Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Toimittajatasoista juttua nyt Gla:lta – voisi kuvitella lukevansa joidenkin mainioiden kolumnistien juttua.
Itsellä huomio kiinnittyi erityisesti tähän ”Toimittaja väittää olevansa kiitollinen isän ja isoisän työstä, mutta mielestäni ei ymmärrä, mitä kiitollisuus tarkoittaa. ”, mikä tuntuu olevan monen yhteiskunnallisen ongelman taustalla. Siitä mitä itse ei viitsitä tai haluta tehdä, ollaan kiitollisia edellisille sukupolville. Ei kiinnosta varusmiespalvelu, ei opiskelu saatikka työnteko. Noilla kiitoksilla eivät elä edelliset sukupolvet ja mikä surkeinta, myös seuraavien sukupolvien elämä on hiuskarvan varassa, kuten Gla kirjoittaa.
Tuo on myös tämän ilmastomuutoskeskustelun ytimessä. Jotkut kuvittelee, että pätevä keino ilmastonmuutoksen torjuntaa on se, että kaikki jäävät makaamaan kotiinsa, jonne sitten joku jalkapatikalla varmaan kantaa sitten kasvisburgereita ja seitakinkkua. Saalas ja kumppanit yrittävät puhua järkeä, että yhteiskunnan toimintakyvystä pitää huolehtia samalla, kun ilmastoa suojellaan. Nämä kiitolliset sen sijaan kiittävät käyttämällä edellisten sukupolvien saavutukset paskan puhumiseen ja bitcoinien louhintaan.
Tietääkö Apli kellonaikaa, että ehtii tehdä kaupat ennen taittumista? Ehtiikö vielä iltapäiväkahvitauolla?
Metät kunnossa – tuossapa innovaatio. Kivennäisrehua sorkkaeläimille, niin lannoitusjoukot hoitavat loput. Toisaalta jos lannoittaa taimikot kivennäislannoitteilla, niin siitähän ne kulkeutuu sitten muualle 🙂
Mutta kaupungissa asuvilla herroilla ja rouvilla on ihan toiset murheet kuin peuranpaska metsässä – onhan Töölönlahden nurmikolla nähty hanhenpaskaa, ettei tiedä mihin vilttinsä levittäisi. Menisivät sinne maaseudun pelloille paskomaan.
Kyllä se on nähty, että omat asiat niitä päättäjiä vain kiinnostaa – siis ihan omat. Eräs maahanmuuttaja vuosia sitten tiivisti asian radiohaastattelussa, kun toimittaja kysyi kunnallisvaalien alla, etteikö kannattaisi äänestää maahanmuuttajia kunnanvaltuustoon. Fiksu kaveri vastasi ”Ei mitä hyöty. Se nähty – aja vain oma asia, kun pääse valtusto.”
Viikonloppuna kuljin Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajalla metsässä ja peuranpolut oli kyllä helppo erottaa. Ne eivät erotu sorkkaurana vaan papanaurana. Koko polun matkan oli katkeamaton papanakasa. Hirvenpaskaa on metsätiellä niin, ettei hyppimättä tahdo pystyä kulkemaan, jos haluaa paskat välttää. Onneksi ei ole omat metsät siellä.
Harvapa tietää, että se oli juuri sama satusetä, joka toi Suomeen ja aurautti Pyhätunturin ympäristön syväauralla – ihan vaan koemielessä.
Tosin olen RR:n kanssa samaa mieltä, että hattua pitää nostaa (ilman toisten panettelua ja räyhäämistä) niille, jotka rohkenevat tuoda keskusteluun toisenlaisen näkemyksen. Näinhän tekee myös Seppo Vuokko suhteessa omaan viiteryhmäänsä, ja siitä hattu pois päästä pitemmäksi aikaa!
Juicen sanoin
”On helppoa olla samaa mieltä
On helppoa olla mieletön
Vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä
Ja oikaisee läpi metsikön”Kuten tutkimukset on osoittaneet, syyt on moninaiset ja se mikä kamelin selän kulloinkin katkaisia, ei ole vieläkään varmaa. Esim. Lapin osalta oli ristiriitaista, että herkkänä indikaattorina pidetty naava kasvoi valtoimenaan rajan itäpuolella – siis lähempänä päästölähteitä mutta ei kuitenkaan aivan tehtaiden äärellä. Toki selitys tähän on Suomen ylisuuri porokanta mutta silti.
Kiistämätöntä on kuitenkin se, että kaikki metsin kuntoa heikentävät asiat, jotka täällä on ansiokkaasti lueteltu, altistaa metsät myös muille riskeille. Kaikenlainen luonnon kunnioitus ja varovaisuus varmaan paikallaan. Ei nyt erityisesti ilahduttanut, kun tuossa 90-luvun alussa vielä rajan takana käytettiin kaivostoiminnassa ydinräjäytyksiä, joilla mm. Hiipinävuorta murskattiin reunastaan.
Ei taida kannattaa enää istuttaa, kun ei puut ehdi enää täysi-ikäiseksi kuitenkaan? Sukset laitoinkin jo myyntiin.
Ei vessanpaperia tarvi tehdä muovista. Palataan vanhaan aikaan, jolloin pyyhittiin paperiin, josta uutiset oli jo luettu (vanha lehti) – kait se nykyisin vastaa sitä, että kännykällä pyyhkäistään loput pois…
Minun viestini ydin oli, että ”liioittelua”. Perko kaipaa selvästi somessa tuttua mustavalkoista vastakkainasettelua.
Sen verran vielä noihin Kuolan niemimaan sieniin. Tapasimme paikallisen nukkavierun kaverin, joka oli kerännyt sieniä. Kysyttiin, voiko täältä vielä kerätä sieniä syöntiin? Vastaus tuli saman tien ”Ei itselle – myyntiin Moskovaan!”
Mielikäisen mainitsemien harsuuntumisen kartoituksista tuloksia uutisoitiin niin, että 20% metsistä on kuolemassa, kun 20%:lla arvioiduista puista todettiin jonkinasteista harsuuntumista. Siis täysin väärä johtopäätös, jonka Pekka Kilkki kiteytti niin, että vastaavalla analogialla 20% Suomen kaupungeista on kuolemassa, koska varmasti jos menee minkä tahansa kaupungin kadulle ja kysyy vastaantulevien terveydestä, niin vähintään joka viidennellä on jokin vaiva. Kuitenkaan ei kukaan väitä, että kaupunki tekee kuolemaa.
Näitä maailmanlopun ennusteita ryyditettiin myös kuvilla Kuolan happosateiden tappamista metsistä Kirovskin ympärillä. Kukaan ei viitsinyt mainita, että ne mustat kuolleet rungot olivat metsäpalojen jäljiltä. Siellä käyneenä paikalliset viranomaiset kertoivat, että heikentyneet metsät olivat palaneet laajoilta aluilta näiden sulattokaupunkien ympärillä. Eli jälki oli vain välillisesti päästöjen aiheuttama. Mutta kuvat sopivasti tukivat maailmanlopun ennustetta 🙂 Vähän niin kuin se pöllönpoika kannon päässä.