Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Ojitusten vaikutuksia vesistöihin on turha kieltää, mutta ei kaikki ole ojitusten seurausta. Savimaiden läpi tulevat Etelä-Suomen joet ovat aina olleet saven samentamia. Samoin miten luulette laajojen suistoalueiden syntyneen jo paljon ennen maataloutta, jos maa liikkuisi virtaamien mukana vain ojituksen seurauksena?
Ihmisen vaikutus havainnollistuu vesitöihin nykyisin myös sitä kautta, mikä muutos on nähtävissä monissa pienissä järvissä, kun karja- ja maatalous on käytännössä loppunut ympärillä. Ennen kelluvalehtisien (lumme, ulpukka, lahnaruoho) kasvien valtaamat vesistöt ovat täysin avovettä.
Vastahan sitä yhdistykset liittyi MTK:n alle. Melkein parasta yhdistyksen jäsenyydessä on nyt MTK-hankintojen alennukset.
Valitettava tosiasia, että yhdistysten kaikkien osaaminen ja ammattitaito ei ole alan vaatimalla tasolla. Samoin kaikuja vielä yhdistysten erikoisasemasta, jota ei ymmärretä menetetyn nykymallissa. Hallitukset vielä jäykästi miehitetty tämän sortin yhdistysten maalaispaikkakuntien maallikoilla, jotka jämerästi omiin uskomuksiin perustuen yrittävät ohjata toimintaa ja varmistaa oma paikkansa tunkiolla.
Ei olla vielä metsäpalveluyrityksiä (edellyttäisi asiakaspalvelun ymmärrystä) eikä enää yhdistyksiä (liiketoiminta edellä).
Etu on siinä, että myhistyksen jäseniä on enemmän kuin MG hoitosopimusasiakkaita. Siis myhistyksen rekisterit kattaa myös potentiaalisia asiakkaita, kun hoitosopimusasiakkaat on jo asiakkaita. Asiakkaissa on kaksi hankalaa kohtaa: 1. ne pitää saada asiakkaaksi 2. ne pitää saada pidettyä asiakkaana. Myhistyksellä on erinomainen asema asiakkaiden hakemisessa. Eri asia osaavatko hyödyntää?
Nyt mehtäukko ei tiedä, mistä puhuu. Tietotekniikka tekee asiakastiedosta vielä arvokkaampaa kuin ennen.
Tämän ajan ydinkysymys on: Miten mhy eroaa käytännön toimissaan muista metsäpalveluyrityksistä? Jos unohdetaan paperiliturgia ylevistä tavoitteista, joita osaavat yhtiötkin markkinoinnissaan ladella.
Etuna mhy:llä on kattavat asiakastiedot ja pääsy tietoihin, jotka eivät ole muiden palveluntarjoajien käytettävissä. Hyödynnetäänkö tätä tietoa muuhun kuin kaupallisten metsäpalveluiden myyntiin?
Jep, Nostokoukku oikeassa, myös puusta rakennettua patoa sanottiin tammeksi. Liekö sitten juuret sittenkin siinä, kun pato on saksassa ja ruotsissa damm – en jaksa kaivaa netin lähteistä.
Tammi on alunperin sanana tarkoittanut siltaa tai kantta. Kantava jää oli tammi ja sillat olivat tammia. Kovana vahvana puuaineena tammi sai nimen tammi ja sitä käytettiin mm. sillan runkopuina laivanrakennuksen ohella.
Vähän sama kuvio, kun kettu tarkoitti ylipäätään nahkaa tai kelmua esim. marjakeiton päällä. Ketusta tärkeänä turkiseläimenä tuli kettu.
Noissa Glan asioissa on kyse vähän eri asioista. Monimuotoisuushan on nimensä mukaisesti mitattavissa – mitä enemmän luontaisia eliöitä tarkastelualueella elinvoimaisesti esiintyy, sitä monimuotoisempi se on. Tarkastelualue pitäisi päättää.
Lehtojen kuusettumisessa on taas kyse siitä, mikä on luonnontilaisuutta tai luonnonmukaisuutta. Se on vaikeampi varsinkin, jos kuten yleensä halutaan rajata ulos ihmisen vaikutus. Toisaalta kuusettuminen on luonnonprosessi, mutta ei ole helppoa sanoa, kuinka paljon se tähän maailman aikaan johtuu ihmisen toiminnasta?
Tammen kasvatus vaatii aikaa ja työtä. Vesiversoja pitää käsin käydä napsimassa pois ja kuten Tomperi kirjoittaa arvokkaan puun aikaan saaminen vaatii vähintään saman kuin lapissa mäntytukin kasvatus. Isot tammet onkin sitten arvokkaita ja niitä huutokaupataan yksin kappalein ja hinta voi nousta viisinumeroiseksi.
Hauska tarina Tanskasta. Erään kartanon herra löysi suvun papereista ”tilauksen”, jossa Englannin kuningas oli tilannut laivapuiksi tammea tietystä kohteesta. Kreivi pisti joskus 1990-luvulla (pari sataa vuotta myöhemmin) Englannin hoviin kirjeen, että ”Nyt Hänen Kuninkaallisen korkeutensa laivapuut olisivat valmiit” ja viittasi tilaukseen. Hovista tuli kuulemma ystävällinen vastaus, ettei puita enää tarvita.
Annikan esittämät ajatukset käyvät yksiin Seppo Vuokon esittämien asioiden kanssa. Monimuotoisuutta tukee monimuotoinen metsä, jossa eri-ikäisiä ja eri puulajisekoituksin olevia metsiköitä on koko ajan tarjolla. Luontoväen synti on pitäytyä metsätalouden luomissa käsitteissä ja yrittää selittää monimuotoisuutta ja luonnonmukaisuutta näiden käsitteiden sisällä. Esim. puulajisuhteissa tukeudutaan metsätalouden aineistoihin, jotka eivät huomioi lainkaan pieniläpimittaista tai taloudellisesti merkityksetöntä puustoa kuten pihlajia.
Monimuotisuutta ja luonnonmukaisuutta arvioidaan metsikkötasolla, vaikka luonnondynamiikka toimii maisematasolla. Ei eliöitä kiinnosta, mihin metsäsuunnittelija on kuviorajan piirtänyt. Tähän haasteeseen vastaa mm. Metsähallituksen kehittämä alue-ekologinen suunnittelu, jonka arvoa luontoväki ei oikein ymmärrä. Samanlaista alue-ekologista suunnittelua keskimäärin metsänsä tunteva metsänomistaja harjoittaa tietämättään. Itselle arvokkaat kohteet (maiseman tai muun harrastuksen kuten metsästys kannalta) jätetään rauhaan; hakkuita suunnitellaan harkitusti, ettei tule suuri yhtenäisiä aukeita alueita; hyödynnetään luontaiset mahdollisuudet; uudistetaan alueelle sopivalla puulajilla, jne.
Helpompi sivusta kritisoida yksittäisiä kohteita ja mahdollisesti epäonnistumisia kuin antaa jotain todellista panosta luonnon monimuotoisuuden eteen.