Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Seuraava askel mummojen ja pappojen hoidossa on, että huonokuntoinen vanhus korvataan saman tien robotilla, niin sitä on helpompi hoitaa. Yksi turha ja hankala porras inhimillisine heikkouksineen pois ketjusta. Öljyn vaihto kerran vuodessa, kunnes ruostuu pois.
Jonkin aikaa Irlannin metsätaloudessa työskennelleenä voisi kertoa jotain. Irlanti on ollut täysin metsäinen maa (noin 90% pinta-alasta), jonka metsät on hävitetty (poltettu) eikä hakattu aikana jolloin engelsmannit piti irkkuja puskarosvoina.
Irlanti käytti tehokkaasti EUn metsitystukea kuten muitakin EUn tukia vuosituhannen vaihteessa. Paikallinen metsähallitus teki maanomistajien kanssa metsityssopimuksia, jossa nummia metsitettiin pääasiassa sitkalla ja metsähallitus hoiti metsät ensimmäiseen päätehakkuuseen asti. Harvennuksiahan sitkalla tehdään 5 vuoden välein.
FSC-sertivaatimuksissa on taisteltu vesistöjen (purojen) ja avoimen ympäristön säilyttämisestä sekä alkuperäisten metsien säilytyksestä ja lisäämisestä. Alkuperäisiä puulajia ovat mm. tammi ja saarni joita pyritään lisäämään niille sopivilla paikoilla.
Lisäksi Irlannissa on yksi ikävä vieraslaji, joka lähes kokonaan estää rehevien laaksojen metsityksen ilman rajuja toimia. Alppiruusu pitää repiä pois juurineen.
Muita ongelmia on myrskytuhot sitkametsissä erityisesti Länsi-Irlannissa.
Irlantihan on suuri turpeen käyttäjä. Turvetta poltettiin kotien takoissakin.
Sivuutatte kommentoinnissanne koko ajan sen tosiasian, että vähän väliä ns. talousviisaat ja elinkeinoelämän ikuisen kasvun julistajat vakavissaan esittävät, että metsänhakkuu on rangaistavaa, koska se koskee heidän mielestään yhteiskunnan omistamia hiilinieluja. Ja koska yhteiskunta jo omistaa hiilinielut, niin niiden vajavaisuus pitää kustantaa veronmaksajien rahoilla eikä yritysten rahoilla.
Eli jotkut tahot tosissaan ajattelevat, että hiilinieluilla ei ole yhteyttä maanomistajan omistamaan puustoon sidottuun pääomaan, jota perustuslain mukaan maanomistaja saa lainsäädännön puitteissa käyttää haluamallaan tavalla ja haluamissaan määrin.
En sinällään tarkoittanut varsinaista kehuskelua, mutta kannattaa näkyä. Ei luikita työmaalle ja työmaalta pois, vaan jutustella kaikkien kanssa ketä sattuu näkemään. Varmaan kulttuurieroja eri puolella Suomea, mutta Itä-Suomessa ja Lapissa ihmisiä ei karteta. Sana leviää sitten.
En ole metsäpalveluyrittäjä, mutta alaa tunnen. Parasta markkinointia on hyvä työnjälki, josta kannattaa pitää meteliä. Eli jos saat palstan jollain kylällä, tee siellä selväksi, että sinun tekemä ja tällaista voisi tehdä enemmänkin.
Nyt on taas hiilinielut otsikoissa ja ”kärkiasiantuntijat” vaativat maanomistajia maksumieheksi hiilinielujen kutistumisesta. On kuulemma allekirjoitettu maana sopimus, jolla hiilinielut (metsät) on muuttuneet yhteiseksi omaisuudeksi, mutta laskun maksaa metsänomistaja. Sama juttu kuin yritystoiminnassa Suomessa mutta päinvastoin – siellähän voitot käärii omistaja mutta laskut maksaa veronmaksaja. Metsissä tämäkin on päinvastoin – laskun maksaa metsänomistaja mutta voitot käärii veromaksaja???
Pakottavaan lainsäädäntöön liittyy paradoksi, jossa laki säädetään niitä varten, jotka toimivat ei-toivotulla tavalla, mutta lakeja noudattavat vain ne, jotka toimisivat muutoinkin oikein. Siitä syystä lainkäyttöä ei kannattaisi tuhlata asioihin, joissa pääasiassa toimitaan oikein ja väärin toimivat eivät aiheuta merkittävää haittaa kenellekään muulle kuin itselleen.
Kiertoajan pidentämisvaatimus on tällainen aihe. Pääasiassa uudistaminen tehdään, kun se on järkevää, eli kasvu (hiilensidonta) on selkeästi hiipunut. Mihinkään merkittäviin vaikutuksiin ilmastonmuutoksen hillinnässä yksittäisten metsänomistajien ”ennenaikaiset” avohakkuut ei johda.
Lahopuun ja vanhojen metsien lisäämistä voisi jotenkin kieli poskella verrata sairaiden vanhusten osuuden lisäämiseen. Vanhat on viisaampia, aiheuttaa vähemmän ongelmia ja kun vanha kuolee, niin se tarjoaa tilaa nuoremmille – hyviä juttuja. Molemmat on eduksi yhteiskunnalle, joten ei kun lisäämään vanhusten ja vanhojen metsien osuutta!
Minä tykkään liukulumikengistä. Pääasiassa toimii kuten lumikengät, eli niillä kävellään. Varmaan eroa eri merkkisissä suksissa, kuinka voi liu’uttaa. Kantavat hyvin pehmeässäkin lumessa (145cm pitkät); riittävän ketterät metsässä, jollei ihan risukkoa; eikä tartu joka paikkaan. Viikko sitten kävin viimeksi ennakkoraivauspalstalla niillä. Mukana kulki raivaussaha, kombikannu ja reppu vajaan kilometrin matkan suuntaansa. Lunta oli 30-50cm höttölunta. Raivattavassa kohteessa puuston alla toki selvästi vähemmän. Oli lämmöt kohdallaan jo ennen raivauksen aloitusta. Raivatessa ei voi käyttää.
Lenkkeilyt hoidetaan aina voidelluilla perinteisen suksilla. Liukulumikengillä voi käydä ihastelemassa maisemia ja emännän kanssa ulkoillessa.
Ahlvikin ja Pihlaisen kirjoituksessa ei ole metsätalouden kannalta mitään uhkakuvaa. Heidän ehdotus tähtää maankäyttötavan muutoksen aiheuttamaan haittamaksuun, eli jos metsämaata raivataan rakennusmaaksi tai tuuli- ja aurinkovoimaloiden vuoksi. Hyvä uutinen – lakkaa holtiton metsien siirtäminen tehottomaan energiantuotantoon.