Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
<p>Niin lähti tapansa mukaan laukalle tämä ketju. Toivottavasti aloittaja osaa poimia itseään hyödyttävät neuvot, jos niitä sellaisiksi voi nimittää.</p>
<p>Oma ohjeeni kysyjälle on ”Älä hättäile”. Kyllä ne puut siellä pysyy. Tee lepistä ja muista lehtipuista vähitellen polttopuuta sitä myöten kun jaksat ja tarvitset. Helppoa hommaa, kun käytännössä vain kaataminen, pätkiminen ja pilkkominen. Kannattaa aloittaa suuremmista puista, niin polttopuuta riittää maailman tappiin, kun pienemmät jatkaa kasvuaan. Tietysti jos haluaa ”siistiä” jonkin nurkan, voi toimia päinvastoin, eli kaataa pienimpiä. Isot havupuut mukaan lukien lehtikuuset antaisin olla maisemaa koristamassa.</p>
Talouslaskelmia on vaikea tehdä ilman tarkkaa tietoa omistajan preferensseistä ja muusta tilanteesta, koska yleiset talousmallit huonosti sopivat tavallisen ihmisen tavoitteisiin. Siksi lähtökohtana helpostikin tehdään päätökset ns. ”hyvän metsänhoidon” periaattein, eli kasvava terve metsä. Jos uudistamisen jälkeen ei jää mitään käteen, eli uudistamiskulut ylittää hakkuutulot, niin ei kannata uudistaa.
Kitumaat on kuin RKP – vaa’ankieliasemassa. Kitumaa rajaukset on vaihtuneet vuosien saatossa, eikä vain AJ:n mainitseman ojituksen tai muiden metsäparannustöiden vuoksi. Metsähallituksella on merkittävä osa kitumaista ja niiden rajauksia on muutettu mm. kasvumallien tarkentumisen myötä sekä kartoitustarkkuuden muuttuessa. Sitten kun kitumaa siirretään metsämaaksi, sen laskennallinen kasvu pomppaa…ja päin vastoin. Eli se mihin piirretään kitumaan ja metsämaan sekä toisaalta joutomaan ja kitumaan (puustoinen suo muuttuu avosuoksi) on iso vaikutus valtakunnallisiin kasvulukuihin, koska rajakilometrejä on paljon.
Täytyy sanoa, että nyt en ymmärrä, mitä AJ haki ”kettu ja pihlajanmarjat” vertauksella. Siinähän kyse oli siitä, että kettu moitti marjat, kun ei itse niitä pystynyt tavoittamaan. Minulla kyllä on kaikki palvelukanavat halutessani käytettävissä, vaan ei tahdo löytyä niistä sellaista osaamista, jota tarvitsisin.
Metsäkeskuksen puolustukseksi julkisen hallinnon pöhöttymisestä täytyy kuitenkin todeta, että siellä taisi olla lähes 800 ihmistä töissä, kun 2012 aloitti. Nyt vajaa 600 ja siitäkin 100 saa lähdöt uutisten mukaan. Kuitenkin samaan aikaan on luotu metsään.fi ja metsävaratieto, johon kaikki toimijat pohjaa toimintaansa ja omat verkkopalvelunsa. Ei huonosti…vai?
Kova on usko AJ:llä kaupallisten toimijoiden ”maksuttomuuteen” ja hyviin tarkoitusperiin metsänomistajan kukkarolla. Mistähän yhdistykset liiketoimintahuumassaan nyhtävät rahat tilaisuuksien järjestämiseen, saatikka talouskurimuksessaan irroittavat resursseja seuraamaan alan viimeisintä kehitystä.
Kuten Tolopainen kirjoitti – aika näyttää mihin asentoon asettuu. Ei läheskään yhtä vakavaa kokeilua/hapuilua kuin tuolla koulujärjestelmässä puuhailu.
Onhan se paradoksaalista, että kannustaminen (kannuksilla hevosen kylkiin potkiminen, eli pakottaminen) on saanut positiivisen kaiun ja tukeminen, joka on kaikin puolin vain positiivista, pidetään halventavana…
En yritä tukea ketään erityisesti pressaksi. Jokainen tekee omat äänestysvalintansa, enkä tällä palstalla omaani paljasta.
Tarjan kauden yritän kuitenkin aktiivisesti unohtaa jo putinin mielistelyn vuoksi ”Presidentti Tarja Halonen Vladimir Putinista: Olemme ystäviä”
Sori Rane, muisti pätkii, vaikka samasta moitin AJ:tä. Tarja ei ollut ehdokkaana ja hävinnyt, mutta oli todella turhautunut, kun ei kausien jälkeen saanut vastaavaa arvostusta kuin aikaisemmat. Siinä välissä vaalien alla oli silmin nähden huolissaan aseman menetyksestä, eli oli ihastunut omaan egoonsa ja asemaansa pressana. Se että pääsi toiselle kaudelle on pettämätön todiste suomalaisten typeryydestä äänestämisessä. Vertaansa hakee vain Trumpin äänestäminen USAn vaaleissa.
AJ:llä lyhyt muisti. Jollei komissaarin tehtävä vastuualueena Euroopan unionin kansainväliset kumppanuudet ole ulkopolitiikan kokemusta, niin mikä on kansainvälistä kokemusta?