Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Nuo AJn mainitsemat perusteet on itse asiassa hyväksytty KHOn päätöksessä. Kannan kasvun rajoittaminen kelpaa syyksi, jos kanta on kasvanut tasolle, josta aiheutuu tai voi aiheutua haittaa. ”esimerkiksi karhukannan liiallisesta kasvusta aiheutuva alueellinen ongelma tai tilanne, johon on puututtava.”
Tuo metsäpeurajuttu onkin mielenkiintoinen, kun kaksi uhanalaista lajia laitetaan vastakkain. Tosin, jos halutaan mennä luonnonjärjestyksen mukaan, niin ihminen ei tähän puuttuisi.
”Taitaa muuten loppua karhujahtikin Suomesta kokonaan kannanhoidollisilla perusteilla. ” Tässä tapauksessa kuten ilveslupien myöntämisessä paljastuu koko riistahallinnon ajatusmaailma. Eikä se voi olla erilainen sorkkaeläimissä. Eli ensi tulee metsästys (kiva harrastus), sitten tulee metsästys (kiva harrastus), sitten tulee metsästys, sitten…. ja sitten joskus tulee jotain muuta, mutta kun ei oikein tiedä mitähän se on – vaikka lait säätelevät näitäkin asioita.
Eli luonnollinen seuraus, kun annetaan harrastusväen käsiin säädellä luontoa ja luonnon käyttöä oman mielenkiinnon mukaan. Yhtä lailla koko valtakunta olisi ristiin rastiin kaikenlaisia moottoriväyliä, jos moottoriharrastajille annettaisiin valtuudet määritellä ”tarve”.
PS. Valkohäntäkauris on kauris, kunnes jää auton alle, jolloin kyseeseen tulee liikennelain mukaan peurakolari ja kauris muuttuu peuraksi.
”Ei kaikkien mielestä. Joidenkin mielestä eläimiä ei saa tappaa.” Varsinkaan luonnonvaraisia eläimiä. Ja karjan kasvatus on epäeettistä ja syödä saisi vain riistaa, koska se on ekologista ja eettisesti hyväksyttävämpää, koska eläimet saavat toteuttaa luontaisia tarpeitaan vapaasti… niinpä niin…
Siis tähän vielä huomio, että pelkästään ruokapöydän kattaus ei vaikuta siihen, mihin ne hirvituhot tulevat. Paikka itsessään on merkityksellinen – etäisyys muista häiriöstä, kuten asutuksesta ja liikenteestä sekä hirvet tuntuvat suosivan tietynlaisia paikkoja oleilussaan. Oman kokemuksen mukaan hiukan kumpuileva maasto, jossa hyviä makuupaikkoja hiukan muuta ympäristöä ylempänä yhdistettynä kosteisiin notkoihin tuntuvat olevan mieluisia oleskelupaikkoja, vaikka ruokatarjonta ei olisi parhaasta päästä. Onko muilla havaintoja maasto-olosuhteiden vaikutuksesta. Tästähän olisi apua torjunnan kohdentamisessa.
Minä olen sitä mieltä, että hirvet on kuin nuoriso ruåttissa – niille pitää keksiä mielekästä tekemistä, niin pysyvät pois pahateosta. Hirville sopivaa tekemistä on täyttää metsänomistajan vatsaa tai juosta susia karkuun.
Mitäpä mieltä olette kohusta, kun kymppipykälän mukaisia alueita vähennettiin tulkintamuutoksen vuoksi? Hyvä vai huono?
Merkintä johtaa aina siihen, että hakkuu on mahdoton. Toisaalta merkinnän puute ei poista hakkaajan vastuuta suojata lain tarkoittamat kohteet.
Aika näyttää kävikö tässä samoin kuin aikanaan junalipun tarkastuksessa – vastuu tarkastuksesta siirrettiin konnarilta matkustajalle.
Mielestäni paras vaihtoehto (ei tässä maailmassa) olisi vähän ylimerkityt kohteet vinkkinä mahdollisesta kohteesta ja tulisi tehtyä aina harkinta. Edelleen lopullinen vastuu olisi hakkaajalla, katsooko lain mukaan suojeltavaksi kohteeksi. Tämä ei vain nykyisessä ilmapiirissä onnistu, koska kaikki merkinnät on käytännössä hakkuukielto.
Tuo mehukatti pullo minullakin tuli mieleen. Samoin löytyy keittiökaapin periltä vanhentuneita elintarvikevärejä ajalta kun lapset olivat pieniä ja pipareita piti koristella. Ne varmaan soveltuvat hyvin väriaineeksi.
Kyllä vaikka kyseessä onkin eri juurikääpälaji (mänty H. annosum ja kuusi H. parviporum).
Käyttäytyvätkin hiukan eri tavalla. Tyvitervasta ilmestyy jo nuoriin männyntaimikoihin ryhmittäin, vaikkei taimikossa olisi ollut vuosikausiin mitään toimintaa. Tyvitervas tappaa varsin nopeasti, kun taas juurikääpä havaitaan vasta kaadon yhteydessä. Tyvitervaksen itiöemiä löytää helpoiten katajien juurista.
Yhtäläistä on kanto- tai juuripintojen kautta tarttuminen uuteen kohteeseen ja juuriyhteyksien kautta leviäminen viereisiin terveisiin puihin.
Eroon ei kummastakaan päästä, mutta haittoja voidaan minimoida mm. puulajivalinnoilla ja oikealla/huolellisella metsien käsittelyllä.
Kyllä minulle perusteet on selvät, kun olen aikanaan ollut luomassa torjunnan ohjeita.
Todettakoon, että vaikka kuulummekin viralliseen riskialueeseen, meillä päin kuusen juurikääpää ei juurikaan ole eli kuusen laho harvinaista. Sen sijaan männyn tyvitervas on yleinen riesa.
Pihkatapilla selkeä konsepti. Pitää kokeilla, kun on ensi vuonna edessä nuoren metsän hoito, josta irtoaa hiukan kuituakin.