Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Seppo Vuokko tuntuu edustavan samaa käsitystä ”luonnontilasta” kuin minä itse. Luonto on saman tie luonnontilassa, kun ihminen lopettaa siihen vaikuttamisen ja alkaa siirtyä kohti syvempää luonnontilaa. Siis metsä on luonnontilassa hakkuun jälkeen ja siirtyy kohti luonnontilaa, kunnes tehdään seuraava toimenpide. Tila vain on toinen kuin ennen hakkuuta, eikä ole absoluuttista totuutta tai tietoa kumpi on ”oikeampi” tila. Oikeellisuuden määrittää kukin omista lähtökohdistaan ja mieltymyksistään.
Aiheesta (luonnontilainen) oli joitakin aikoja sitten hyvä radio-ohjelma, jonka johtopäätös oli samoin jota kuinkin, että luonnontila on ihmisten luoma käsite, joka ei oikeastaan luontoa itseään kiinnosta.
Pellon ja metsän vuokraus ei olekaan enää jatkossa työtä Pellon ja metsän vuokratulojen verotusmuutos eduskuntaan – MT Metsä – Maaseudun Tulevaisuus
Kyllä sitä on tähän mennessäkin ihmetellyt, miten vuokratulon vastaanottaminen pankkitilille on voitu katsoa työsuorituksena verotettavaksi.
Vähäinen merkitys itselle, mutta periaatteessa järkevä uudistus. Tähän loppui meikäläisen maatilatalouden työtulot. Pääomavero tulee kyllä marginaaliveroa edullisemmaksi.
”Paneelin mukaan puun polttamisesta on siirryttävä kiireesti polttoon perustumattomiin ratkaisuihin ja nostettava energia- ja materiaalitehokkuutta.” Tällainenhan on jo keksitty ja sitä sanotaan puupalttooksi. Senhän sitä saa kohta laittaa täällä pohjolan perillä, jos metsien ja puun käyttö on lopetettava.
” tuli kytemällä palaa ja ei häiritse hyttyset.” Ilmankos ei hyttyset ole häirinneet, kun juo runsaasti kahvia ja piereskelee.
Tuo AJn linkkaama Pirkka-multa juttu on puhdasta ekonomiaa – hukkamateriaalilla jatketaan multaa. Kahvinpurujen suotuisa vaikutus kasvimaalla perustunee siihen, että ne ovat kastemadoille maistuvaa apetta, jolloin madot kuohkeuttavat ja parantavat maata kasvualustana. Myös parantaa ravinteiden kiertoa. Aikanaan pojat kasvattivat kastematoja myyntiin kahvinporoilla ruokkimalla. Tuskin merkittävää vaikutusta metsämaalla.
Vaikka en olekaan huomannut aiheen alla kiistelyä kuten R.Ranta, jatkan pohdiskelua. Ylisukupolvisen omaisuuden tuotto on mielenkiintoinen asia. Niin mielenkiintoinen, että talousmielessä tarvitsisi jo parempaa taloustieteiden osaamista kuin allekirjoittaneella. Siksipä olen noiden aikaisemmin mainitsemieni hyötyjen ohella lähinnä seurannut metsätalouden toiminnan kannattavuutta. Tätäkin on tosin lähes mahdoton erottaa kokonaan omaisuuden arvosta, koska metsävähennys on sijoitettuun omaisuuteen perustuva erä, joka vaikuttaa suoraan myös toiminnan kannattavuuteen. Siis päätyisin siihen, että kannattavuutta kannattaa seurata kassavirtana ja siinäkin vähintään viiden vuoden liukuva keskiarvo.
Metsätalouden kannattavuutta ei olekaan mielekästä seurata vuositasolla, koska tulot ja menot tyypillisesti ajoittuvat eri vuosille. Jos pyrkii joka vuosi kannattavaan toimintaan, jää jotain tähdellistä tekemättä. Mitä isompi tilakokonaisuus, sitä paremmat edellytykset myös tehdä vuositason seurantaa.
Eniten kannattavuutta etämetsänomistajalla syö matkat, jos tekee itse metsänhoitotöitä.
Kyse kannattavuudessa on paljon siitä, minkä osan työstä ja kuluista laskee harrastukseksi? Perusteltua laskea osa harrastukseksi, jos jotain haluaa harrastaa. Vaihtoehtoiskustannus periaatteella, jollei harrastaisi metsätöitä, harrastaisi esim. laskettelua, eikä sekään ole ilmaista.
Myös metsien rooli omassa taloudessa vaikuttaa lyhyen ajan kannattavuuteen. Jollei ole metsänhoidollista tarvetta eikä rahan tarvetta, niin hakkuita voi perustellusti viivästyttää. Tällöin pitkänkin aikaa voi tulla pelkkiä kuluja, kun metsänhoitotöitä tehdään ja uudistushakkuut odottaa sopivaa hetkeä.
Kokonaisuutena koen oman metsätalouden kannattavaksi muutamasta syystä:
1. vakaa sijoitus
2. mukava harrastus
3. saanut realisoitua rahantarpeeseen, eli normaalia kuukausipalkkaa selvästi suurempia tuloja satunnaisesti
4. ei ole tuottanut muita taloudellisia ongelmia, eli ei metsätalouden vuoksi ole tarvinnut kiristää vyötä muualla
Erinomainen kysymys MetsäEerolta!
Koska kyse on puolittain harrastuksesta, ensinnäkin erotan liiketaloudellisen kannattavuuden (pääomalle tuottoa) ja toiminnan kannattavuuden toisistaan. Sen verran kuitenkin koplaan, ettei nykyisillä hinnoilla kannata metsää ostaa.
Filosofia on sen suuntainen, että jos tulot kattavat keskipitkällä tähtäimellä juoksevat menot, asia on kunnossa. Vähän kuin monella koneyrittäjällä – kulut hoidettua (myös korkokulut) ja jonkinlainen palkka työlle, niin pääoma kuolee itsestään. Tämän kannattavuuden näkee verotusta varten tehdystä seurannasta.
Epäilen, että nykyisin n. 10 hehtaarin 60-80 tuhatta euroa ostettaessa maksavan keskiverto metsätilan pääomaa ei saa millään keinoin tuottamaan.
EUn merkitystä helposti vähätellään, mutta aivan kovimmasta päästä suurin suoritus on Suomen puupeltojen muuttaminen EU direktiivillä korvaamattoman arvokkaiksi vanhoiksi metsiksi. Tähän mennessä talousmetsä ovat olleet kauheita puupeltoja, joissa ei ole mitään luontoarvo. Sitten yllättäen, kun saatiin strategia vanhojen metsien suojelusta niin yllättäen talousmetsät onkin täynnä korvaamattoman arvokkaita vanhoja metsiä. Siis Suomen puupellot muuttuivat aivan toisenlaiseksi pelkällä strategialla Brysselin pöydissä.