Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Jos yhdistää tuon suunnitelmallisuuden ja kestävyyden periaatteet, niin suunnitelma pitää tehdä kuviokohtaisen suunnitelman (kuvion puuston tilanne) mukaan. Varsinaista sapluunaa tai laskennallista suunnitetta ei keskusteluketjussa kerrotuilla tiedoilla voi tehdä…arvailla voi. 10 vuoden suunnitelma tulee helposti katsomalla realisoitavissa olevat hakkuut 10 vuoden kuluessa ja luvun voi jakaa tasaisesti vuosille, koska 10 v sisällä kuvion optimikäsittelyaikaa voi huoletta siirtää eteen- tai taaksepäin.
Kestävän metsätalouden perusta on:
1. Harvennukset ajallaan, kun metsän kasvu ja terveys sen vaatii. Vuosi sinne tänne ei haittaa.
2. Uudistushakkuita voi tehdä, kun isännän kukkaro vaatii. Jopa vuosikymmen sinne tai tänne ei haittaa, jos metsä terve.
Suunnite sitten löytyy tienvarresta pinosta. Turhaa sitä on laskeskella tai ainakaan laskelmien mukaan lähteä toteuttamaan.
Metsävähennys on sellainen, että 60% metsätilan kauppasummasta saa hakkuiden yhteydessä puun myyntituloja verotta eli ilman pääomatulon veroa.
Metsälahjavähennys on taas uusi vähennysmuoto, jossa lahjan saaja saa lahjaveron verran hakkuiden yhteydessä puun myyntituloja verotta eli ilman pääomatulon veroa. Tässä linkki metsälahjavähennys laskuriin Metsälahjavähennyslaskuri (metsakeskus.fi)
Joo muiden kokemuksella voi mennä pahasti pieleen, jos lähtötilanne onkin eri. Mutta jotain periaatteita: perintö (ennakkoperintö) rintaperillisille on parempi kuin lahja; osuuksien vaihdot kauppana, niin saa metsävähennyksen. Nämä perustuu omiin kokemuksiin.
Nyt ei kannata kuin myydä metsätiloja…jos taloudellisesti ajattelee…
Mehtäukko oikeassa – kiemuroita riittää aina siitä alkaen, että lahja vai ennakkoperintö. Ennakkoperintö perinnönjaon mukaan. Lahja taas on lahjoittajan vallassa…ja sitten lahjakin joissain tilanteissa tulkitaan ennakkoperinnöksi jne. jne. Eli yhteyttä vaikka Metsäkeskukseen, jossa vielä vähän aikaa voi olla neuvontaa tähänkin saatavilla. Metsätilan omistajanvaihdos | Metsäkeskus (metsakeskus.fi)
<p>Se on hienoa nähdä, että politiikkaa (lat. tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista) harjoittaa kunnon jääräpäät, joilla ei ole muuta toiminnan motiivia kuin ”olla oikeassa”. Tulee mieleen yksi näistä antiikin ajan pohdinnoista ”Mitä tapahtuu, kun ehdoton voima ja ehdoton paikallaan pysyvyys kohtaavat?”</p><p>Vaikka muuta väitetään, episodin häviäjä on yritysten omistajat. Vielä vain ei ole hinta noussut liian suureksi. Veronmaksajan tappiot tasoittuu ajan kanssa ja työntekijöistä kärsii vain se joukko, joka ei ole niin tarpeellinen.</p>
”Kun resitentti ei voi eikä tarvitse puuttua halkokaupan tyyppisiin ja suurempiinkaan juttuihin,” Kohtuullinen yleissivistys ei olisi haitaksi, jos aikoo olla arvojohtaja ja ottaa osaa myös muuhun yhteiskunnalliseen keskusteluun, kuten ehdokkaat innokkaasti kuuluttavat.
Saadaankin oikea metsätalouden asiantuntija ja puolestapuhuja presidentiksi Stubbista. Stubb on valmis maksamaan 5 motista klapeja peräti 22 euroa. Tai olisihan se joidenkin mielestä ilmastoteko, kun tuolla hinnalla ei juurikaan puuta päätyisi polttoon. Energiapuusta (ranka) varmaan Stub maksaisi euron motti.
Ei ole paljoa annettavaa tällä keskustelulla, kun keskittyy makuuhuonejuttuihin, ja sivulauseissa itse asiaan. Kyllä ei ylipäällikön paljoa tarvitse armeijan johtamisesta tietää sen enempää kuin Nokian johtajan tietoverkkoteknologiasta. Jos sotkeutuu noihin tekniikkajuttuihin, ei kyllä hyvä seuraa sen enempää, jos pressa alkaa joukkoja komentamaan.