Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Timpan kanssa samoilla linjoilla ja hyvin on tultu toimeen ostajien kanssa. Leimikot kierretään ja kukin tuntuu saavan kaupat, kuka milloinkin.
”Reiluus on kiva juttu, mutta ei usein toteudu kaikkien osapuolten mielestä.” Eräs historian merkkihenkilö (diktaattori, jonka nimeä en muista) on sattuvasti todennut ”Hyväkään systeemi ei ole hyvä kaikille!”
Jeps, näihin viimeisiin kannanottoihin voi yhtyä – rehellistä avointa peliä pitää pelata metsänomistajan suuntaan. Siihen ei myöskään kuulu se, että ostaja tarjoaa 13, jos voisi tarjota 14, siinä toivossa, että tyhmä tarttuu. Säälittää sekä ottaa päähän ne ostajat, kun soittelevat sitten tarjouksensa perään ja alkavat itkeä, että ”Olisihan minäkin voinut tarjota vähän enemmän, kun olisi tarvittu juuri tuollaisia leimikoita.”
Samoin olen mehtäukon kanssa samaa mieltä, että jos (mhy) esittää asiantuntijaa, niin pitäisi olla muutakin katetta kuin kovat puheet ja mainoslauseet.
Mehtäukko taisi paljastua firman mieheksi. Metsänomistajan kannalta paras hinta on paras hinta. Ei sillä ole oikeustajun kanssa mitään tekemistä. Ei minulla ole mitään velvollisuuksia ostajia kohtaan ennen kuin kauppa on tehty ja toimittaa sitten sitä, mistä sovittiin. Firma miehillä olisi ollut mahdollisuus tehdä kerralla hyvä tarjous. Vituttaa tuollainen kaupankäynti, missä oikea hinta pitää kiskoa tongeilla. Mikä esti tekemästä alun perin kilpailukykyisen tarjouksen?
Tulee tästä kommentista ”Valtakirjakaupassa on kuitenkin eräs reilua kilpailua kyseenalaistava piirre: metsänhoitoyhdistys toteuttaa leimikon kilpailutuksen, minkä jälkeen saman yhdistyksen korjuupalvelu voi antaa leimikosta tarjouksen. Myyjästä tuleekin yhtäkkiä myös ostaja.” mieleen se kasku kapitalistin kahdesta pahimmasta painajaisesta: 2. pahin – sosialismi toteutuu; pahin – vapaa kilpailu toteutuu.
Mikä on ongelma, jos joku pystyy maksamaan metsänomistajalle enemmän kuin saadut tarjoukset? Ja vielä väliporras? Tarkoittanee, että firmojen tarjoukset sisältää melkoisesti vedätystä.
Jos Irlannin metsistä puhutaan, niin sehän on niin, että luonnostaan Irlanti on ollut 90% metsiä ja valtaosin juurikin lehtipuumetsiä – saarnea, tammea jne.
Englantilaiset hävittivät metsät hävittääkseen irlantilaiset puskarosvot, jos nuo tarinat kuten Braveheart kertovat. Irlanti metsittää nummiaan EU:n tuella ja siellä FSC-sertifioinnissa vuosituhannen alussa, kun siellä olin, oltiin huolissaan siitä, että kaikki avoimet alat metsitetään. Samaan aikaan toki pyrittiin lisäämään Irlannissa luonnolliste puulajien – erityisesti tammen ja saarnen alaa (mistä muuten tehtiin hurley-mailat). Hyvin kertoo myös siitä, että ajan haasteet muuttuu, kun nyt huolehditaan ettei ole tarpeeksi hiilivarastoa metsissä.
Toki ne ovat siellä samalla tavoin nähtävyyksiä kuin täällä meillä järeät aarnimetsät. Siis valtaosahan Irlannin metsätaloudesta muodostuu – kuten edellä kerroin – sitkakuusi-viljelmistä, joiden kiertoaika on 40-50v. Eivät mitään kaunista katseltavaa, mutta metsäala on kasvanut merkittävästi 50 vuoden takaa.
En enää 20 vuoden takaa muista kaikkia factoja, mutta tuon suuntaista.
Kyllä – ensikosketus oli tyrmäävä. Ajettiin tietä pitkin ja paikallinen Coillten kaveri sanoi, että vasemmalla luontainen tammimetsä. Funtsasin, että onpa pusikko. Noustiin autosta katsomaan ja tien reunaan mennessä paljastui, että olimme nähneet vain latvat ja laaksosta avautui huikeat tammirungot.
Eli sama keskustelu kuin täällä Suomessa muutenkin. On aivan selvää, että ei ihan pikatoimin viljelymetsillä aikaansaada sellaisia hiilivarastoja, kun näin parhaat tammimetsät Irlannissa. Tiheässä 30-metristä oksatonta runkoa läpimitta puolen metrin molemmin puoli. Pelkkä latvuston viimeiset n. 15 metriä vastaa hiilivarastoltaan keskimääräistä viljelymetsää. Alla vielä vieraslajina rehottava alppiruusupöheikkö. Metsä tosin on toiminut irlantilaisten puskarosvojen piilopaikkana muutaman sukupolven ajan – jo paljon ennen Braveheartia.
Kiva kun verrataan suomenhevosen ja mastodontin voimia. Siitä on varmaan myös hirveästi hyötyä tulevaisuuden kannalta…
AA – Sitäpä juuri tarkoitin. Jos on tehty silkka nykytilan vertailu, tulos on uutisen mukainen, mutta johtopäätökset ovat yhtä kyseenalaisia, kuin ”Bemarikuskit on hurjastelijoita.”, kun oikea otsikko olisi ”Hurjastelijat ostavat bemareita.” Eli tulos ei kerro mitään metsien kasvatusmenetelmistä vaan nykytilanteesta metsissä. Siis en ole tutkimusta nähnyt, eikä niin paljoa kiinnosta, että viitsisi käsiinsä kaivaa itsestään selvyyksien toteamiseksi 🙂
Kyllä voi olla lontoolaistutkijoiden kanssa samaa mieltä ”Luonnollisesti uusiutuneet metsät sitovat itseensä jopa monikymmenkertaisesti enemmän hiiltä kuin istutusmetsät”, kun tutkitaan britteinsaarten metsiä. Jonkin aikaa Irlannin metsissä työhommissa pyörineenä näin varmasti on, koska metsät ovat siellä luonnostaan hyvin tiheästi kasvavia lehtipuumetsiä, joissa todellakin on puuta! Istutusmetsät ovat lähes kokonaan sitka-kuusta, jotka harvennetaan 5 vuoden välein.
Jos siis on verrattu nykyisiä luonnonmetsiä (hyvin vanhoja, koska metsä tässä välissä hävitetty) ja istutettuja sitka-metsiköitä (alle 50v. joka suurin piirtein kiertoikä), tulos varmaankin on uutisen mukainen. Näin siis Irlannissa ja rohkeasti voisi olettaa, että lähempänä lontoota metsätalous saman tyyppistä. Samoin luonnonmetsät ovat rehevissä laaksoissa ja vuoren rinteillä, kun taas itutusmetsät on perustettu tuulisille nummille, jossa tuulituhot hoitaa harvennusmoton virkaa.
Ahoa sen enempää ylistämättä Aho kirjoittaa viisaita(kin) asioita uudessa kirjassaan. Erityisesti Ahon toteamus eräässä haastattelussa strategiatyön turhuudesta ja jopa turmiollisuudesta iski hermoon. Vanhoista virheistä on vähän opittavaa tulevaisuuden kannalta – onnistumisista enemmänkin. Sen sijaan, että tehdään kauaskantoisia strategioita, joita yritetään jääräpäisesti toteuttaa ja jotka 90-luvun kaltainen lama tai nykyinen korona-epidemia pyyhkäisee muutamassa viikossa roskakoppaan, pitää olla varautunut kaikkeen mahdolliseen…jos se nyt on mahdollista? Kuitenkin syytä varautua mahdollisimman moneen tulevaisuusskenaarioon.
Niin se on tässä meidän metsätaloudessakin. Myydäänkö me jatkossa teollisuuden raaka-ainetta vai hiilikellaria? Minun taimikot on valmiit sitomaan hiiltä ainakin seuraavat sata vuotta ja saavat olla sellaisenaan, jos joku siitä maksaa. Tosin näyttää siltä julkisessa vihreässä keskustelussa, että minun pitäisi tällaisesta hiilinielun perustamisesta maksaa… Tähänkin pitää varmaan varautua?