Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Kun ja jos kevät koittaa, niin pääsen katsomaan, miten oman kohteeni kanssa pääsee eteenpäin. Sekalainen monijaksoinen kuusikko tukkipuusta pieneen taimeen jäi jäljelle, kun pari vuotta sitten terveet koivut laitettiin päältä sahalle. Pitäisiköhän jotain tehdä pihlajille ja lepille, että kuuset pysyvät kasvukunnossa???
Hmm… eipä ole uutta jatkuvan kasvatuksen saralla…
Metsäsotaa käydään nyt monella rintamalla. Ilmastotuholla ratsastavat huomasivat tilanteen muutoksen ja julistivat saman tien entistä synkemmät näkymät – ”Muutos on jo peruuttamatonta, viimeisistä rippeistä pitää pitää kiinni!!!” Eli joutilaat länsimaiden kerrostalomiljöössä asuvat tutkijat ja hutkijat iskevät voimalla metsätalouden ytimeen samaan aikaan kun lämpö ja valot uhkaavat katketa.
Eiköhän tässä päde se hinnasto erään pajan seinällä:
korjaustyöt 30 e/tunti
korjaustyöt, jos haluat olla paikalla 40 e/tunti
korjaustyöt, jos haluat osallistua 60 e/tunti
korjaustyöt, jos haluat johtaa 100 e/tunti
Jos AJ viittaa Metsähallituksen alun perin lanseeraamaan alue-ekologiseen suunnitteluun, sen tavoite oli luomisvaiheessa suojella uhanalaisten lajien esiintymiä ja ylläpitää tiettyjä metsän rakennepiirteitä sopivassa määrin alueellisesti hyvin hahmotettavalla kokonaisuudella (maisema). Yhteyksiä ylläpitämällä luodaan mahdollisuus tarkastelualueen sisällä vaihteluun niin, että ei tarvitse suojella jotain rakennepiirrettä tietyssä paikassa, vaan se voidaan järkevästi ”siirtää” paikasta toiseen metsän luontaisen kehityksen mukaan. Näin koko alueella voidaan uhanalaisten esiintymiä lukuun ottamatta harjoittaa metsätaloutta. Pääasia on, että tavoiteltuja rakennepiirteitä on tarkastelualueella koko ajan riittävästi ekologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Sille kuten monelle muullekin hyvälle idealle tällä saralla koitui kohtaloksi suojelijoiden jämähtäminen tehtyihin merkintöihin, jolloin suunnittelun dynaaminen rakenne mureni.
Eräälle opiskelukaverille vanhempi nainen junassa oli sanonut, kun kuuli että metsänhoitajaksi oli opiskelemassa ”Siitä sitä on hyvä edetä sitten vaikka työnjohtajaksi” Joten ei siinä nimikkeessä suurta glamouria ole, kuin syrjäseutujen ihmisille ennen vanhaan, kun metsänhoitaja oli ainoa rahaa maksavan työnantajan edustaja. Metkaa, että Irlannissa homma oli kuulemma samanlaista ennen vanhaa, kertoi yksi ”metsäherra” Irlannista. Rahaa maksavia työnantajia maaseudulla olivat vain metsätalous ja kaivokset. Rekrytointia ja irtisanomisia hoidettiin pubissa mielialan mukaan 🙂
Mikähän on se ”asiantuntijan” määritelmä, joka tekee hänestä ”tavallista” koulutettua ja kokenutta metsäammattilaista (akateeminen maisteri tai tohtori, AMK inssi tai muu ammattilainen) paremman asiantuntijana? Pitääkö olla oikea puoluekirja? Töissä jossain tutkimuslaitoksessa? Jäsen jossain järjestössä? Tai muuten vain ”oikeaa mieltä” asioista?
Turha täällä lääkäreistä ja kirurgeista kiistellä. Ilman heitä olisi osa luonnon monimuotoisuutta.
Välillä tuntuu, että luonnonsuojeluväki saisi päättää, onko kangasmetsien luontotyypit uhanalaisia vai ei. Viimeisetkin on kuulemma menneet ja sitten kuitenkin tulee näitä kartoituksia, joiden mukaan KAUHEA MÄÄRÄ arvokkaita luonnonmetsiä on juuri hakkuu-uhan alla. Onko niitä paljon vai vähän? Siinäpä kysymys.
Kun tiedetään tämä suojelun aikaperspektiivi, niin eiköhän aika iso joukko 60- ja 70- luvulla kankaille tehdyistä kunnostamattomista ojista tule tässä yhteydessä luonnontilaisen kaltaisia puroja 🙂
Muistan kun metsäekonomian lehtori kertoi, että parhaiten tuottavaa metsätaloutta olisi rikkaan talon tyttären tai lesken naiminen ja toiseksi tuottavaa vuorotellen ottaa metsityspalkkio ja pellonraivauspalkkio. Hetken aikaa oli ilmeisesti käytössä molemmat yhtä aikaa siinä 80-luvun puolessa välissä.