Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
”onkohan moinen hallintohimmeli tehokas ja kannattava” näätä on lajilleen tyypillisesti viihtynyt ilmeisesti lähinnä omissa oloissaan perämetsissä. Mhy ei ole hallintokoneisto vaan paikallinen yhdistys. Siihen kuuluminen on täysin vapaaehtoista. Nykyinen linja on koota yhdistyksistä jotain valtakunnallista MTK:n alaista ”ketjua”, mutta edelleen yhdistykset ovat itsenäisiä omista asioistaan päättäviä rekisteröityjä yhdistyksiä, joiden tarkoitus ainoastaan on määritetty mhy-laissa.
Tehostamista pääsee vaatimaan, jos pyrkii ja pääsee valtuuston ja mahdollisesti yhdistyksen hallitukseen. Toinen juttu sitten on, onko tehokkuus vai hyvä ja luotettava palvelu laadukkaasti tavoittelemisen arvoista – ettei tarvitse arvailla kenen ketkun palveluita tuli nyt ostettuakaan.
Itse ennakoin, kun tämä hiilinielukeskustelu alkoi, että metsälakiin otetaan piakkoin takaisin uudistamisalaraja. Pitäisin tätä kohtuullisena ja joltisenkin tehokkaana tapana lyhyellä tähtäimellä lisätä hiilen sidontaa Suomen metsiin. Olihan tähän jo aikaisemmin totuttu ja rajat kävivät jota kuinkin yksiin arvokasvukynnysten kanssa.
Peruskuvio on selvä. Tieto joka on kenen tahansa saatavilla on julkista ja julkisen hallinnon tiedot/asiakirjat (mm. kemera-hakemukset ja metsäkäyttöilmoitukset) ovat tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta pääsääntöisesti julkisia. Tietosuojalaki tekee sen mutkan, että tieto joka on yhdistetty tai yhdistettävissä tiedon haltijalla henkilötietoihin, muodostaa yhdessä henkilön yksilöivän tiedon kanssa henkilörekisterin, jonka hallussapitoon ja käyttöön sitten pitää olla tietosuojalain mukaiset perusteet.
Paljon jää vähän harmaalle alueelle. Milloin paikkatieto muodostaa henkilötiedon?
Lainaus Päivi Korpisaaren (viestintäoikeuden professori) ”Henkilötiedot ja paikkatiedot
Miten tietosuojalainsäädäntö vaikuttaa paikkatietojen julkaisemiseen
ja luovuttamiseen” (Ympäristöministeriön raportteja 10/2018)”Kuten edellä esitetystä ilmenee, paikkatiedot eivät lähtökohtaisesti ole henkilötietoja. Niistä kuitenkin tulee henkilötietoja, jos ne voidaan liittää tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön. Henkilötietoja voivat olla myös rakennuksia tai kiinteistöjä koskevat tiedot – siitä riippumatta, onko kysymys katunäkymään sisältyvästä ja kaikkien nähtävissä olevasta tiedosta vai jonkun ihmisen omistamaan rakennukseen tehdyistä remonteista tai rakennuksen rakennusaineina käytetyistä rakennusmateriaaleista.
Kuten edellä on selvitetty, henkilön tunnistaminen on henkilötiedon käsitteen edellyttämin tavoin mahdollista, jos esimerkiksi paikkatietoa koskevan kiinteistön omistaja on puhelinsoiton tai sähköpostikyselyn avulla selvitettävissä. Jos näin on, henkilötietojen käsittelylle
ja mahdolliselle luovuttamiselle (joka on käsittelyä sekin), tulee olla lain mukainen peruste. Henkilötietolainsäädäntö asettaa siten tietyt reunaehdot paikkatietorekisterien muodostamiselle sekä paikkatietojen ja paikkatietoja sisältävien rekisterien luovuttamiselle”Kyllä nämä huonosti tuottavat alat on syytä jättää hiilivarastoksi. Jo 80-luvun alussa professori ilmoitti kantanaan, että vanha ”tuottamaton tuottavaksi” hokema ei ole kannattava, jos se tarkoittaa viimeisten kosteikkojen ja muiden ns. ”vajaatuottoisten” kohteiden uudistamista.
Näin on tullut omassa metsässä tehtyä.
Planterin ehdotuksen voisi kiellosta muuttaa vaatimukseksi tiukentamalla uudistamisvaatimuksia – pätisi kaikkialla. ”Uudistettavalle alueelle pitää saada x vuodessa yli 5 metrin kasvatettava puusto” Jos homma ei hoidu, niin sitten hiilimaksua metsänomistajalle – vapautus vain hirvieläinten tai kasvitaudin vuoksi. Saataisiin näennäisesti jatkuvan kasvatuksen nimissä pienaukkoja hakkaavatkin ja muutkin lusmuilijat kuriin. Heikkouksia tässäkin esityksessä, kuten muissakin ja te varmaan kerrotte ne 🙂