Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Muistellaan sitä legendaa PV:n metsurista, joka sotki puolustushallinnon palkkajärjestelmän PV:n komentajaa kovemmilla kuukausiansioilla. Että kyllä metsurikin voi rahoihin päästä hyvillä kohteilla ja kovalla työllä … ainakin ennen.
Onhan tämä hilpeää tämä koneellistamisen nimeen vannominen kuten aikaisemmin kirjoitin. Hinnasta ja laadusta viis, kunhan ei tarvitse työntekijöitä. Kiinteät kulut muuttuviksi? Paskan marjat…omat riskit yrittäjälle ennemminkin.
Sitten siirrytään seuraavaan keskusteluketjuun kauhistelemaan ilmastonmuutosta ja miten ei ymmärretä, että fossiilisten polttoaineiden käyttö on pahasta ja pitäisi käyttää vain puuta…häkäpönttökoneet metsiin???
Visakallo – kyllä ne hirviluvat ovat julkisia. Julkisuuslaki 1§ ”Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.” ja missään laissa ei ole kyllä hirviluville mitään poikkeusta. Kunhan salaseurat yrittävät asian epämääräisin perustein salata. Tietopyyntö Suomen riistakeskukselle vaan, niin tiedot annetaan tai saat perustelut, miksi ne laista huolimatta halutaan salata.
Noiden väestökehitysstatistiikan tutkiminen ei tuo mitään viisautta työvoimapulaan. Kun ei saa elantoa edes itselle, niin millä eväillä ruokkisit kakarat? Vähän samanlaista tulkintaa kuin ”Bemarilla ajavat tilaston mukaan kaahaavat eniten” ja sitten kielletään bemarit. Kaaharit ostaa luultavasti sitten jonkun muun auto, jolla voi kaahata. Tästä hatusta vedetystä esimerkistä ei kannata bemareiden omistajien hermostua.
Jos luodaan Suomen nuorisolle näkymä hyvästä tulevaisuudesta mukavassa hommassa (metsätyöt)kohtuu palkalla niin, että ehtii välillä kotiin emännän tai isännän viereen, niin Suomen tulevaisuus on turvattu.
Tämä työvoimapula taitaa olla ideologista perua – pyritään siirtämään työ jonkun muun kuin ammattitaitoisen metsurin tekemäksi. Taimikonhoidon koneellistamisen harjoitus takavuosina oli tästä surullinen esimerkki. Metsäfirmojen pomot ja projektien vetäjät silmät hehkuen selittivät, miten työnjälki on melkein yhtä hyvää kuin metsurityönä eikä enää maksakaan paljoa enempää kuin metsurityö. Eli koko ongelma (kuvitteellinen tuleva työvoimapula) olisi ratkaistu sillä yksinkertaisella toimella, että olisi alettu maksamaan ammattimetsurille työn mukaista palkkaa: ei olisi tullut työvoimapulaa, työn jälki olisi hyvä, kustannukset olisivat pysyneet kurissa ilman kalliita kehityshankkeita.
Konehakkuu hankalassa kohteessa on aina riski. Kuusen aliskasvos hyvällä maalla on pääsääntöisesti kasvatukseen kelvollinen päin_mäntyä kuvaamassa tilanteessa. Pituusero on kuitenkin reilut 10 metriä. Kysymys on siitä, mikä on koivikon alkukehitys ja lähtö, kannattaako koivua enää kasvattaa.
Tuollaisen tein omana sahatyönä. Ostopalstalla oli heikosti hoidettu kuvio, josta otin kuusien päältä kaikki koivut pois, vaikka osin kuuset olivat vieläkin pienempiä. Koivikkoa harvensin vain paikkoihin, joissa ei alla havupuita. Heti hakkuun jälkeen näytti epäilyttävältä (pientä kuusikkoa koivikon lomassa), mutta jo seuraavan vuoden kasvun jälkeen kuusikko näytti metsältä ja koivutkin piristyi, kun turha tiheys poistui.
Perustelut. Tukin ja kuidun hintaero hankinnalla tehtynä pienempi kuin havupuilla, joten koivujen aikaisempi poisto taloudellisesti järkevämpää. Koivuista hunnigolla olleessa metsässä osin aina vesasyntyistä, vaikkei sitä aina tyveltä näekään aikaisempien hoitotoimien takia.
Keskiverto suomalaisen hiilijalanjälki on 10,3 hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Tämä vastaa noin 12 kuutiota puuta eli minulla 2-3 hehtaarin vuosikasvua. Oman perheen hiilijalanjälki tulee katettua monta sukupolvea eteenpäin.
Minusta taksonomian perustaksi pitäisi ottaa ihminen – jokainen vastaa omasta hiilijalanjäljestään. Minulla olisi myydä muutama jalanjälki.
Tämähän on se paradoksi, että metsänomistajat ovat aidosti ja oikeasti ainoat (ehkä maanviljelijöitä lukuun ottamatta), jotka vastaavat itse omasta ilmastokuormituksestaan. Ja tämän takia metsänomistajien pitäisi sitten hoitaa muidenkin taakka. Sikäli aivan ymmärrettävää, että kaupunkilaisvihreiden omatunto kolkuttaa ja pitäisi päästä toisen kukkarolle.