Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
”Joo, Lapualla on kuulema jouduttu sitomaan miehiä puihin, etteivät lähde siltä seisomalta yhteisrintamaan.” Tämä selittää sen, kun loppuviikosta oli pohjanmaalla laaja verkkoliikenteen häiriö. Nettipiuhat oli otettu porukan sitomiseen paikoilleen.
Sanoisin, että tämä on kehitystä parempaan, että lojuvat kaupungin kaduilla sen sijaan, että tulisivat haittaamaan työntekoa metsissä kuten ennen vanhaan. Onneksi metsiin on pesiytyneet punkit, itikat ja muut ikävät oliot, niin pysyy ”kaupunkilaisnuoriso” poissa jaloista.
Ei taida tuo oja olla tietä määrittävä asia. Lain mukaan tiellä tarkoitetaan maantietä, katua, yksityistä tietä, moottorikelkkailureittiä tai muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua taikka yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Eli ymmärtäisin, että keskeistä on tuo ”yleiselle liikenteelle tarkoitettua taikka yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta”. Minun omin kustannuksin rakennettu mökkitie ei ole lain tarkoittama tie, vaikka siinä olisikin ojat.
No hiukan on menty parempaan suuntaan aivan villeimmistä ajoista vuosituhannen alussa. Erityinen ongelmakohta jokamiehenoikeudessa on Lietzen mainitsema järjestetty maastossa liikkuminen, kuten ratsastustallien maastoretket tietyllä samalla alueella. Selkeästi rahaa tehdään ilman nimenomaista lupaa toisen omaisuudella. Voisivat kaikki noudattaa suunnistajien tapaa sopia maaston käytöstä järjestettyä tilaisuutta (kilpailuja tai iltarasteja) varten.
Ennen minusta oli selkeä raja, että eläviin kasveihin sienien ja marjojen kotitarvekeräilyä sekä kukkien vähäistä poimintaa lukuun ottamatta oli kiellettyä. Ikivanhan lain (jota ei tiettävästi kumottu) perusteella tammenterhoja ei saanut edes maasta kerätä.
Mutta joo aika monen kaupunkilaisen mielestä metsät on kaikkien yhteistä samalla tavoin kuin huuhkajien mahdollinen Euroopan mestaruus – tosin tappiot on sitten joukkueen oma asia.
Niin sehän ei ketään tässä sähköinnostuksessa huoleta, että metsiin hakataan tuhansia hehtaareja lisää aukkoa (pois hiilinielusta) tämän ”hiilineutraalin” energian tieltä. Ennestään taitaa olla luokkaa 70 000 ha (vastaa keskimääräisellä puumäärällä 7 milj. kuutiota (hiilivarasto) ja yli 200 000 kuutiota vuosikasvua (hiilen sidonta). Jos joku viitsii, niin voi tehdä faktan tarkastuksen – luvut repäisty vanhasta muistista.
Eiköhän nuo aukot katsota metsätalouden synniksi puhumattakaan, etteivät taida liito-oravatkaan ihan voimalinja yli päästä liitelemään, elleivät käytä tolppia apuna…
Totta tuokin. Olen itse sitä sorttia, joka ei ötököitä juuri kiinnosta ja oireita ei aivan alkukevään jälkeen tule lainkaan. Sympatiat kärsijöille, kun uhrautuvat meidän muiden puolesta 🙂
Kuten Jätkäpätkä kirjoittaa – hyttyset (ja hirvikärpäset) ovat tottumiskysymys. Jos ei ole muuta tekemistä, niin voi niitäkin kauhistella. Puutiaiset on sitten toinen juttu, mutta niistäkin on toistaiseksi selvinnyt hyvillä vaatteilla ja kohtuullisella hygienialla eli kiinnostuksella, mitä iholla on työpäivän päätteeksi.
Vanha viisaus: itikat eivät tappamalla lopu. Pihapiirissä asiaa voi helpottaa pitämällä riittävän ison hoidetun nurmikentän talon ympärillä. Itikat ei pitkiä matkoja avoimessa ilmatilassa lentele.
Vanhat kovat myrkyt olivat siitä hyviä, ettei niitä tarvinnut iholle laittaa. Kun hölväsi lakin reunat ja hihan suut, niin eivät paljoa itikat vaivanneet.
Kaikenlaisia tököttejä on kekseliäät kokeilleet. Yhdellä oli ruokaöljystä, tervasta ja tupakasta tehtyä tököttiä. Ruman näköistä, mutta kuulemma tehosi.
Yksi puoli tuossa on, että metsästys vaikeutuu, kun hirvet ovat aivan vauhkoina. Mutta tietty, jos niitä ei kukaan metsästä, niin eihän tuo ole mikään ongelma.
Tutkitusti itikoita (meillä päin) vetää puoleensa hiilidioksidi eli ihohengitys. Tämä havainnollistuu hyvin, kun vaelluksella käy kylmässä purossa uimassa, niin vähään aikaan itikat ei vaivaa, vaikka istuisi alasti paikallaan.
Siedätys on tehonnut muuhun, mutta ininään ei totu ikinä.
Ennen vanhaan maaseudulla ei ollut koulupudokkaita, vaan niillä oli parempaa tekemistä pitäessään Suomen ravittuna. On kyllä eri asia, jos joku lopettaa koulun kuin, että tarvitsee psykiatrista apua. Ja se hyvä puoli maaseudulla, että sinne meitä hulluja mahtuu, ja tarjotaan lähinnä hupia muille. Armeijanhan lopetti muutama vuosi sitten kesken lähes joka toinen.
Eräs sosiologian tutkija kerran kertoi, että monet kaupunkiympäristöjen nuorison ongelmat johtuvat siitä, että kaupunkiympäristö ei tarjoa perinteisiä aikuistumisriittejä (eka kertaa moottorisahalla yms.), joten niitä haetaan toisella tavalla ja usein kaveriporukoissa vähemmän rakentavalla tavalla.