Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Hiljaisen suojelun saa näkyväksi vain rekisteröimällä ne – paha vain, ettei taida monikaan tältäkään palstalta olla valmis merkitsemään omia hiljaisen suojelun kohteita mihinkään. Ellei niitä ole jossain kirjattuna, on vain arvailua niiden määrä. Vaikea tällaisia arvailuja on ottaa missään tilastoissa huomioon. Omat kohteeni voisin rekisteriin merkitäkin, jos sellainen olisi.
Ei taida Visakallo olla tuolla merkitystä. Tuo perustuu hyvän metsänhoidon suosituksiin ja tuettavan kohteen tulee olla tämän mukainen. Siellä taitaa olla rajana 20 ylispuuta, jota suurempi määrä haittaa puuston kasvua. Paradoksaalista että ministeriö suunnittelee nyt niitä ”tulosperusteisia” tukia, joissa taas sitten kannustettaisiin jättöpuiden säästämiseen eli lisäämiseen?!?
Kokenut puhuukin sitten Metkan valvonnasta, jossa laserkeilatusta aineistosta löytyykin nuo ylispuut ja puuston pituus sekä tiheys – eli saadaan tarkkaa tietoa tähän käyttöön.
Nyt kyllä täällä kirjoitellaan asioista, joilla harvalla jos kenelläkään kirjoittelijoista on riittävää tietoa. Kaukokartoituksella tuotettu tieto perustuu tarkkaan ja vähemmän tarkkaan mittaukseen/inventointiin. Käytössä yhtäaikaa monia menetelmiä, joista kutakin pyritään käyttämään siihen, missä ne ovat parhaimmillaan. Eri tarkoituksiin hiukan eri menetelmiä. Metsäkeskuksen aineisto tuotetaan laserkeilauksen, ilmakuvauksen ja maastokoealojen perusteella ja tarkennetaan paikoitellen eri tavoin saaduilla toteutustiedoilla. Näiden kombinaationa tuotetaan tilastollisin menetelmin paras mahdollinen kaukokartoituksella saatava tieto. Valitettavasti tieto pitää esittää paljolti vanhakantaisilla nykyisiin menetelmiin sopimattomilla tavoilla ja suureilla, että tämänkin palstan lukijat ymmärtävät, mitä ne tarkoittavat. Siksi tarkka mitattu tieto korvataan näistä johdetuilla kuviotiedoilla, jolloin luonnollisestikin tiedon tarkkuus kärsii hiukan. Ei myöskään ole rahoitusta kaikkein tarkimpiin mittausmenetelmiin sekä niissä voi tullaan myös muita rajoitteita.
Koska tulokset perustuvat tilastollisiin menetelmiin, ne ovat arvioita, kuten Korhonen ja Mehtätalo ovat todistaneet. Voivat kuviotasolla olla kuitenkin tarkempia kuin huonon arvioija, jonka senkin tulos perustuu arvioon, ellei mitata jokaisesta puusta useita eri tietoja (mm. pituus ja läpimitta eri korkeuksilta). Kasvukykyä tämäkään ei vielä kerro. Kasvukyvyn esittäminen on aina ennustamista ja voidaan tarkasti mitata vain jälkikäteen toteutuneesta kasvusta.
Koneellistamisvimma liittyy kahteen asiaan/kehityskulkuun: 1. Pelko, että (halpa) metsurityövoima loppuu 2. Toimihenkilöiden (vahtijoiden) määrän vähentämiseen. Jälkimmäisestä on suoraa seurauksena, että työtä halutaan siirtää itsenäisille yrityksille sanktioiduilla sopimuksilla. Ensimmäinen kohta on osin ideologinen, koska metsurityötä kelpaa tekemään kone, joka tekee ”melkein yhtä hyvää jälkeä vain alle puolet kalliimmalla”, kuten eräässä seminaarissa esittäjä veti yhteen koneellisen taimikonhoidon tuloksia. Samaa ideologiaa todistanee metsureiden siirtäminen palkkasuhteesta ”yrittäjiksi”. Tottahan se varmaan on, että metsiin on entistä vaikeampi saada suorittavan työn tekijöitä, mutta parempi palkkaus voisi auttaa.
Kyllä yksi suurimmista roistoista 90-luvun lamassa oli verottaja, joka ajoi konkurssiin pienyrityksiä joustamattomalla linjallaan.
Teorian mukaan (vakaissa olosuhteissa) AJ asunnon reaaliarvo olisi kiinteässä omaisuudessa pysynyt ennallaan, jolloin AJ olisi saanut myydessään inflaation verran enemmän rahaa+vuokratuoton. Harmi vain, kun teoriat eivät ymmärrä ihmisluontoa.
Kiinteään omaisuuteen sijoittamalla haetaankin useimmiten ”turvasatamaa” rahalle, mutta se on usein myös arvokysymys. Siksi joku ostaa asuntoja kaupungista ja toinen metsää. MTK:n vanha slogan (maata ei enää valmisteta) on edelleen totta Pohjanmaan rannikkoa lukuun ottamatta, mutta ei välttämättä sekään kaikissa oloissa turvasatama. Tähän vaikuttaa juurikin ketjun alussa mainittu regulaatio – jos maan saa ottaa ”ilmaiseksi” muuhun kuin alkuperäiseen käyttöön tai suojella ilmaiseksi yhteisen hyvän vuoksi, pitää arvot olla sen mukaiset, jotta olisi tyytyväinen.
Sijoitetun rahan arvo seuraa omaisuuden arvoa. Talletukset eivät ole sijoituksia, eli talletus osuuspääomaan on edelleen nimellisarvoista rahaa, ja sen tuottaa osuuspääoman koron verran, mutta itse pääoma on edelleen rahaa. Sen sijaan osakesijoitus sekä omaisuuteen sijoittaminen kytkee arvon ko. omaisuuden arvoon, jonka arvo taas riippuu muista asioista kuin inflaatiosta, eli siihen liittyy riski.
Kyllä tietysti sijoitus, voi menettää arvoaan, mutta inflaatio on käsitteenä sidoksissa rahan arvoon, kun palveluiden ja tavaroiden hinnat nousevat ja siten rahan reaaliarvo laskee. Eli perusjuoni on, että muuna kuin rahana olevan omaisuuden reaaliarvo pysyy ja nimellisarvo rahalla mitattuna kasvaa. Inflaation vallitessa rahaomaisuus kannattaa sijoittaa. Tietenkin inflaatio vaikuttaa joidenkin sijoituskohteiden hyvyyteen, kun ihmisten ostovoima laskee, ellei sitä korjata palkankorotuksilla.
Nyt AJ:llä taisi nyrjähtää aivot 🙂 Inflaatio syö rahan arvoa hyödykkeiden hinnan nousun vuoksi. Sijoitettu raha on parhaassa turvassa, koska nimenomaan hyödykkeiden (ml. puutavara) hinta nousee. Eli periaatteessa inflaatio ei syö oikein sijoitettua pääomaa, vaan olennaista on sijoituksen onnistuneisuus.