Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Oikein harmitti korjuuyrittäjän puolesta, kun harvennusjälki oli aivan hyvä. Onneksi minun puumääräarvio oli osuvampi (isompi) kuin yhdistyksen, niin ei tarvinnut kuitenkaan tyhjää yrittäjän palstalla käydä.
”ettei muilutus onnistu” vaan onpa oletettavasti onnistun ainakin kerran. Mhy:ltä kiinteähintainen pystyhinta ja loppuerittelyistä näki, että korjuuyrittäjä ei saanut alkuperäistä taksaa. Ekana yhdistys yritti muuttaa minun tilitystä, mutta kun ei onnistunut, niin korjuuyrittäjä maksoi. Muuten olisi tuottanut tappiota yhdistykselle.
Perinteisesti mhy on nähty myös metsänhoidon edistämisorganisaationa. Itsekin nuorena kollina kävin yhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa ja koulutuksissa, jotka olivat lähes ilmaisia. Miten käy jatkossa metsänomistajien neuvonnan ja valistuksen, kun mhy:t keskittyy pisneksen tekoon? Pisnestähän se tunnetusti haittaa, jos toinen osapuoli ymmärtää jotain asiasta.
Metsäkeskuksesta aika ajoin yritetään leipoa virastoa – varmaan taas, kun hallitus vaihtuu. Mikä olisi ”virasto metsäkeskuksen” (luonnonvaravirasto) rooli. Jääkö jäljelle ketään, jonka intresseissä olisi edistää metsänomistajien ymmärrystä metsäasioissa? Virastothan taas perinteisesti vahtivat valtion/yhteiskunnan etua.
Kun seuraa tätä Turkki/Nato -keskustelua, niin kas kun Turkki ei älyä näpäyttää Ruotsia hyväksymällä Suomen. Siinäpä olisi oiva hämmennys…ja sivumausteena vahvistaisi kuitenkin Suomen asemaan Naton osana.
Jollei ole metsätalouden kalustoa, ei alveja pääse vähentämään. Mielestäni niitä ei ylipäätään voi vähentää osittain – kone joko on metsätalouden kalustoa tai ei ole. Ei kait siitä voi osaa laittaa myöskään poistoina vähennettävään omaisuuteen? Näinhän siinä kävisi, jos meinaa saada osan alvista pois, niin kone on osin metsäkone. Jos on metsätalouskone, oma käyttö tuloa. Jos ei ole metsätalouskone, metsätalouskäytön voi vähentää. Ihan varma en ole ”puolittaisesta” systeemistä, mutta itse pitäisin jompi kumpi.
Jollain voi olla parempaa tietoa tuosta osittaisesta verovähennyksestä, mutta tietty yksinkertaisuus helpottaa itseäkin.
Jos tarkoitat hiilen ja ilmaston kannalta, niin karkealla pensselillä: luonnontilaisessa suossa vesi estää turpeen hajoamisen, jolloin turvekerros vain kasvaa; ojitetussa suossa turve alkaa hajoamaan, ja siitä vapautuu hiilidioksidia sekä turvekerros ohenee.
Jännä tuo AJ:n luotto/sympatia mhy:lle? Se noudattaa kannanotoissa linjaa ”mhy voisi hoitaa” Niin voisi, mutta kun ei tee. Kyse on siitä, että onko mhy:t ymmärtäneet roolinsa metsänomistajien palvelijoina ja toteuttaisivat sitä sen sijaan, että tekevät pisneesiä ja leikkivät kaiken tietävää välikättä asioissa, joihin ei välikäsiä tarvita. Olisi ihan oikeaakin edunvalvonnan kaltaista tehtävää. Toivon, että yhdistykset strategioissaan asemoivat itsensä oikein metsäalan toimijakenttään ja jättää liiketoiminnan kilpailun vähemmälle.
Tämä liittyy sikäli keskusteluketjuun, että voisiko joku oikeasti tehdä asialle jotain, jos haluaisi ja saisi aikaiseksi?
Vastaan kuitenkin: näinhän se menee! Kemera-tuet maksetaan metsänomistajille, joten he viime kädessä vastaavat, että työt on tehty säädösten mukaan. Lain 4§ 1. mom. ”Tuki myönnetään yksityiselle maanomistajalle.” Eli tuen saaja ei ole urakan suorittaja, vaikka se meneekin urakan maksuihin.
Tämä Tomperin esittämä ongelma oli laajemmin esillä Otson sotkujen yhteydessä ja vaara on todellisempi noissa metsänparannushankkeissa (tiet, ojat): rahat käytetty – jälkeä ei syntynyt – koska tukiehtojen mukaista jälkeä ei ole syntynyt, takaisin perintä maanomistajalta. Eli pahimmillaan et ole hyötynyt mitään ja joudut vielä maksamaan käytännössä saamattomat tuet takaisin valtiolle korkoineen. Sama voi käydä, jos metsätien jälkihoitovelvoite on laiminlyöty ja tie ei enää toimi metsäautotienä.
Siis ymmärsin kysymykseksi sen, että keneltä peritään tuet takaisin, jos peritään?
Tämäpä olikin mielenkiintoinen kysymys! Periaatteessa voi ja pitäisikin Kemera-lain mukaan periä tuet takaisin. Oikeastaan niitä ei olisi lainkaan saanut maksaa, vaikka rahoitushakemus on hyväksytty. Kemera-laissa todetaan (2§ 2.mom) ”Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että kohde, joka voi olla jakautunut usealle alueelle, täyttää vähimmäispinta-alaa koskevan vaatimuksen ja käsittelyn jälkeiset puuston tiheyttä, poistumaa, keskipituutta tai rinnankorkeusläpimittaa koskevat vaatimukset ja että kohteelle ei käsittelyn jälkeen jää välitöntä hoidon tarvetta.”
Samaa enskaa oli harventamaton alue. Hyvä puusto. Ainoa jotenkin ymmärrettävä syy olisi, että siihen reunaan hiukan soistunut, joten vähän poikkesi kuvaltaan. Talvihakkuu, joten pehmeyttä ei tarvinnut pelätä. Mutta kuten suorittava sanoi – siirtely maksaa, niin on se pöljää, kun ei hakkaa koko aluetta samalla siirrolla. Siis se hakkaamaton rajoittui suoraan hakattuun alueeseen.
Mutta kuten sanottu, mielenkiintoista seurata, minkälaiseksi tuon saa kehitettyä huonosta enskasta huolimatta, kun hyvä puusto kuitenkin.