Niin selvä lienee tutkimusten perusteella, että sieni voi tarttua jo pienen puun kannosta. Toinen asia on, tarttuuko? Onko näyttöä siitä, että kesäaikaisella raivauksella saataisiin merkittävää taloudellista vahinkoa aikaiseksi? Ei ainakaan omalla 30 vuoden ”kestokoealalla”. Tosin ei olla pahimmassa kuusenjuurikääpäalueella, mutta tyvitervaksen oslta synkimmillä alueilla. Luultavasti vahinko on suurempi, jos tarpeelliset hoidot jää aikapulan takia tekemättä.

Aplin tavoin on näin palkkatyössä olevana käytettävä kaikki mahdollisuudet vuodenajasta riippumatta, vaikkei se 30 asteen helteellä kuusitiheikössä raivaaminen mitään herkkua ole.

Mättään idea on siinä, että taimi istutetaan pintaan nostetun kivennäismaakerroksen läpi alla olevaan kunttakerrokseen. Tunnetusti orgaaninen maa pidättää kosteutta paremmin ja siinä on runsaasti ravinteita kasvuun lähtöön. Tärkeää on, että mättäät on riittävästi tiivistetty, ettei välissä oleva kunttakerros risujen kanssa jää liian ilmavaksi ja kuivu. Mätästys edellisenä syksynä ja toiveissa hyvä lumitalvi, jotta mättäät kastuu ja tiivistyy hyvin – tai sitten osaava ja viitseliäs mätästäjä oikeilla välineillä, että tiivistää mättään kunnolla. Mätästys on paras, kun auraus pantiin pannaan. Painotetulla äkeellä saa hyvään paikkaan lähes aurauksen ja mätästyksen tasoista jälkeä.

Kymmenen aarin alan oli muokkaaja jättänyt kerran muokkaamatta, kun oli kova savi alla (heikko kaivinkone?). Siihen painelin metrisen heinikon sisään putkella kuusen taimet. Nyt ei reilun 10 vuoden jälkeen erota muokatusta alasta, eikä yhtään heinäämistä ole tehty. Eka taimikonhoito on takana ja hieno kuusikko kasvamassa.