskaupassa myyjä hoitaa puut sahalle tai tehtaalle asti, eli se sisältää myös kaukokuljetuksen. Tätä hommaa tekee Suomessa pääasiassa Metsähallitus.
Vaikka kuinka ollaan leluja hankittu, niin harvalla meillä on tukkirekkaan varaa.
Hyvä johtopäätös Juri. Kuten sanottu näissä hommissa ei pääse keplottelemalla rikastumaan – tarvitaan ihan toisenlaiset rahavirrat.
Ja kuten jees h-valta viittasi, nämä kepuloinnit innoittavat julkisen vallan vain kehittelemään mitä absurdimpeja paperibyrokratian muotoja harmaan talouden ”muka” ehkäisemiseksi. Näistä seuraa vain lisätyötä hallinnolle, eikä ne kuitenkaan tehoa keplottelijoihin, kuten on nähty esim. Kemerassa. Edelleen rahaa haetaan tekemättömiin tai ehdot täyttämättömiin kohteisiin, vaikka on kaksivaiheinen haku.
Samalla tavalla verotukseen ei tahdo saada mitään metsätalouteen hankittavaa kalustoa, jos sitä mitenkään voi hyödyntää edes teoriassa muuhun käyttöön, kun kaiken maailman mökkiläiset laittavat rälläyslelunsa metsäkoneeksi. Tässä sitä sitten pidetään kirjaa joka startista.