HS keskiviikkona ”Hakkuut syynä lintukuolemille”? Ikään kuin noilla olisi suora riippuvuus siten, että hakkuu itsessään aiheuttaa lintukuolemia. Pitää paikkansa siinä tilanteessa kun, yksittäiset pesät tuhoutuvat kesähakkuussa, mutta tuskin on se totuus hömötiasten tapauksessa. ”Hakkuiden aiheuttamat muutokset elinympäristössä heikentävät lintujen selviytymistä” olisi asiallisesti oikea otsikko. Sitten kun tutkimus avaisi todisteellisesti ne tekijät, jotka hakkuissa aiheuttaa tämän, voitaisiin suunnitella toimia asian korjaamiseksi HAKKUIDEN YHTEYDESSÄ. Kun nuo tekijät sitten haetaan vanhoista tutkimuksista, niin mitään uutta ei siis ole saatu tuolla tutkimuksella aikaiseksi.

Selvyyden vuoksi – hömötiaisia on varmasti vähemmän kuin ennen.

AJ toistaa triviaalit jonkin lajin menestymisen kannalta olevat tekijät: ruoka, pesimäympäristöt ja suoja/vihollisten vähäisyys. Mutta kerrottiinko tutkimuksessa, että olisi oikeasti havaittu, ettei talousmetsissä ole ötököitä ruuaksi ja lahopuuta pesäpaikoiksi ja pusikkoa suojaksi. Kuitenkin kirjapainajia ja muita ötököitä on riesaksi asti, lahopuun määrä lisääntyy talousmetsissä, puskaa on enemmän kuin soisi olevan. Varmaan on näin, että metsätalous on vaikuttanut hömötiasten määrään, mutta miksi ei suunta muutu, kun kerrotut tekijät tuntuvat kuitenkin tutkitusti metsissä lisääntyvän? Eli jäin kaipaamaan niitä selittäviä tekijöitä tilanteelle ja miten on todennettu näiden tekijöiden vaikutus?

Nostokoukku toteaa itsestään selvyyden. Jokainen metsissä liikkuva voi tämän todeta, mutta ainakin minun metsissä on runsaasti ”kirveen koskemattomia”.

Sellaista se on. Osto-organisaatio on ajettu pieneksi ja toimintatavat ovat kaukaa viime vuosituhannelta. Nyt uudeksi vaihtoehdoksi sitten tarjotaan Kuutiota, että käytä sitä. Ei ymmärretä, että prospectista pitää ottaa heti kiinni olkoon kanava mikä vaan.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, metsätilan ostoon otettava laina on ns. yrityslaina ja niissä marginaalit ovat korkeammat kuin kuluttajalainoissa.

Jäi kyllä nyt Jurin tavoite epäselväksi. Aloituksessa ”Miksi vaihtoehdoista puhuminen pelottaa?” ja ”Metsäkeskustelu on junnannut paikallaan puoli vuosisataa.” Lopputulemana oli sitten kuitenkin uusien näkemysten nollaus ja paluu ”kaikki tietävät Suomen olevan maailman kärjessä tai kärjen tuntumassa joka tapauksessa.” En löydä tuosta vaihtoehtoja.

Piru asuu yksityiskohdissa, kuten on huomattu raakkukohussa. Ei ole sama miten tehokkuutta mitataan? Ainakaan itse en ole esittänyt tehokkuuden poistamista vaan maalin täsmentämistä, siten että toteutetaan kokonaistehokasta metsätaloutta. Tehokkuuden harhalla tarkoitin, kuten useaan kertaan selvensin, välittömän rahatalouden mukaista ajuria. En edelleenkään suostu näkemään kokonaistehokkuuden (kestävyyden elementit) osa-alueita toisiaan poissulkevina.