Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Ja nimet tulevat automaattisesti aakkosjärjestyksessä, vaikka joku (asianhoitaja?) haluttaisiinkin ensimmäiseksi.
Metsäyhtymä on vain verotuksellinen yksikkö – se ei ole mikään ”yhtiömuoto”. Verottajan kanssa lienee asia selvitettävä.
Tuo Jätkän ”putkeen” työntö on tärkeä, eli sama mitä itse kirjoitin, että viilan tulee kulkea koko viilauksen ajan leikkauspinnan suuntaisesti. Siinä tuo youtube menee pieleen. Jos kulma muuttuu työnnön aikana, viila tylsyttää sitä reunaa leikkaavasta terästä, jolla viila korkeammalla. Eli samaan aikaan kun yrität terottaa, viilalla tylsytät leikkaavaa terää. Minustakaan terän viistouskulma ei ole ratkaiseva, kunhan ei ole liian viisto.
Ei oikein hyvältä näyttänyt tuokaan video. Hyvä terä tulee, kun pitää huolta viilan kulmasta. Ei pelkästään ohjauskulman mukaisesti vinosti. Viilan tulee kulkea koko matkan pystysuunnassa kohtisuoraan terään päin eli leikkauspinnan suuntaisesti. Ohjevideossa kaveri työntää viilaa ”pyöreästi” terän yli. Ei tule hyvä.
Jo arvon professori Pekka Kilkki kyseenalaisti ”Tuottamaton tuottavaksi” mantran. Mehtäukolle – juurikin kaikkia vedenvaivaamia notkopahasia ei kannata ojitella. Usein niissä on maapohjaa kiinni suurin piirtein pienen pätkän ajouraa verran. P. Kilkki kielsi meitä ehdottelemasta ojituksia tällaisiin kohteisiin metsäsuunnittelun kurssilla. Olen varsin samaa mieltä P. Kilkin kanssa.
Ojitusten vaikutuksia vesistöihin on turha kieltää, mutta ei kaikki ole ojitusten seurausta. Savimaiden läpi tulevat Etelä-Suomen joet ovat aina olleet saven samentamia. Samoin miten luulette laajojen suistoalueiden syntyneen jo paljon ennen maataloutta, jos maa liikkuisi virtaamien mukana vain ojituksen seurauksena?
Ihmisen vaikutus havainnollistuu vesitöihin nykyisin myös sitä kautta, mikä muutos on nähtävissä monissa pienissä järvissä, kun karja- ja maatalous on käytännössä loppunut ympärillä. Ennen kelluvalehtisien (lumme, ulpukka, lahnaruoho) kasvien valtaamat vesistöt ovat täysin avovettä.
Vastahan sitä yhdistykset liittyi MTK:n alle. Melkein parasta yhdistyksen jäsenyydessä on nyt MTK-hankintojen alennukset.
Valitettava tosiasia, että yhdistysten kaikkien osaaminen ja ammattitaito ei ole alan vaatimalla tasolla. Samoin kaikuja vielä yhdistysten erikoisasemasta, jota ei ymmärretä menetetyn nykymallissa. Hallitukset vielä jäykästi miehitetty tämän sortin yhdistysten maalaispaikkakuntien maallikoilla, jotka jämerästi omiin uskomuksiin perustuen yrittävät ohjata toimintaa ja varmistaa oma paikkansa tunkiolla.
Ei olla vielä metsäpalveluyrityksiä (edellyttäisi asiakaspalvelun ymmärrystä) eikä enää yhdistyksiä (liiketoiminta edellä).
Etu on siinä, että myhistyksen jäseniä on enemmän kuin MG hoitosopimusasiakkaita. Siis myhistyksen rekisterit kattaa myös potentiaalisia asiakkaita, kun hoitosopimusasiakkaat on jo asiakkaita. Asiakkaissa on kaksi hankalaa kohtaa: 1. ne pitää saada asiakkaaksi 2. ne pitää saada pidettyä asiakkaana. Myhistyksellä on erinomainen asema asiakkaiden hakemisessa. Eri asia osaavatko hyödyntää?
Nyt mehtäukko ei tiedä, mistä puhuu. Tietotekniikka tekee asiakastiedosta vielä arvokkaampaa kuin ennen.
Tämän ajan ydinkysymys on: Miten mhy eroaa käytännön toimissaan muista metsäpalveluyrityksistä? Jos unohdetaan paperiliturgia ylevistä tavoitteista, joita osaavat yhtiötkin markkinoinnissaan ladella.
Etuna mhy:llä on kattavat asiakastiedot ja pääsy tietoihin, jotka eivät ole muiden palveluntarjoajien käytettävissä. Hyödynnetäänkö tätä tietoa muuhun kuin kaupallisten metsäpalveluiden myyntiin?