Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Kautta aikain huonoin pressa (Tarja) kruunasi uransa pressana olemalla kautta aikain huonoin häviä, kun hävisi seuraavat vaalit. Itku potku raivari oman egon puolesta, kun joutui luopumaan kaikesta kivasta kuten Mäntyniemi ja Kultaranta.
Kehityshän on metsäkeskuksen osalta varsin johdonmukaista, kun metsäasioissa viisaus ja ohjaus on siirretty Brysseliin ja neuvonnan hoitavat etelän cityvihreät. Sitten kun tekoäly alkaa hoitaa valvonnan ja metsätiedon itsenäisesti osana tietojärjestelmiä, voinee loputkin laittaa raivaamaan taimikoita.
Mutta ketä Tapio kouluttaa jää vielä vähän auki.
Noin puolet valtion metsistä taitaa olla ikuisella kiertoajalla…
Tämän keskustelukuplan porukka unohtaa sen tosiasian, että asiat on sitä, miltä näyttää. Se että täällä ollaan herttisen yksimielisiä, että kaikki on hyvin kunhan taimikot vain hoidetaan ajallaan, on varsin yhdentekevää yhteiskunnan tasolla. Tärkeää on, että se näyttää – vaikka arveluttavistakin lähtökohdista – uskottavalta ja kestävältä ulospäin, Se takaa meille työrauhan. Eli mielelläni otan pienen muodollisen sääntelyn, jonka merkitys todellisuudessa päätöksentekoon vähäinen, jos se kovimman kiihkon tuolla muun kansan joukossa lieventää. Parempi se kuin ”pakkopaita”
Perustuslaista takaisin metsälakiin. Jos Suomen metsäteollisuuden puuhuolto on sen varassa, että hakataan keskenkasvuisia metsiä aukoksi, niin varmaan paha puhua kestävyydestä. Hyvä puolet olisi alan imagon paraneminen: ei ainakaan hakata liian nuoria metsiä aukoksi; harvennushakkuiden määrä lisääntyy ja maisemat ja ulkoilijat kiittää; mahdollisesti jatkuvan kasvatuksen osuus kasvaa, mikä tyydyttäisi joitakin. Se mihin tämä ei auttaisi, on todella vanhat metsät. Siihen tarvittaisiin lisäksi kannuste mennä yli uudistusikärajojen.
Mitään kauhuskenaarioita tällaisesta muutoksesta on turha povata, vaikka näennäisesti valinnanvapaus vähenisikin.
Olenpa tamperelaisen kanssa harvinaisen samaa mieltä ja ihmetellyt, ettei uudistamisikärajaa ole vielä otettu takaisin.
AJ, en yrittänyt viedä keskustelua toisille raiteille, vaan laitoin esimerkin, miksi keskustelu ei ole avointa – valtavirrasta poikkeavat ajatukset tyrmätään liian nopeasti ja herkästi. Noista omien suojelukohteiden julkaisemisesta: minulle ei ole mitään haittaa, että minun suojelemani läntit saisivatkin jonkin virallisen statuksen – olenhan ne suojellut enkä soisi jälkipolvien linjaa muuttavan. Avoimuus ja metsänkäsittelytapojen sekä -ratkaisujen esittely toisi näkyväksi monimuotoisen metsänomistamisen ja tavoitteet. Ehkä hillitsisi vastakkainasettelua ”valistuneen luontoa kunnioittava jatkuvan kasvatuksen” ja ”tehometsätalouden” välillä, kun tehometsätalous ei ole mitään todellisuutta yksityismetsissä laajemmin tarkasteltuna esim. jo pitäjätasolla.
Kun jokainen jyrkästi puolustaa omaa kuplaansa, niin kuohunta ja riitely jatkuu.
Kyse ei välttämättä ole kieltämisestä, vaan on omaksuttu ajattelu, että asioita voitaisiin muka pitää/tehdä salassa. Tiedonsaantia ja kertomista rajoittamalla uskotaan saatavan ”pelivaraa”. Harhaluulo. Pelkästään avoimuudella on mahdollisuutta hankkia luottamusta.
Kaikki puheenvuorot, jotka ahtaasti omasta lokerosta tuntuu ”harhaoppiselta” jyrkästi kielletään ilman harkintaa. Esimerkkinä metsäalan raju usko tarpeeseen tehdä rajua nuorenmetsän hoitoa. Tämähän on tämänkin palstan vankin oppi. Kuitenkin hallittu hoitamattomuus tuottaisi monia hyötyjä: kovempi hiilensidonta metsikön alkuvaiheessa, luonnostaan syntyvä sekametsä, ”luonnollinen sukkessio” jne. En väitä, että nämä ylittää intensiivisen hoidon hyödyt, mutta asiaa ei edes tarkastella, koska se on ”harhaoppia”. Mitä kaikki raivaajat tekisivät, jollei saa metsäomistajille uskoteltua, että kuviolla on käytävä viikatteen tai raivaussahan kanssa muutaman vuoden välein?
Ja nyt sitten raivokkailla vastaväitteillä osoittakaa yllä kirjoittamani todeksi – kiitos.
Ennen motoristit pitivät nahkatakkia takaperin. Tähän liittyy se kasku, kaveri tuli motoristin onnettomuus paikalle ”Kyllä se vielä eli, kun tulin paikalle. Mutta kun käänsin pään oikein päin se lopetti hengittämästä.” – kevennys…
Itse suosin aina nahkahanskoja tai -rukkasia. Rukkaset kovemmalla pakkasella parhaat, vaikka muuten kömpelömmät. Heti uutena rasvaan nappanahkapinnat, niin kestävät kauemmin eikä kastu samalla tavalla.
Kaikissa vuoratuissa itsellä eniten ongelmana kastuminen sisältä päin, kun hikoan paljon kämmenselistä. Siksi aina pitäisi olla mielellään hengittävää materiaalia. Kuitenkin kosteilla keleillä on hyvät nuo wondergripit, kunhan varaa useammat mukaan.
Kuivatuksessa näppärä konsti on työntää tyhjä vessapaperirullan hylsy tai vastaava rullan pätkä hanskan sisään, niin kuivuvat ihan normaalisti uunin reunalla yön aikana. Pitävät hanskan suun auki, niin se pääsee sisältäkin kuivumaan. Kartonkihylsy ei estä kuivumista kartongin alla. Kestävät käyttää muutaman kerran samassa tarkoituksessa, Vahvempia hylsyjä pitää lyhentää, mutta minun käsinekoolla vessapaperihylsyn voi pitää kokonaisena