Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset

Nykyisin tosiaan pitäisi olla tarkkana käsitteissä. Siemenpuuhakkuu voi metsänhoidon suositusten mukaan olla luontaiseen uudistamiseen tähtäävä (aukea, vähän siemenpuita, jotka pääsääntöisesti poistetaan) tai jatkuvaan kasvatukseen tähtäävä (ehkä vähän enemmän siemenpuita, joita vähennetään vähitellen, muttei poisteta kokonaan). Siemenpuita siis 50-150, mutta siemenpuuhakkuu, jossa ei kuin ne n. 50 siemenpuuta, on kyllä uudistushakkuu eli avohakkuuseen rinnastettava menetelmä. Sertin mukaankin pitää jättää jo 20 elävää puuta, joten ero ei hehtaarille ripoteltuna ole suuren suuri.

Muutoin myös vihreät saavat tehdä metsissään samaa mitä muut, mutta pitäisi olla rehellinen itselleen ja muille. Toisten (metsäkeskus) selän taakse noinkin merkittävässä yhteiskunnallisessa roolissa olevalta henkilöltä on säälittävää.

Vieläpä niin, että jos kauppareissun jälkeen päälle saa mukavat ja sopivat kalsarit, sukat, saappaat, housut, takin… kannattaa saman tien mennä kauppaan ja ostaa parit varastoon. Usein käy, että hyvän hajotessa malli on vaihtunut tai hävinnyt kokonaan ja alkaa uuden metsästys. Erityisesti työsukat on yksi murheenkryyni toisinaan – sukat, jotka pysyy kohdillaan koko päivän, vaikka vähän esim. kostuvatkin.

Mutta mihin perustuu avainväite, että metsävähennys lisää hakkuita?

Anteeksi, mutta nyt lyö vähän tyhjää…Täällä todistellaan, että hirvet syövät vain hoitamattomia taimikoita?? Mitä te sitten esimerkilliset taimikonhoitajat niistä hirvistä kohkaatte?

Näissä uusissa ”tukimuodoissa” on samaa kaikua kuin aikanaan Kyllösen autoilun verotuksessa GPS:n perusteella – eli aivan turhaa byrokratiaa, kun tahtoo tuo kuljettu matka ja polttoaineen kulutus olla kytköksissä toisiinsa, ja polttoaineen verotuksessa on jo toimiva järjestelmä ilman byrokratiaa. Onneksi sekin kaatui – kuten toivottavasti nämäkin.

Jos tuen tarkoitus ei olekaan enää korvata tekijälleen ylisukupolvista kustannusta, joka hyödyttää yhteiskuntaa laajalti, vaan maksaa jostain suoritteesta (luonnon monimuotoisuuden lisääminen/varmistaminen), on tähän varmasti helpompiakin keinoja. Esimerkiksi maksetaan suoraan metsävaratiedon perusteella palkkioita keskimääräisen puuston tilavuuden, iän ja puulajijakauman perusteella. Tämä tosin aiheuttaa haasteita metsävaratiedon keruulle, kun nykyinen menetelmä ei luotettavasti kerro puulajijakaumaa, kun pääpuulajikin voi kuviolla olla väärin. Jos metsävaratiedon tarkkuutta saataisiin tämän myötä paremmaksi olisi sillä muutakin hyötyä kuin vain tuen maksu.