Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Ei ole vaikea asia selvittää paikallista metsästysseuraa ja sitten yhteys seuran toimihenkilöön, että irtisanoo metsästysvuokrasopimuksen ko. tilan osalta. Oli sopimus tai ei, niin sitä ei enää ole. Tämä kaikki sähköpostilla, niin jää todiste irtisanomisesta.
Entiset sopimukset kannattaa aina irtisanoa ja tehdä itse uudet, jos haluaa. Näin voi vaikuttaa, mitä ja miten metsästetään sekä jää sopimuspaperi itselle.
Kohtuullinen kilohinta tulee teeripaistille, vaikka kaikki 50 saisi itse – kanahaukan ”leipasu” maksaa 757 euroa 🙂
Joidenkin lähteiden mukaan Baltian maista hävisi kanalinnut villisian myötä. Katsotaan miten meillä käy. Kaakossa tuloksia pitäisi pian alkaa näkyä…
Itse esitin vakuudeksi vanhoja tiloja, johon pankki kohteliaasti vastasi, että ”Sinullahan on se asunto, joka olisi sopiva vakuudeksi.” eli ei kelvannut minkäänlainen metsä vakuudeksi.
Tässä vielä linkki aiheeseen liittyvään Metsälehden juttuun
Panttivahti auttaa vakuuden seurannassa | Metsälehti (metsalehti.fi)
Joo kyllä uusi metsälaki juuri romutti metsien vakuusarvon. Syynä on se, että mitä tahansa saa hakata aukoksi, eli omistaja voi lähes nollata vakuutena olevan metsän arvon ilman mitään esteitä hakkaamalla kaiken pois. Eli kyllä metsä on pankin kannalta varsin epäluotettava vakuus. Tähän liittyen tuli myös muutoksia, että pankeilla on oikeus saada vakuutena oleviin metsätiloihin kohdistuvista metsänkäyttöilmoituksista tieto. Metsänkäyttöilmoituksethan ovat julkisia asiakirjoja.
Tuohon on lohdullista, että ainakin joku verotoimistossa on lukenut ohjeet.
Selkeä ohje ja helppo meidän noudatettavaksi, mutta miten saisi verottajan noudattamaan? 🙂 Tuo noudattaa sitä samaa lain perusperiaatetta, että käyttötarkoitus ratkaisee verokohtelun. Ja siitä sitten tarkennettu, että asemakaava määrittää käyttötarkoituksen suoraan, muutoin käyttötarkoitus on alueen tosiasiallisen käytön perusteella.
Kaikenlaista kummallista on. Itsellä on yhdellä tilalla joku mystinen maatalouden rakennuspaikka, josta lätkäistään joka vuosi ruhtinaalliset 70 senttiä veroa. En tiedä missä se on, mutta luultavasti joku vanha ladonpohja, jota ei enää löytäisi arkeologikaan. En viitti alkaa sen kanssa värkkään – menköön samaan konkurssipesään.
Jos Köppäkynnen tapauksessa tuo 0,5 ha metsä ei ole kaavassa rakennusmaata, niin senkin kiinteistövero on väärin eikä linjassa peltomaan kohtelun kanssa. Tilanne vastaa tuttuni hallinto-oikeustapausta. Kaavamerkinnät ovat ymmärtääkseni tärkeitä. Kiinteistöveron selkeä lähtökohta on, että käyttötarkoituksen tulee ratkaista verokohtelun. Vaikka tuo 2 ha raja on mielivaltaa, niin siitä tuskin päästään eroon, sen selkeyden (verottajalle) vuoksi, ellei edunvalvontaorganisaatio (MTK) terhistäydy.
Niin jos on kaavoitettu rakennusmaaksi (tontit) ne menee tonttina verolle, mutta ”raakamaa” ei kuulu verotettavaksi, jos sen käyttötarkoitukseksi osoittaa metsätalouden tai maatalouden ja on saman kunnan alueella yli 2 hehtaaria vastaavaa maa-aluetta. Kaavassahan tuon maan käyttötarkoitukseksi on määritetty vapaa ajan tontti, vaikka sitä muuhun käyttäisit?
Itse olen hehtaarin tilalta kumonnut kiinteistöveron aivan huomautuksella, jossa perustelin sen käytön osana metsätalouden (kaksi muuta metsätilaa saman kunnan alueella) harjoittamistani. Tiedän toisen tapauksen (kävi hallinto-oikeudessa), jossa kumottiin kesämökin yhteydessä oleva reilun hehtaarin metsäalan (kaavan mukaan metsätalousalue) vero mökkitontin maana, kun metsätalousmaata oli toinen palsta mukaan lukien yli 2 hehtaaria.
Mutta ylipäätään tuo 2 hehtaarin raja on nykylainsäädännön kannalta aivan hatusta tempaistu. Vai eikö hehtaarin tilalla voi muka metsätaloutta harjoittaa?