Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä boniteetti (puuntuottokyky) ja kasvupaikka opetettiin eri käsitteinä. Kasvupaikka on perinteinen helppo tapa saada epäsuorasti käsitystä boniteetista.
Pituusboniteettia pidettiin aikanaan tarkempana ja sen etu on, että se voidaan kohtuullisesti määrittää kaukokartoituksellakin.
Tässäpä aiheeseen liittyvä tutkimus, jos jotain kiinnostaa
Samaa mieltä Tomperin kanssa. Ojitusalueita, jotka eivät oikein muuttumasta kehity eteenpäin näkee paikoin. Haluaako metsäala muuttuman hävittämisellä tehdä pesäeroa ekologeihin, kun muuttuma on kasvitieteellinen termi, joka löytyy edelleen esim. tieteen termipankista? Vai onko metsäväki degeneroitunut, kun pitää asioita yksinkertaistaa täsmällisyyden sijaan?
Niin kertauksena: suo -> ojikko -> muuttuma -> turvekangas
Kaikki vakiintuneita ja hyvin määriteltyjä.
Niinhän se on, jos lukee vain tutkimukset, joiden mukaan lahopuu on vain lisääntynyt. Tässä toisenlainen tulos
Tutkimuksen tarkoitus on yleensä aina vilpittömästi hakea uutta tietoa tutkimusaiheesta, eli sinällään itse tutkimusvaihe on aina ”puolueetonta”.
Ensimmäinen ongelma on tutkimushypoteesissa. Ei niinkään, että olisi tavoite osoittaa hypoteesi oikeaksi, mutta hypoteesi vaikuttaa tutkimuksen järjestelyihin, mikä taas väistämättä vaikuttaa siihen, minkälaisia tuloksia saadaan.
Toinen ongelma on tutkimuksen johtopäätökset. Johtopäätöksiä esittävät tutkijan lisäksi muutkin. Tutkijalla itselläänkin oma lähtöhypoteesi ja arvot väistämättä vaikuttaa johtopäätösten tekoon.
Eli tutkimus itsessään ja kuka sen rahoittaa ei ole ongelma vaan se, miten tulokset selitetään ja miten niitä käytetään. Tästä Heikki Smolander kirjoittikin mainiosti vastikään vissiin MTn yleisönosastolla.
Em. syistä olisikin syytä tarkastella eri taustoilla ja eri tekijöiden tekemiä tutkimuksia ja niiden tuloksia, eikä valita oman viiteryhmänsä tuloksia.
Oikein mielenkiintoinen on esimerkiksi tämä lahopuun määrä. Ekologisissa ja uhanalaisuuksia kartoittavissa tutkimuksissa todistellaan, miten lahopuut on vähentyneet ja aiheuttavat uhanalaistumista, kun samaan aikaan metsätalouden inventoinnit osoittavat lahopuun lisääntyneen. Paras tutkimusaihehan olisi tässä nyt, miksi tulokset poikkeavat tällä tavoin?
Niin onhan se rakennetuille alueille tulossa se latvusdirektiivi, joka kyllä aiheuttaa vipinää keskisessä Euroopassakin. Suomi pärjää tässä verrattain hyvin.
Minä laajentaisin tätä monimuotoisuuden säilyttämisen vaatimusta. Miksi se 30% suojeluvaatimus kohdistuisi vain metsäkiinteistöihin? Kaikilla kiinteistöillä 30% jätettävä luonnontilaan – koskee myös asuinkiinteistöjä. Jäähän edelleen 70% tontista asuin- ja puutarhakäyttöön. Näin saataisiin aivan ainutlaatuinen luontokohteiden verkosto läpi maan myös asutuille alueille. Samalla saisi kaupunkivihreät tuntumaa näihin suojeluvaatimuksiin.
Venäjän Karjalassa torakoiden ja russakoiden torjunnassa käytettiin sisätiloissa tyllejä (lintu) lemmikkinä. Söi tuhohyönteiset tehokkaasti.