Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
No olihan se jotkin kommentoijatkin sitä mieltä, että ”kenen leipää syöt…” Eipä luulisi niillä, ketkä moittivat Tatjanan toimia työnantajan vastaisena, olevan ihmeteltävää tämänkään ratkaisun suhteen – tosin hukassa oli kommentoijilla se, ketkä on yhdistyksen työntekijöiden työnantajia.
Mutta silloin yhdistys on epäonnistunut perustehtävässään ja hallitus vaihtoon sekä tarvittaessa palkkaväki. Tuossa iltalehden tapauksessa olisin irtisanomiset aloittanut siitä päästä, missä Tatjana olisi ollut viimeinen irtisanottava.
Metsäkeskus ei ole enää yhdistysten valvoja uuden lain mukaan.
Tolopaiselle: mhy on yhdistys ja yhdistyksen toimihenkilöt tekevät töitä jäsenille! Ei ole mitään erillistä toimijaa jäsenten ja toimihenkilöiden välissä. Tässähän se koko probleeman ydin. Yhdistysten hallitukset ja toimihenkilöt luulevat johtavansa yritystä, jonka osakkeenomistajia ovat metsänomistajat. Asiakkaana osakkeenomistajat ovat kuten muutkin asiakkaat, mutta yhdistyksissä tämä menee toisin! Toimihenkilöt ovat jäseniä varten ja jäsenten ääntä käyttää valtuusto ja hallituksen tulisi valvoa, että palkatut toimihenkilöt toimivat jäsenten tahdon mukaan. Vaikea kuvitella, että kyseisen mhy:n jäsenet haluaisivat toimihenkilöiden kusevan jäsenten kuppiin.
Aika kapoisaksi on käynyt tämänkin keskustelun linkki metsätalouteen…
Toivottavasti kukaan metsäalan ulkopuolinen ei lue näitä keskusteluja ja vedä jotain johtopäätöksiä, kuinka sielukkaissa käsissä metsät ovat?
Tämähän kaikki kiteytyy siihen vanhaan sanontaa ”Kyllä on oksan ottajaa, jos on kuusen kaatajaa.” Kaava toistuu kirkon palveluissa. Reuhakkaasti erotaan kirkosta, ettei tarvitse maksaa turhaa kirkollisvero. Syyksi kelpaa mikä tahansa asia. Mutta auta, kun pitäisi saada muksulle nimi, päästä naimisiin tai hautaan, niin jo ollaan vaatimassa palveluita, joista ei ole mitään maksettu. Koulujen luokkaretkien yms. eteen ei olla valmiita tekemään mitään muuta, kuin kirjoittelemaan someen, miten kaikilla pitää olla yhtäläinen mahdollisuus (toisten kustannuksella) osallistua retkiin.
Argumenttina näille ”yksilöllisille” päätöksille kerrotaan, ettei ne ratkaise tai aiheuta pulmaa. Ei niin, mutta miljoona samansuuntaista yksilöllistä päätöstä alkaa olla jo ongelma. Volyymi ratkaisee. Joskus opiskeluaikoina huviksemme laskettiin, että kuinka paljon tarvitsisi vähemmän hakata metsää, jos jokainen suomalainen käyttäisi yhden paskapaperiarkin vähemmän päivässä (oletuksena neitseellinen kuitu eikä kierrätyspaperi). Siitä muuten tulee jonkinlainen pino. En viitsi uudelleen laskea, kun en muista tulosta.
Kyllä ilmastonmuutoksen torjunta lähtee siitä, että jokainen aina toimissaan miettii tekoaan suhteessa ympäristön kestokykyyn ja tarpeeseen.
Ei se ole kai todellisuudessa tullut alas, vaan ennen sillä yli satasen hinnalla nostettiin tarjouksen kokonaishintaa. Harvoinpa tuli sitä määrää satasen tyvikoivua, jota tarjouksessa oli ja yleensä ei lainkaan. Sen sai pääsääntöisesti pyyhkiä yli hintatarjouksia vertaillessa.
Jesse osui asian ytimeen. Aika ajoin näistä keskusteluketjuista tulee kouluaika mieleen – jollain saattaa muisti yltää sinne asti. Kun joku putosi totaalisesti kärryiltä, niin sen viimeinen argumentti oli enää että ”sä oot tyhmä”. Joka ketjussa aina näyttää olevan joku, jonka ainoa sanoma on, että ”te ootte tyhmiä”. Se ei kyllä avarra sanojan eikä muidenkaan maailmankuvaa, koska sehän me tiedetään ennestään 🙂
Kyllä se kirpaisee tietty, kun entisen erämetsän tai on itse hoitanut mettää taimikosta asti ja sitten sen laittaa maan tasalle syystä tai toisesta. Mutta tuota RR:n tarkoittamaa mielen lepuutusta vartenhan on sitten ne omat ”suojelumetsät” niin kuin kirjoituksista päätellen aika monella palstalle kirjoittelevalla.
Sillähän se tämä ”perhemetsätalous” hyvin turvaa monimuotoisen ja moninaiset metsät, kun meitä on moneksi. Enkä juuri lähtisi moittimaan toisten toimia omissa metsissään, jos kohta mielipiteen toimenpiteiden järkevyydestä oman tietopohjan ja kokemuksen pohjalta saatan sanoakin. Samaisesta syystä nykyinen metsälaki on ihan käypä, koska se ei pakota meitä samaan muottiin. Avohakkuun kieltäjät yrittävät nyt samaa virhettä kuin harsinnan kieltäjät aikanaan.
Onhan nämä ratkaisu vähän ohkaisella ymmärryksellä maailmanjärjestyksestä. Mitenhän toimittaja olisi toiminut, jos olisi perinyt UPM:n osakkeita? Kieltäytyisikö nostamasta osinkoja, kun ne perustuu puiden tappamiseen?
Saalas taas muistutti siitä, että ilmastomuutoksen torjunta lähtee jokaisen kulutuskäyttäytymisestä eikä Suomen metsätalouden kampittamisesta. Hyvän metsänhoidon (ja käytön) avulla on mahdollisuus parantaa meidän mahdollisuuksia selvitä ilmastonmuutoksesta.
Mutta se on sivusta hyvä huudella asioista, jotka vähäisesti sivuaa omaa elämää välittömästi. Maailmassa on minun mielestä paljon turhia asioita, jotka voisi saman tien kieltää ja ilmasto kiittäisi vähintään yhtä paljon kuin metsien pystyyn jättämisestä.