Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Elokapina vaatii, että luontokadon pysäyttämiseksi pitäisi laatia laki. Meillähän on jo korkeimman tason laki tätä varten. Perustuslain 20§:
Vastuu ympäristöstä
Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.Niin siitä purkuhommasta konkkatapauksessa siinä kirjoituksessa olikin. Toivottavasti MTK:n sorvaamissa mallisopimuksissa on riittävän vakuusvaatimukset jälkien korjaamiseksi toiminnan lopettamisen ja konkurssin yhteydessä. Samoja ongelmiahan on vähän noiden linkkimastojen kanssa.
Isot monikansalliset firmat ovat taitavia tyhjentämään konkurssiin menevän tuulivoimalan niin, että se koskee vain sitä yhtä voimalaa. Näinhän kaivoksissakin.
MTssä joku sähköinsinööri kirjoitti hyvän näkökulman asiaan: Onko tuulivoima muutaman vuoden päästä enää todellinen vaihtoehto? Jos ei, mitä tapahtuu vanhoille tuulivoima-alueille? Kuka korjaa ja kenen kustannuksella jäljet? Eikö kaivosten siivousongelmista ole opittu mitään?
AJ, miksi maksaa valikoimasta, jota ei tarvitse? Kyllä kaupoissa riittäisi yksi tuotevaihtoehto lajiaan ja sitä kautta vähemmän hävikkiä. On todella lyhytnäköistä vaatia kaupalta laajaa valikoimaa vain hetken mielijohteita ja pikkumaisuutta varten.
Taitaa keskisen Euroopan polttopuu olla lähinnä pyökkiä – ja sitähän on. Itävallassa polttopuu on vähän samanlainen oikeus kuin Lapin pohjoisissa kunnissa.
Vanha perussääntöhän on, että elinympäristöjen hoito pelkästään säästämällä ajaa umpikujaan, eli sitä ei päästä uudistamaan koskaan. Voisi ajatella, että samat periaatteet kuin metson soitimessa pätisi: itse keskukseen ei kosketa, mutta reviirialueita käsitellään vähitellen niin, että soidinalue pysyy elinvoimaisena. Liito-oravan tapauksessa siis liito-oravalle olennaisia rakennepiirteitä säilytetään alueella riittävästi ja, kun käsitellyt alueet tarjoavat tarpeeksi sopivia elinympäristön rakennepiirteitä, niin vanhemmasta päästä matalaksi
Verottajan ohjeiden perusteella klapien myynti ei eroa muusta hankintahakkuusta, eli on ihan sama, myykö tukkia, kuitua, energiapuuta vai klapeja.
Kulut vähennetään kuluvuodelta ja hankintatyö ja sen arvo realisoituu myynnin yhteydessä myyntivuonna.
AJ aiheetta yhdistää kannattavan toiminnan ja liiketoiminnan, johon kuuluu riskinotto (jäsenten kustannuksella?). Toiminta on kannattavaa, jos palvelut tuotetaan katteellisesti, eli kattaa kaikki tuottamisen kulut (ml. hallinto). On vaikea nähdä, että mhy tehtävä olisi toimia liiketoimintayksikkönä, kun se on kaiken lisäksi lähtökohtaisesti yhdistyslain vastaista (so. pääasiallinen toiminnan muoto ei voi olla liiketoiminta).
Niin olisihan se kivaa, jos olisi luotettava metsäpalveluiden tuottaja. Mhy:tkin nukkuvat onnensa ohi lähtemällä strategioillaan mukaan ketkujen joukkoon tekemään liiketoimintaa. Silloin aina ykkösenä on tulos, sitten oma henkilöstö ja jossain jonossa asiakas eli jäsen.
Ensisijaisesti kaikki tärkeät kasvatusvaiheet (istutus, taimikonhoito ja ensiharvennus) on varminta tehdä itse. Mutta jos ei ehdi, jaksa tai osaa itsekään, niin aika lailla susien armoilla ja valvonnalla pärjättävä.
Onko kukaan muuten huomannut, että olisi tapahtunut virhe niin, että asiakas olisi hyötynyt? Itsellä on noin neljänkymmenen vuoden ajalta tasan yksi.
Näinhän se on, mitä Puuki kirjoittaa, mutta tällä palstalla on jo aikaisemmin tuomittu aliskasvoksen hyödyntämien jaksottaiseksi kasvatukseksi. Eli on mahdotonta myydä kasvatusmenetelmää, mikä on milloin mitäkin kirjoittajan omien mielipiteiden mukaan – siis lähtökohtaisesti harjoitettu menetelmä on aina väärä.