Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Totta, pienten rehevien järvien pohjassa on melkoiset nielut. Muistan pentuna kun koivet oli jo puolta metriä pitkät, niin ei saatu järven pohjassa tungettua jalkoja liejun läpi kivennäismaapohjaan asti. Ja keskikesälläkin lieju oli kylmää kuin mikä.
Parhaillaan on käynnissä luonnonvalintaprosessi (korona), jossa pelkän uskon varassa elävät tulevat jäämään selvään vähemmistöön. Loput sitten jatkavat tutkittuun ja mitattuun tietoon perustuvaa kestävää uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa elämäänsä tyytyen vähempään kuin aikaisemmin.
Jos ilmastomuutoksen torjunnassa saataisiin edes samassa määrin kaikki talkoisiin (oman kulutuksen arviointi) omalta osaltaan kuin koronatoimissa (rokotukset, maskit ja muu tilanteen huomioiva käyttäytyminen), niin hommassa saatettaisiin pärjätä.
Itse katsoin Sitran lukuja keskiverto suomalaisen päästöistä ja käytin tätä laskuria CO2-muunnin – OpenCO2.net
Kovat on keskimääräiset kasvut Puukilla, kun keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on n. 12 kuutiota puuta (10300 kg CO2e~12 kiintokuutiota puuta).
Edelleen taitaa olla yli 10% suomalaisista metsänomistajia suoraan, kuolinpesissä tai verotusyhtymissä. Löytyyköhän vastaavaa maailmasta?
Olen sitä mieltä, että jokainen vastatkoon omista hiilinieluistaan! Eli voisi esittää tilaston, kuinka monta hiilineutraalia tai -negatiivista henkeä koko väestöstä (%) kussakin maassa on. Suomi perhemetsätalousmaana pärjäisi aika hyvin.
Kyllä itse olen luopunut metsänhoidosta kuusta valitessa. Jossain vaiheessa heräsin ajattelemaan, että aikuiselämäni aikana ehdin ottaa 50-80 joulukuusta, joten sillä ei hääppöistä harvennusalaa tehdä. Lisäksi meillä päin joulukuusi ostettuna maksaa 40-100 e, nykyisin kelvolliseen pitää pulittaa vähintään 60 e. Eli kuusesta pitäisi saada reilu kuutio tukkipuuta ja vähän kuitua (nettoarvona), että saisi vastaavan hyödyn kuin joulukuusena.
Otan siis parhaan näköisen vaikka suuremman kuitupuukokoisen puun latvasta…omasta metsästä.
”lähes peltomaan veroisia – monesti voivat ollakin entistä peltomaata.” Mielenkiintoistahan olisi laittaa puhe metsäkadosta siihen historialliseen perspektiiviin, jossa todellisuudessa taitavat pellot olla kadonneen Suomessa erityisesti syrjäseuduilla. Tämän voi helposti todeta Karttaikkunan historiallisista ilmakuvista. Omista metsistänikin jonkinmoinen ala on ollut vielä 70-luvulla metsälaidunta tai suoniittyjä. Tuollainen metsälaidun, jossa karja on vuosia laiduntanut, se on hyvä metsänpohja. Myrskyn vuoksi joudun yhden ennen aikojaan uudistamaan, niin 40 vuoden ajalla keskikasvu oli 10 mottia/v/ha (kuusi, kertymä kolmesta hakkuusta hiukan alle 400 kuutiota). Osin kyllä tuon laidunnuksen seurauksena maapohjaltaan jopa lehtoa.
Hienoa tällainen eri maantieteellisten alueiden metsien vertailu. Vertailun vuoksi voi myös todeta, että Saksassa yksi yksittäinen puu (yksittäisen tammen arvo voi olla huutokaupassa kymmeniä tuhansia euroja) voi tuottaa paremman tuloksen kun Suomessa kaikki puut hehtaarilla parhaimmallakaan paikalla.
Hmm…mehän kaikki tiedämme, että ikääntyessä puiden lustot kapenee. Alkaako metsät olla liian vanhoja?
Mutta joo, metsäekologisia ja fysiologisia selityksiä tälle on helppo listata useita. Suojeluväki nostanee framille ne, joiden takia katastrofinappula pitää painaa pohjaan. Sitten toinen porukka nostaa esiin ne, joiden vuoksi ei kannata olla mistään millään tavalla huolissaan. Todelliset syyt jäävät tutkijoiden mappeihin marginaalihistoriaksi.