Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
”Julkisella puolella palkankorotukset pitäisi määräytyä valtion maksukyvyn mukaan ja se koskee etenkin isopalkkaisia virkamiehiä, joiden ylisuuret palkat ovat iso ongelma.” Jos valtio olisi yritys, se hinnoittelisi palvelunsa oikein. Yrittäjäkään ei ajelisi ilmaiseksi valtion kustantamilla teillä.
Valtion vertaaminen yritykseen on täysin hedelmätöntä, koska tarkoitus ja toimintaperiaatteet ovat aivan toiset.
Tuosta olen samaa mieltä, että joidenkin palkkojen tasoa ja tasoeroja hallinnonalojen välillä on vaikea ymmärtää. Tosin täytyy ymmärtää, että myös valtiolla tarvitaan osaavaa väkeä tai se kostautuu meille kaikille. Tällöin palkkataso pitää olla kokonaisuus huomioiden vastaavalla tasolla kuin samoissa tehtävissä yksityisellä. Ymmärrätte varmaan, jos korkeaa osaamista vaativaa työtä pitäisi tehdä siivoojan palkalla, niin ei tarvitse ihmetellä, jos asiat ei valtiolla suju.
Visakallolle – harva tietää taas, että ravintolassa vaaran vastuu siirtyy vasta nauttimisen jälkeen. Esimerkki: menet pikku hiprakassa tiskiltä hakemaan olutta ja palaat pöytääsi. Jos olut kaatuu matkalla, saat hakea ilmaiseksi uuden. Piti oikein ameriikkaan mennä itsekin, että tuon ystävällinen jenkki minulle opetti. Sama nimittäin pätee myös Suomessa.
Mielestäni koko ”taimikon laatu” on turha käsite. Metsän alkuvaiheen kehityksen onnistuminen katsotaan vasta ensiharvennusta ennen. Hyvinkin monenlaisesta taimikosta saa aivan hyvän nuoren metsän aikaiseksi oikealla käsittelyllä ja käytettävissä olevan puuston oikealla valinnalla. ”Taimikon huono laatu” heijastelee edelleen vanhanaikaista käsitystä täystiheästä yhden puulajin taimikosta.
Nostokoukku – Ihminen on osa luontoa, mutta sama tässä kuin monessa muussakin – kun ei asia meille kuulu, kumpi pärjää, niin parempi pysyä sivussa. Tässä kyseisessä tapauksessa ei oikein voi edes katsoa, että kumpikaan osapuoli olisi varsinaisesti hyötynyt ihmisen toiminnasta. Tosin metsäpeuroja on siirtoistutettu, mutta taitaa olla altavastaaja.
Nuo AJn mainitsemat perusteet on itse asiassa hyväksytty KHOn päätöksessä. Kannan kasvun rajoittaminen kelpaa syyksi, jos kanta on kasvanut tasolle, josta aiheutuu tai voi aiheutua haittaa. ”esimerkiksi karhukannan liiallisesta kasvusta aiheutuva alueellinen ongelma tai tilanne, johon on puututtava.”
Tuo metsäpeurajuttu onkin mielenkiintoinen, kun kaksi uhanalaista lajia laitetaan vastakkain. Tosin, jos halutaan mennä luonnonjärjestyksen mukaan, niin ihminen ei tähän puuttuisi.
”Taitaa muuten loppua karhujahtikin Suomesta kokonaan kannanhoidollisilla perusteilla. ” Tässä tapauksessa kuten ilveslupien myöntämisessä paljastuu koko riistahallinnon ajatusmaailma. Eikä se voi olla erilainen sorkkaeläimissä. Eli ensi tulee metsästys (kiva harrastus), sitten tulee metsästys (kiva harrastus), sitten tulee metsästys, sitten…. ja sitten joskus tulee jotain muuta, mutta kun ei oikein tiedä mitähän se on – vaikka lait säätelevät näitäkin asioita.
Eli luonnollinen seuraus, kun annetaan harrastusväen käsiin säädellä luontoa ja luonnon käyttöä oman mielenkiinnon mukaan. Yhtä lailla koko valtakunta olisi ristiin rastiin kaikenlaisia moottoriväyliä, jos moottoriharrastajille annettaisiin valtuudet määritellä ”tarve”.
PS. Valkohäntäkauris on kauris, kunnes jää auton alle, jolloin kyseeseen tulee liikennelain mukaan peurakolari ja kauris muuttuu peuraksi.
”Ei kaikkien mielestä. Joidenkin mielestä eläimiä ei saa tappaa.” Varsinkaan luonnonvaraisia eläimiä. Ja karjan kasvatus on epäeettistä ja syödä saisi vain riistaa, koska se on ekologista ja eettisesti hyväksyttävämpää, koska eläimet saavat toteuttaa luontaisia tarpeitaan vapaasti… niinpä niin…
Siis tähän vielä huomio, että pelkästään ruokapöydän kattaus ei vaikuta siihen, mihin ne hirvituhot tulevat. Paikka itsessään on merkityksellinen – etäisyys muista häiriöstä, kuten asutuksesta ja liikenteestä sekä hirvet tuntuvat suosivan tietynlaisia paikkoja oleilussaan. Oman kokemuksen mukaan hiukan kumpuileva maasto, jossa hyviä makuupaikkoja hiukan muuta ympäristöä ylempänä yhdistettynä kosteisiin notkoihin tuntuvat olevan mieluisia oleskelupaikkoja, vaikka ruokatarjonta ei olisi parhaasta päästä. Onko muilla havaintoja maasto-olosuhteiden vaikutuksesta. Tästähän olisi apua torjunnan kohdentamisessa.
Minä olen sitä mieltä, että hirvet on kuin nuoriso ruåttissa – niille pitää keksiä mielekästä tekemistä, niin pysyvät pois pahateosta. Hirville sopivaa tekemistä on täyttää metsänomistajan vatsaa tai juosta susia karkuun.
Mitäpä mieltä olette kohusta, kun kymppipykälän mukaisia alueita vähennettiin tulkintamuutoksen vuoksi? Hyvä vai huono?
Merkintä johtaa aina siihen, että hakkuu on mahdoton. Toisaalta merkinnän puute ei poista hakkaajan vastuuta suojata lain tarkoittamat kohteet.
Aika näyttää kävikö tässä samoin kuin aikanaan junalipun tarkastuksessa – vastuu tarkastuksesta siirrettiin konnarilta matkustajalle.
Mielestäni paras vaihtoehto (ei tässä maailmassa) olisi vähän ylimerkityt kohteet vinkkinä mahdollisesta kohteesta ja tulisi tehtyä aina harkinta. Edelleen lopullinen vastuu olisi hakkaajalla, katsooko lain mukaan suojeltavaksi kohteeksi. Tämä ei vain nykyisessä ilmapiirissä onnistu, koska kaikki merkinnät on käytännössä hakkuukielto.