Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Jep, Nostokoukku oikeassa, myös puusta rakennettua patoa sanottiin tammeksi. Liekö sitten juuret sittenkin siinä, kun pato on saksassa ja ruotsissa damm – en jaksa kaivaa netin lähteistä.
Tammi on alunperin sanana tarkoittanut siltaa tai kantta. Kantava jää oli tammi ja sillat olivat tammia. Kovana vahvana puuaineena tammi sai nimen tammi ja sitä käytettiin mm. sillan runkopuina laivanrakennuksen ohella.
Vähän sama kuvio, kun kettu tarkoitti ylipäätään nahkaa tai kelmua esim. marjakeiton päällä. Ketusta tärkeänä turkiseläimenä tuli kettu.
Noissa Glan asioissa on kyse vähän eri asioista. Monimuotoisuushan on nimensä mukaisesti mitattavissa – mitä enemmän luontaisia eliöitä tarkastelualueella elinvoimaisesti esiintyy, sitä monimuotoisempi se on. Tarkastelualue pitäisi päättää.
Lehtojen kuusettumisessa on taas kyse siitä, mikä on luonnontilaisuutta tai luonnonmukaisuutta. Se on vaikeampi varsinkin, jos kuten yleensä halutaan rajata ulos ihmisen vaikutus. Toisaalta kuusettuminen on luonnonprosessi, mutta ei ole helppoa sanoa, kuinka paljon se tähän maailman aikaan johtuu ihmisen toiminnasta?
Tammen kasvatus vaatii aikaa ja työtä. Vesiversoja pitää käsin käydä napsimassa pois ja kuten Tomperi kirjoittaa arvokkaan puun aikaan saaminen vaatii vähintään saman kuin lapissa mäntytukin kasvatus. Isot tammet onkin sitten arvokkaita ja niitä huutokaupataan yksin kappalein ja hinta voi nousta viisinumeroiseksi.
Hauska tarina Tanskasta. Erään kartanon herra löysi suvun papereista ”tilauksen”, jossa Englannin kuningas oli tilannut laivapuiksi tammea tietystä kohteesta. Kreivi pisti joskus 1990-luvulla (pari sataa vuotta myöhemmin) Englannin hoviin kirjeen, että ”Nyt Hänen Kuninkaallisen korkeutensa laivapuut olisivat valmiit” ja viittasi tilaukseen. Hovista tuli kuulemma ystävällinen vastaus, ettei puita enää tarvita.
Annikan esittämät ajatukset käyvät yksiin Seppo Vuokon esittämien asioiden kanssa. Monimuotoisuutta tukee monimuotoinen metsä, jossa eri-ikäisiä ja eri puulajisekoituksin olevia metsiköitä on koko ajan tarjolla. Luontoväen synti on pitäytyä metsätalouden luomissa käsitteissä ja yrittää selittää monimuotoisuutta ja luonnonmukaisuutta näiden käsitteiden sisällä. Esim. puulajisuhteissa tukeudutaan metsätalouden aineistoihin, jotka eivät huomioi lainkaan pieniläpimittaista tai taloudellisesti merkityksetöntä puustoa kuten pihlajia.
Monimuotisuutta ja luonnonmukaisuutta arvioidaan metsikkötasolla, vaikka luonnondynamiikka toimii maisematasolla. Ei eliöitä kiinnosta, mihin metsäsuunnittelija on kuviorajan piirtänyt. Tähän haasteeseen vastaa mm. Metsähallituksen kehittämä alue-ekologinen suunnittelu, jonka arvoa luontoväki ei oikein ymmärrä. Samanlaista alue-ekologista suunnittelua keskimäärin metsänsä tunteva metsänomistaja harjoittaa tietämättään. Itselle arvokkaat kohteet (maiseman tai muun harrastuksen kuten metsästys kannalta) jätetään rauhaan; hakkuita suunnitellaan harkitusti, ettei tule suuri yhtenäisiä aukeita alueita; hyödynnetään luontaiset mahdollisuudet; uudistetaan alueelle sopivalla puulajilla, jne.
Helpompi sivusta kritisoida yksittäisiä kohteita ja mahdollisesti epäonnistumisia kuin antaa jotain todellista panosta luonnon monimuotoisuuden eteen.
Nyt Tolopaiselta alkaa pettää kontrolli kokonaan. Hoito- ja opetusalan suurimpia ongelmia on työvoiman karkaaminen yksityisen sektorin töihin.
Lomat on sitten vähän myytti. Julkisella puolella ei ole käytännössä lainkaan pekkasia, jotka joissakin yksityisissä työpaikoissa saa pitää vapaapäivinä. Pekkaset ja lomat yhteensä on saman verran kuin julkisen pitkät lomat.
Siitä olen samaa mieltä. että menot pitää sovittaa tuloihin ja jos tuloja (veroja) ei voi kasvattaa, ei menotkaan voi rajatta kasvaa. Pohjoismainen yhteiskuntamalli ei kuitenkaan kestä myöskään merkittävää julkisen sektorin alasajoa ilman vakavia seurauksia. Sixten Korkman kirjoitti hyvin tiistaina hesarissa kolumnissaan Suomen verotuksesta ja miten se liittyy meihin kaikkiin.
Odotetaan nyt pystyykö työmarkkinajärjestöt tarttumaan ehdotukseen luoda toimiva palkkamalli.
Mistä tämä Tolopaisen kauna julkista sektoria kohtaan poikii? Jäänyt joku virka saamatta. Älä huoli, tällaisia viranhaltijoille kostajia on maa täynnä. Jotkut oikein työkseen tehtailevat valituksia.
Typerää asettaa julkinen sektori ja yksityinen sektori vastakkain ja väittää, että yksityinen kustantaa julkisen. Julkinen edustaa yhteiskuntaa ja luo yksityiselle toimintaedellytyksiä kuten Tolopaisen mainitseman koulutuksen, joita ei markkinaehtoisesti pystyttäisi toteuttamaan.
Esitetyssä palkkamallissa ei erotella julkista ja yksityistä vaan vientiteollisuus ja muut.
Hallituksen esittämästä palkkamallista. Miksi jättää loistava idea puolitiehen. Mallista tulisi täydellinen, kun marjapoimijoiden annettaisiin sopia lääkäreiden palkat ja lääkärit sopisivat hitsareiden palkat ja it-insinöörit sopisivat hoitajien palkat ja metsurit sopisivat leipureiden palkat ja autonkuljettajat sopisivat metsäinssien palkat jne. Kyllä alkaisi löytyä palkkamalttia.
Ja apu löytyy onkelmaan kuin onkelmaan – vaikka auton korjaus halvemmalla ja nopeammin kuin huoltoaseman maksulliset palvelut 😉
Muutenkin maaseudun huoltsikat pitäisi julistaa unescon aineettomaksi kulttuuriperinnöksi siinä missä saunominenkin.
Taas meni sivuun luonnon monimuotoisuudesta, mutta monimuotoisuutta kuitenkin aakkosketjun jyrätessä.
Mutta tuo edellinen meni sivuun aiheesta – anteeksi. On näyttöä siitä, että uhanalaiseksi lajiksi saattaa päätyä vain siksi, että kartoittajat eivät ole löytäneet esiintymiä. Liito-oravia olikin vaikka kuinka paljon, kun alettiin todella kartoittamaan havaintoja. Länsi-Lapissa tutkija kirjoitteli lehteen, miten on löydetty x kpl uhanalaisen tikankontin esiintymiä. Kahvipöydässä lueteltiin heti lonkalta 3 kertaa enemmän tikankonttipaikkoja.