Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Kävi ihan klassinen uuden isännän moka. Vanhat sinällään hyvät ja kannattavat hommat, joita olisi ollut tarjolla vaikka kuinka, eivät kiinnostaneet, vaan piti yrittää ”jotain uutta” – mitä ei sitten ehkä osattu. Siinä sivussa happani vanhatkin diilit ja rahat jäi kotiuttamatta.
Jätkäpätkä – niin metsämies käveli ja suojelija autoili – ei minusta ainakaan saa kymmenellä kertomalla 80-luvun maastoauton painoa :). Ei toki koneilla ajettu reittiä, vaan tehtiin talvitiet. Eli kuka otti käytännössä huomioon ympäristöarvot? Tavallisella autolla sinnei ei olisi päässyt, joten jonkinlaiset jäljet jäi kyllä maastoautostakin.
Korpinen on asian ytimessä. Luvallinen on luvallista ja ok. Kun vielä voisi päättää kenelle luvan antaa.
Tästäpä tuli mieleeni 30 vuoden takainen kokemus, ettei näitä suojelijoita näytä juurikaan polttomoottorivoiman käyttö haittaavan. Oli vireillä tuolla pohjoisessa laaja talvihakkuualue, josta suojelijat kiinnostuivat, kun oli vanhaa metsää ja joku historiallinen postireitti, jota ei saanut koneilla muka ajaa. Mentiin suunnittelupomojen kanssa kohdetta kesällä katsastamaan, miten tehdään huomaamattomat ja tarpeelliset hakkuut ja kuljetukset. Käveltiin reilut 9 km sitä postireittiä perillä olevalle kämpälle. Pihaan päästyämme pihaan kurvasi maastoautolla suojelijaporukka – joka oli siis ajanut meidän perässä autolla reittiä, jota ei saisi heidän mukaan ajaa ja kuluttaa! Heh heh – kyllä piti napaa painaa.
”Kielletään vaan kaikki menopelit, mopot ja veneet samalla kertaa. Kuka niitä tarvii, saatikka huviristeilyjä.” turhaa OLA vetoaa kieltojen viidakkoon – kyse ei ole lainkaan siitä, vaan siitä kuinka paljon meidän itse kunkin pitää laittaa kerjäyskuppiin turhanaikaista toisten huvittelua varten. Ostakoon kuka vaan, mitä tahansa leluja, kunhan muiden ei tarvitse sitä lystiä maksaa.
Tuli tuossa vuosikymmen pari sitten aloitettua taas verkkokalastus. Siitä sitten monipuolisesti emännän kanssa vähän toista sataa kiloa (viime vuonna n. 170kg) kalaa. Perskeet pois niin noin 100 kg: paistettua siikaa, savustettua siikaa, siikakeittoa, paistettua ahventa, savustettua ahventa, paistettua haukea, haudutettua haukea, särkipihviä ja sitten joskus jotain muuta. Raskasmetalleja varmaan sen verran, ettei valo paista läpi ja kevyt tuuli enää kaada. Lähiperunaa perunakauppiaalta. Itse tehtyä ruisleipää ja hiivaleipää.
Savottaeväs on kylmäsavulohta (harmi kyllä kaupasta) leivän väliin. Leipäpari parin tankillisen välein niin hyvin jaksaa.
Tätä sitä ei yksikertainen metsämies tajua: kiljutaan ilmastohätätilaa ja metsiin ei saisi koskea. Samaan aikaan YM:n suojeluksessa viritellään kelkkareittejä huviajoa varten ja poltetaan fossiilisia polttoaineita pitkin metsiä. No sikäli loogista, että onhan sidonta lähellä, mutta väärään vuodenaikaan.
Hanttiin kaikin voimin. Meidän nurkilla luopuivat koko hankkeesta, kun ei tainnut paljoakaan ymmärrystä herua. Ajakoot valtateiden varsia ja valmiita sähkö- ym. linjoja. Pakkoko sitä on päästä sinne ”raiskattuihin” talousmetsiin kurvailemaan.
Kyllä tässä tavallaan ytimessä ollaan – liiketoiminta on mhy:lle tärkeä toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Kun henkilöstöä palveluita varten tarvitaan, niin tarvitaan tuloja palkkojen maksuun, mhy-maksujen poistuttua. Monellakin yhdistyksellä jäsenmaksujen merkitys pienentynyt ja jäsenmaksuja alennettu, ettei väki kaikkoa. Sitten toinen puoli on se, että rekisteröity yleishyödyllinen yhdistys ei ole lain mukaan esisijainen organisaatio liiketoiminnan harjoittamiseksi, vaikka se on sääntöjen sallimissa rajoissa mahdollista-
Yhdistyksen liiketoiminnan harjoittamiseen liittyy monenlaista sääntelyä, josta kaikki mhy:t eivät tunnu olevan täysin perillä. Aika näyttää, mitä tällä sektorilla tapahtuu?
Perintökaaren 8. luku 5. § sisältää tähän aivan selvää tekstiä, mutta soveltaminen sitten muun perinnönjaon yhteydessä riippunee olosuhteista ja henkilöistä 🙁
5 § (25.2.1983/209)
Jos perillinen on 18 vuotta täytettyään jatkuvasti työllään avustanut perittävää tämän elinkeinon tai ammatin harjoittamisessa taikka taloudessa saamatta siitä kohtuullista korvausta, on hän oikeutettu vaadittaessa saamaan jäämistöstä hyvityksen, vaikka työn tekeminen ei ole perustunut osapuolten väliseen sopimukseen.Hyvitystä voidaan vaatia yhteensä enintään viideltä vuodelta, ei kuitenkaan työstä, joka on tehty aikaisemmin kuin kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa.
Hyvityksen määrää harkittaessa on otettava huomioon jäämistön varat, tehdyn työn laatu ja määrä, työn suorittajan ammattitaito, hänen perittävältä luontoissuorituksena tai muutoin saamansa vastike sekä muut erityiset asianhaarat. Hyvityksen antamisella ei kuitenkaan saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan.”
Jos valtuusto on hyväksynyt säännöt, joissa yhdeksi toiminnan muodoksi on määritetty puutavaran välitystoiminta, niin silloinhan homma ok. Jos taas säännöissä ei ole puutavaran välitystoimintaa, en haluaisi olla hallituksen housuissa, jos alkaa tulla tappioita…
Noin mhy-toiminnan yleisten tavoitteiden kannalta alkaa muistuttaa Metsäliiton toimintaa jäsenten edun näkökulmasta. Kohta jäsenet siirtyy toiminnassa reserviksi 🙂
Kyllä metsuri motokuski on siirtynyt pirtin puolella tai asettaa palloa omaan jalkaansa, jos allekirjoittaa MH:n avohakkuukielto vetoomuksen. Kuitenkin ainoa toimija, joka pitää motoketjut töissä eikä vartoomassa töitä.
Muutoin tuohon itse asiaan. Kaikenlaiset kiellot ja ”kaikki munat samaan koriin” strategiat ovat historiassa aina osoittautuneet virheratkaisuiksi. Mutta paskathan me toisten virheistä, kun on paljon kivempi tehdä ihan omia.