Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
No onneksi ei tullut ostettua Virosta metsää, kun pakkosuojelevat siellä. Tuostahan vihreät ottavat oppia. Puun vienti taitaa kääntyä Suomesta ja Ruotsista Baltian maihin samalla, kun molemmat haaveilevat halvasta puusta muualta. Vaikka eihän se Viron puu ole halpaa ollut, mikä taas kirpaisee metsänomistajia siellä vielä enemmän. Tuostahan sitä voivat Suomen politikot katsoa kohta mallia, miten käy kun kaikki suojellaan. Saatiin oikein laboratoria ihan naapuriin.
Tämä on varmaan teollisuus- ja markkinointihistoria suurin epäonnistuminen, kun metsäteollisuus ei saa korjattua selluteollisuuden mainetta. Sellu on yksi maailman monikäyttöisimmistä raaka-aineista (näet ympärilläsi lukuisia tuotteita, joissa sellua); se on uusiutuvaa; nykyisellään oikein tehtynä varsin saasteetonta teollisuutta; monissa käyttökohteissa käyttöikä pidempi kuin pitkänä tavarana (komposiittituotteet). Siitä huolimatta sitä pidetään alhaisen jalostusasteen tuotteena, joka pilaa ympäristön???
Mehtäukolle – kun itse homman hoidin, oli kyllä niin byrokraattinen, ettei mitenkään onnistu päivässä. Hulluinta minusta oli, ettei sähköinen valtuutus onnistunut, vaan piti todellakin olla allekirjoitetut valtakirjat, joita DVV:llä tutkivat mikroskoopin kanssa – ei kelvannut, kun yksi oli allekirjoittanut mustalla musteella, joka on virallisesti kelvollinen allekirjoitusväri. Pitivät sitä kopioituna. No olihan se kopio, kun oli skannattu 🙂
Hyvä jos on siitä kehittynyt.
Ennenhän, kun veroilmoituksia lähetettiin postilla, riitti, että se on lähetetty (postileima) määräpäivään mennessä. Miten lie nykyään?
Jollei valtuutukset valmiina, niin ei onnistune tähän hätään. DVV:lle pitää lähettää fyysisesti allekirjoitetut valtakirjat henkilötodistuksineen. Voi toki lähettää sähköpostilla (salattu), mutta silti ne on oltava fyysisesti allekirjoitetut. Käsittelykin sitten kestää oman aikansa…
Jo yleinen elämäkokemus (kenellä on) osoittaa, että äkkinäiset liikkeet suuntaan tai toiseen jonkin toiveajattelun perässä (vihreä siirtymä tms.) ovat yleensä enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Sama koskee myös turvamaiden käsittelyä ja metsätalouden alasajoa pohjoismaista hiilinielujen vuoksi.
Metsävähennyksen kannalta ratkaisevaa on, että perinnönjakosopimus on tehty, eli perinnönjako on loppuunsaatettu. Toki sitten tulee myös maksettavaksi varainsiirtovero, mutta metsävähennyksen arvo on merkittävästi suurempi.
ALV:ssä on veromenettelyt kohdallaan – on juuri noin helppoa ja palautusrahat on tilillä muutamassa päivässä. Tuli lopullisesti kuntoon, kun alvit voi tilittää verottajan palvelussa eikä tarvitse metsästää oikeita tilinumeroita ja viitenumeroita.
Tästä oli juuri MT:ssä juttua. Ei ilmoitella, ettei tieto vaikuta metsänkäsittelyyn, jolloin tulokset alkavat valtakunnan tasolla vinoutua. Eli kuten tuolla alkuun oli – oli mitä oli, ne voi jättää huomiotta tai repiä alas, jollei tekijä ole vaivautunut maanomistajaa valistamaan.
Kuinka paljon se tolppa raivaa vuodessa? Tuhansien eurojen ero tarkoittaa jo 2000 eurolla yli 100 hehtaarin raivausmäärää vuodessa. Joka työpäivä n. 0,5 hehtaaria, eikä vielä puhuta kuin kahdesta tuhannesta eurosta – ei tuhansia. Tähän pääsee pienellä laskuharjoituksella, kun tunnin työaikatappioon pitää kaataa 3600 puuta, ja nyt ei puhuta niitettävistä risuista (alle parin sentin). Jokainen voi toki laskea oman tappionsa.