Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä, hämmästyttävän sitkeässä on männyn uudistaminen minkäänlaisen puuston alle, kun kyseessä on MT tai rehevämpi. Minulla yksi kohde, joka aukkojen keskellä vajaan hehtaarin järeä väljennetty männikkö (varmaan edellinen omistaja ajatellut jonkinlaista väljennyshakkuuta uudistusmielessä) – ei ole kuin muutama kuusen taimi kymmenen vuoden jälkeen. Yhden edellisen omistajan harvahkoksi hakkaaman männikön (n. 500 kpl/ha) jopa laikutin , mutta 4 vuoden jälkeen lähinnä kuusen pieniä taimia noussut, joita oli muutenkin siellä täällä. Luontainen uudistuminen männylle puuston alle edellyttää melko karun pohjan – tämän taitaa tutkimuskin osoittaa?
Hyvin harva siemenpuusto tuohon vielä jätettiin viimeisen hakkuun jäljiltä. Tosin ihmettelin koko siemenpuustoa, kun alue näytti valmiiksi taimettuneelta. Siemenpuiden poisto kuitenkin aiheuttaa aina turhia vaurioita taimistossa. Nyt on siemenpuutkin poistettu.
Alue alkoi varsin hyvin taimettumaan jo ensimmäisen hakkuun jäljiltä. Tämäkin oli mielenkiintoinen ero viereiseen. Tiheän kasvuasennon vuoksi näennäisesti saman puustoisuuden alle tässä pääsi kenttäkerrokseen enemmän valoa, kun latvuspeitto ei ollut yhtä tiheä. Tietenkin myös hakkuun aiheuttama maan pinnan rikkoutuminen varmaan edisti taimettumista.
Kaiken kaikkiaan kävi vähän kateeksi isäntää. Oli niin onnistunut loppuvaiheen kasvatus. Rahaa tuli muutamia vuosia pelkillä hakkuilla ja kasvuisa taimikko ilman ponnisteluja. Kysehän ei ollut jonkun määritelmän mukaan jatkuvasta kasvatuksesta, vaikka henk. kohtainen mielipiteeni on, että tällainen pitäisi kyllä laskea jatkuvaksi kasvatukseksi, muttei monijaksoiseksi metsän kasvatukseksi.
Niin tarkkaan en ole kenttäkerrosta analysoinut, kun siitä vain säännöllisesti ajoin ja joskus juoksulenkillä maastossa kävin. Se uudistamista odottava on vielä hiukan liian tiheä kunnon taimettumiselle. Puuthan siinä olivat luonnollisestikin hiukan lyhyempiä, mutta toisaalta järeämpiä kuin vähemmän harvennetussa. Siksi oletan (mittaamatta), että silmämääräisesti tukkia varmaan enimmillään jota kuinkin saman verran – toisessa ohuempia, mutta pidempi tukkiosuus; toisessa järeämpiä mutta lyhyempi tukkiosuus.
Vasemman puoleinen odottanee uudistushakkuuta ja viljelyä. kasvillisuus on aivan sama – samaa harjua. VT jossa paikoitellen MT piirteitä molemmissa. Siis oikeanpuoleisessa tehtiin vanha klassinen väljennysten kautta luontainen uudistaminen. Kasvupaikka tälle oikein sopiva. Uskoisin, että ainespuukertymä kiertoajalta oli oikealla puolella isompi tiheämmän kasvatusasennon vuoksi. Tuskin tukkikertymässäkään suurta eroa. Mänty kyllä valoisalla paikalla kestää hyvin tiheämpääkin kasvatusta. Tämä oli etelään loivasti antavaa harjumaista kangasta. Jostain syystä männiköt tykätään harventaa tarpeettoman harvoiksi ja kuusikot jätetään tarpeettoman tiheiksi.
Kyllä tutkimustietoa pitää arvostaa, oli tutkija sitten kuka vain – jos vaan tutkimus täyttää muutoin tutkimukselle asetettavat vaatimukset. Epämääräiset johtopäätökset ovat usein sivullisten tekemiä.
Käytännön havaintojen anti on yleensä se, että kaikenlainen on mahdollista ja ”kiistattomia tosiasioita”, joita joku täällä kuulutti, ei metsän kasvatuksessa ole.
Mielenkiinnolla olen seurannut Etelä-Suomalaisella VT:tä hiukan rehevämmällä mäntykankaalla metsän kasvatusta n. 60 ikävuodesta eteenpäin 30 vuotta yhden tien molemmin puolin (eri omistaja, ja luonnontuhon – palo – kautta samaan aikaan uudistunut). Samanlaista kangasta molemmin puolin. Ensin ihastuin vasemmanpuoleiseen, jossa oli harvennukset tehty ajallaan. Oikean puolen metsässä ei varmaan ollut 6o vuoteen tehty kuin ensi harvennus, tiheys oli sitä luokkaa. Sitten tuossa n. 70 vuoden iässä oikeanpuoleisessa alettiin tekemään harvennuksia ja väljennyksien kautta vajaassa 20 vuodessa siihen on saatu kasvava 3-4 metrinen taimikko luontaisesti, kun vasemman puoleinen on saman näköinen kuin 20 vuotta sitten.
Siis alkuun olisin ottanut tuon vasemmanpuoleisen, mutta näin jälkeenpäin oikeanpuoleinen oli kasvupaikkaan paremmin sopiva menetelmä: kohtuu tiheässä uudistusikään asti ja sitten muutaman väljennyksen kautta luontainen uudistus.
Tämä on näitä käytännön kokemuksia ja ei välttämättä yleistettävissä kovinkaan moneen kohteeseen.
Sellaisia yllättäviä asioita monelle on tutkimuksissa selvinnyt, että
1. Klapit kuivuvat paremmin pinottuna kuin kasassa. Tällöin kaikki klapit ovat päistään tuulettuvasti varastoitu ja pääasiallinen kuivuminen tapahtuu päistä.Kasassa keskimmäiset kuivuvat heikosti näennäisestä ilmavuudesta huolimatta.
2. Jos klapit kasaa taivasalle kannattaa pinota kuoripuoli alaspäin. Kuori klapin yläpuolella ei suojaa kastumiselta vaan aiheuttaa sen, että vesi valuu läpi koko pinon. Halkaisupinta ylöspäin kastuvat vain ylimmät ja peremmin tuulettuvat klapit, jotka sitten kuivuvatkin nopeammin.
Rane, pitäisi osata lukea tutkimustuloksia. Tuossahan kuvassa 18 selvästi näkee, että tuore pilke kuivaa läpi vuoden, kun taas kuivattu vain lievästi kerää kosteutta, mutta alkaa taas helmikuun alusta kuivamaan. Tuoreen pilkkeen kosteusprosentti laskee 10 yksikköä talven aikana.
Vaihtoehtoja on monia. Tilanne pitää ratkaista seuraavien perusasioiden valossa, miten itselle sitten sopii:
– Kuoripäällinen ranka lahoaa, koska se ei kuiva. Tästä on liiankin paljon kokemusta kaikille. Mitä voi tehdä?
1. Varastointi katon alle niin, että päistä tuulettuu. Ei pressun alle, mikä vaan kerää kosteutta lämpötilojen vaihdellessa ja tuulettuu heikosti.
2. Riittävästi kuorta rikki aisaamalla, ellei karsinnassa rikkoudu riittävästi.
3. Kohdalle 2 vaihtoehtona pätkiminen, mutta edelleenkin kohta 1 pätee – siis pinottava katon alle.
4. Tuoreena halottu klapi kuivuu ympäri vuoden ilmavasti pinottuna sateelta suojaan.
5. Luke tutkimusten mukaan auringossa kuivaaminen vähentää polttopuun lämpöarvo UV-säteilyn vuoksi.
6. Home on vain esteettinen haitta (elää puun sokerinesteillä), ellei puita tarvitse säilyttää huonetiloissa.
Jokainen tekee sitten niin kuin uskoo parhaaksi.
Ymmärsin, että sovittuna on nyt vuokramalli, mutta sen taksan ajantasaistamiseen jotain ”kättä pidempää” Mallin muuttaminen voi olla hankalampi juttu. Toisaalta usein volyymikäyttäjä takaa sen, että tietä jollain tasolla hoidetaan, joten niiden karkottaminen ei aina ole järkevää.
mitä nopeammin pieniksi, sen parempi – turha lahottaa kuoripäällisenä