Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
On selvää ja biologinen (ekologinen) fakta, että lyhyellä tähtäimellä metsien hiilivarastoja pystyttäisiin lisäämään pidentämällä kiertoaikoja. Odottelinkin tällaista lainsäädäntömuutosta jo kymmenisen vuotta sitten, kun ilmastonmuutoskeskustelu alkoi – palataan uudistamisen läpimitta- ja ikärajoitteisiin. Tästä ei aiheudu peruuttamatonta vahinkoa metsänomistajille.
Toinen pikainen keino lisätä hiilivarantoja on viivästyttää taimikon ja nuoren metsän hoitoa. Hoitamattomaan taimikkoon kertyy enemmän biomassaa kuin hoidettuun. Voisi edistää myös monimuotoisempien metsien syntyä, kun luonnonvalinta ja puulajikirjo hoitovaiheessa olisi suurempi. Tämä tietysti saa täällä telaketjumetsänhoitajissa valtaisan vastustuksen, mutta kuitenkin se lisäisi lyhyellä tähtäimellä hiilivarantoja. Seurauksista on enemmän mielipiteitä kuin tähän aikaan ja tavoitteisiin tuotua tutkittua tietoa.
Julkinen keskustelu tuntuu pyörivän enemmän vanhaan gangsterityyliin ”Metsät tai rahat!”
Syyllistäminen on kiertoilmaisu huonosta omatunnosta ja yrittää kääntää huomion pois tästä. Kuvitellaan että vikaa ei itsessä olisikaan ja huonoa omaatuntoa ei tarvitse tuntea, jollei joku vikaa huomaa. Tyhjä termi kaikkiaan. Jotain joko syytetään tai sitten itse huomaat olevasi syyllinen epäkohtaan. Jälkimmäisessä tapauksessa ulkopuolisilla ei ole osuutta asiaan.
AJ:lle joillakin alueilla pohjoisessa hakkuualueen suuruus yhdistettynä karuuteen on ollut juurikin uudistumisen este, joten kokemusperusteisesti ei voi AJ ehdotusta suositella. Vaikka pääosin ns. osaran aukeat ovat uudistuneet hyvin, on kuitenkin alueita, joihin ei vieläkään ole syntynyt kunnon puustoa. Tällaisia ns. ”siniheinäalueita” on esim. Muonion eteläosissa Euroopan suurimman siemenpuuhakkuun alueella.
Uskoisin, että pääsääntöisesti metsänomistajien poliittinen ”agenda” on se, että pitää olla oikeus tehdä omaisuudellaan, mitä haluaa, ellei se aiheuta suoraa haittaa muille. Tämähän oli viimeisen metsälakiuudistuksen tavoite ja palvelee kyllä kaikkia tavoitteita. Nyt sitten onkin kaikenlaisten muotitermien (ilmastonmuutos, luontokato, vihersiirtymä, lajikato) varjolla joillakin piireillä rajoittaa vapaata omaisuuden käyttöä…ja jopa omia toisten omaisuutta omiin tarkoituksiin.
Metsäpolitiikastahan oli tehty oikein väitös uutisten mukaan. Käytännölle vieraasti jaettu vaikuttajatahot kolmeen blokkiin (yksityismetsätalous, metsähallinto ja ympäristö) ja taas kerran sivuutettu se tosiasia, että metsänomistaja OMISTAVAT metsät ja tietenkin haluavat vaikuttaa omistajina asiaan. Omistajat eivät kuitenkaan ole yhtenäinen joukko, koska omistuksen tavoitteet poikkeavat. Mielestäni yksityismetsätalouden blokilla eivät ole yhtenäiset tavoitteet ja ne on tutkimuksessa ymmärretty väärin.
Tolopainen oikeassa – asioiden mittasuhteet hämärtyvät nykyisessä uutisoinnissa, kun idealismi ja yhden aatteen edistäminen on ajavana voimana. Tuossakin kohteessa kapea kaista valmiin infran keskellä. Jos luontoväkeä uskominen, ei tuolla muutenkaan ollut ”mitään arvoa” enää pirstoutumisen ja ”puupeltomaisuuden” vuoksi. Kelpasi kuitenkin metsätalouden mollaamiseen.
Metsuriporukka manasi herrojen vierailua työmaalla. Luottamusmies tähän totesi ”tsot tsot pojat, herroja mekin oltaisiin, jos olisi koulussa kiinnostanut muukin kuin rumien kuvien piirtely pulpetin kanteen”
Tuolla keskusteluissa, kun kauhistellaan vanhan metsän muuttamista puupelloksi jos/kun aurinkovoimalaa ei saadakaan. Pääasiassa näiden kauhistelijoiden mielestä hakatut metsät (mäntykankaita) edustivat jo lähdössä ”puupeltoja”, jos olisivat käyneet katsomassa.
Hiukan tässäkin uutisessa jätetään varjoon se, että tarkoitus oli tehdä ”vihreää siirtymää”. Mistä löytyisi taho (viranomainen tai media), joka uskaltaisi kertoa, kuinka paljon luontokatoa on 2020 luvulla saatu aikaiseksi ”vihreä siirtymän” ansiosta? Eli kuinka paljon metsää on hävitetty tuuli- ja aurinkovoimaloiden alle sekä uusien siirtolinjojen vuoksi?
”Vaikka sopimukselle olisi kirjattu esimerkiksi se etuosto-oikeus, niin ei sillä ole mitään todellista merkitystä, vaikka kuinka koetettaisiin sopimukseen vedota” Paitsi jos sopimukseen on kirjattu ehdon rikkomisesta jokin seuraamus. Tämän kanssa sitten voi halutessaan mennä käräjäoikeuteen, mutta intressit pitää olla jo todella suuret ja ongelmia alkaa olla sitten jo muuallakin. Sopimisessa on sisältö ja muotovapaus ja niitä tulkitaan viimekädessä käräjillä. Lakien vastaisia ehtoja ei voi olla tai ne ovat pätemättömiä.