Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Tuohon Kehvelin 5 hehtaariin. Ruotsissa taitaa mennä juuri niin, että lasketaan juurikin, että esim. 1000 hehtaaria ja 10 hirveä pitäisi vähentää => jos sinulla 100 hehtaaria saat hirven ampua. Ei erillistä hakemista tai mitään muuta ”hirvihallintoa” välissä. Eli maanomistajat liittävät alueitaan hirvilupien saamiseksi tai metsästysseurat vuokraavat alueita. Mitä enemmän aluetta siitä suoraviivaisesti enemmän kaatolupia.
Tässä ollaan siinä klassisessa virhe vai vahinko? Virhe on, kun toimii tieten vastoin ohjeita ja sääntöjä ja siitä sitten seuraa jotain ongelmia. Vahinko taas tulee, kun tekee kaiken tavanomaista huolellisuutta ja ohjeita sekä sääntöjä noudattaen ja silti syntyy epätoivottu tulos. Kaikista vahingoista ei pitäisi heti alkaa vaatimaan hirttotuomiota.
Lappeenranta on tarttunut toimeen ja koulussa Ylämaalla opetetaan hirvestystä.
Tämä onkin hyvä juttu. Allekirjoittanutkin ajoi Vaalimaan tiellä Ylämaalta tullessa yhden hirven hengiltä. Aika arvaamaton ja kallis tapa rajoittaa hirvikantaa.
Olen tuota AJ esitystä esittänyt ihan ”virallisestikin”. Siihen liittyy tiettyjä ongelmia. Netti on siitä ”kiva”, että kerran sinne laitettua ei pois saa. Sama liittyy tähänkin. Jotta tällaisella olisi mitään käyttöä tai uskottavuutta, pitäisi tiedot olla julkisesti saatavilla. Sitten jos kartalle on piirretty alue vapaaehtoisesta suojelusta, joku alkaa kehittelemään keinoja, ettei sitä milloinkaan missään tilanteessa hakattaisi – se siitä vapaaehtoisuudesta. Lisäksi paikalla alkaisi kulkemaan väkeä, joka saattaisi aiheuttaa ympäröivälle alueelle metsänomistajan omaa käyttöä haittaavaa toimintaa.
Tämä ilmiö toistuu kaikkialla. Metsälain mukaan suojeltu Natura-alue oli varmaan vitsi.
Suojelurajaukset on tarkoituksella epämääräisiä. Esim. AJn mainitsemassa rantojensuojeluohjelmassa rajausten sisällä on merkittäviä vesialueita, jotka nyt tulkitaan rahoitetuiksi rantojensuojeluohjelman perusteella vaikka rantaan olisi kilometri matkaa…
Muutoin kyllä riskilläkin saattaisin omat suojelemani alueet merkitä julkiseen palveluun, jos tällainen olisi tarjolla.
Nähtävästi metsäyhtymän muodostumisen ja y-tunnuksen perustamisen jälkeen tietoa ylläpitää patentti- ja rekisterihallitus, vaikka metsäyhtymä muodostuu verottajan aloitteesta.
”Metsäyhtymä syntyy, kun vähintään kaksi henkilöä omistaa yhdessä metsää. Metsäyhtymä muodostuu esimerkiksi silloin, kun metsä on vanhempien ja lasten tai sisarusten yhteisomistuksessa. Verohallinto muodostaa tällaisesta metsäkiinteistön omistuksesta metsäyhtymän. Samat omistajat muodostavat kaikkien samoin osuuksin omistamiensa tilojen osalta yhden metsäyhtymän.”
Hyvä tieto ”tsto”
Ja nimet tulevat automaattisesti aakkosjärjestyksessä, vaikka joku (asianhoitaja?) haluttaisiinkin ensimmäiseksi.
Metsäyhtymä on vain verotuksellinen yksikkö – se ei ole mikään ”yhtiömuoto”. Verottajan kanssa lienee asia selvitettävä.
Tuo Jätkän ”putkeen” työntö on tärkeä, eli sama mitä itse kirjoitin, että viilan tulee kulkea koko viilauksen ajan leikkauspinnan suuntaisesti. Siinä tuo youtube menee pieleen. Jos kulma muuttuu työnnön aikana, viila tylsyttää sitä reunaa leikkaavasta terästä, jolla viila korkeammalla. Eli samaan aikaan kun yrität terottaa, viilalla tylsytät leikkaavaa terää. Minustakaan terän viistouskulma ei ole ratkaiseva, kunhan ei ole liian viisto.
Ei oikein hyvältä näyttänyt tuokaan video. Hyvä terä tulee, kun pitää huolta viilan kulmasta. Ei pelkästään ohjauskulman mukaisesti vinosti. Viilan tulee kulkea koko matkan pystysuunnassa kohtisuoraan terään päin eli leikkauspinnan suuntaisesti. Ohjevideossa kaveri työntää viilaa ”pyöreästi” terän yli. Ei tule hyvä.
Jo arvon professori Pekka Kilkki kyseenalaisti ”Tuottamaton tuottavaksi” mantran. Mehtäukolle – juurikin kaikkia vedenvaivaamia notkopahasia ei kannata ojitella. Usein niissä on maapohjaa kiinni suurin piirtein pienen pätkän ajouraa verran. P. Kilkki kielsi meitä ehdottelemasta ojituksia tällaisiin kohteisiin metsäsuunnittelun kurssilla. Olen varsin samaa mieltä P. Kilkin kanssa.