Käyttäjän Infrapunatulkku kirjoittamat vastaukset
-
Kukin MHY laskuttaa oman jäsenmaksunsa omilla perusteillaan, ja se on vaihtelevan kokoinen. MTK:n edunvalvontamaksu 18€ tulee sen päälle jokaiseen MHY:n jäsenmaksuun.
Eli X € MHY:n jäsenmaksu + 18 € MTK:n edunvalvontamaksu. Osa yhdistyksistä on kait laskenut tuon uuden maksun verran jäsenhintojaan, osa taas ei. Osa on saattanut laskea palveluiden hintoja hiukan tuon kompensoimiseksi.
Tässä on joka yhdistyksen jäsenasioita hoitava henkilöstö jo helisemässä tuon uudistuksen takia.
Valmistuin itse metsäinssiksi 2014, ja pätkätöissä on oltu. Valmistumisen jälkeen meni 8 kuukautta kortistossa, kun kaikissa työnhauissa jäi kokemuksen puutteen takia valinnassa jälkeen. Sitten nappasi pitempi muutama määräaikainen pesti, mutta vakitöitä ei ole päässyt vielä haistelemaankaan haastattelujen kakkoskierrosta pidemmälle. Määräaikaisena on taas tiedossa töitä kesän yli ja muutamaan paikkaan on haku käynnissä mutta liian ruusuinen ei tilanne ainakaan nyt ole.
Organisaatiot on vedetty niin ohuelle miehitykselle, ettei ainakaan nykytilanteen alle päästäne sentään. Luulen ja toivon, että ajan kuluessa aukeaisi paremmin paikkoja jos/kun työvoimaa lisättäisiin, tai ainakin tulee pätkähommista kokemusta kerryttämällä paremmat pohjat lähteä yrittäjäksi.
Metsäinssin koulutus antaa hyvän pohjan monipuolisiin metsähommiin. Olen ollut metsäsuunnittelun, puunkorjuun ja puukaupan sekä suunnittelu- että toteutuspuolella ja ollut myös pari vuotta metsurintöissä ennen insinöörikoulua. Sähköyhtiöilläkin on linjojen hoitoon liittyviä hommia tullut tehtyä ja apulaisena (lähinnä jaloissa pyörimässä) metsätien rakennuksessa ja korjauksissa. Jos miettii puhtaasti luonnonhoitohankkeita tai luonnonsuojelualueita, niin paremman pohjan saa biologin koulutuksella, mutta omatoimisella opiskelulla ja koulussa valinnaisten suuntautumisella saa välimatkaa kurottua. Sitten taas esim. kaupungin tai valtion virkistysalueiden suunnittelussa/hoidossa metsäinssi on ihan paikallaan, näihin töihin kun kuuluu monesti metsätalous päätyönä minkä ohessa noita tehdään.
Vaikka ei työllistyisi sitten varsinaisesti savottapuolelle, niin ymmärrys metsätaloudesta antaa näkemystä muissakin töissä, esim. riistataloudessa tai erämaamatkailussa.
Välillä on saanut hammasta purra mutta ei metsätyöt ole Suomesta mihinkään häviämässä vaikka minkälaisia lamoja tai organisaatiomuutoksia firmoissa olisi. Työ ehkä muuttaa muotoaan ajan kanssa mutta siihen, että puu liikkuu ja metsiä hoidetaan savottakuntoon pitää vielä kumisaapashommia tehdä hamaan ikuisuuteen.
Laista eikä asetuksista löydy mitän konkreettista mittaa, joten valvova taho on joutunut tekemään jonkinlaisen periaatepäätöksen ja linjauksen. Pakkohan siihen on joku mittari ollut laittaa, että sitä voidaan ohjeistaa, verrata ja hakkuilla mitata. Liekö tässä lobbauksen paikkaa, että joku konkreettinen metrimäärä tulisi ohjeeksi?
Puunmitta on käsittääkseni johdettu siitä, että se rehevin ala uoman ympärillä ulottuu monesti noin parinkymmenen metrin päähän uomasta, olosuhteista riippuen toki. Tähän sopivasti ympärillä oleva vanha puusto on yleensä parikymmentä metriä pitkä, vähän päällekin, jolloin jättämällä puun pituuden mittainen vyöhyke suojataan se rehevin ala kokonaan ja saadaan metri-pari lisäsuojaa reunavaikutukselta.
Varjon puolella puolikas riittää, koska valoa ei riitä niin paljoa sille puolelle ja varjon puolen kasvillisuus on heikompaa.
On mahdollista, että puro tulkitaan lakikohteeksi vaikka sitä olisi joskus kaivettu, mikäli sen uoman paikkaa ei ole muutettu ja uoma palautuu ja pengertyy luonnontilaa kohti. Tässä tulee se mainitsemani luonnontilaisen kaltaiseksi tulkitseminen. Tämä tietenkin vaatii muiden tekijöidenkin olevan kohdallaan. Tietenkin jos käsittelyn jäljet ovat selvät eivätkä hävinneet/häviämässä on asia toinen.
Oja on ihmisen kaivama, useimmiten suora uoma, jossa kaivun jälki näkyy selvästi. Puro/noro on luontainen veden uoma, joka yleensä laskee lammesta, suolta, lähteestä tms pohjavettä maanpinnalle purkavasta paikasta tai isomman alueen valumavesiä keräävästä paikasta. Puron voi havaita jo kartalta siten, että se yleensä on piirretty mutkittelevaksi ja polveilevaksi. Isommat, lampien välissä kulkevat purot ovat monesti kartassa ympäröivää ojikkoa paksummalla viivalla piirrettyjä vaikka niitä olisi kaivettukin. Yleensä kartalla jo lukee puron nimi, olipa kaivettu tai ei. Noro on myös luontainen veden uoma, mutta pienempi, eikä siinä välttämättä ole ympärivuotista virtausta.
Luonnontilainen uoma polveilee maastossakin, uomassa on penkkaa ja pengertä eri asteittain maastonkohtien kuluman mukaan ja ympäristössä on selvästi rehevämpää kuin puroa ympäröivillä mailla keskimäärin. Ihmisen kaivama oja on yleensä vain suora linja jonka molemmin puolin on samanlaista maastoa ja puustoa.
Purot on monesti aikanaan perattu osaksi ojitusta, ja moni pienempi noro on täysin tuhottu tässä tohinassa. Metsälaki suojaa sellaista puroa tai noroa, jonka:
-uoma on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen
-ympäröivä puusto ja kenttäkerros ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia ja erottuvat selvästi ympäristöstään (esim. kuivalta kangasmänniköltä laskeudutaan rehevään kuusikkoon puronvarteen)
-ympäröivä metsä on vähintään kehitysluokkaa 3 (eli varttunutta)Jos yksikin näistä ei täyty, tulkinta on että kyseessä ei ole metsälain §10-kohde.
Tulkinnan hauskuus alkaa kohdassa ”luonnontilaisen kaltainen”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos uomaa tai ympäröivää metsää tiedetään käsitellyn aiemmin mutta sen jäljet ovat hävinneet tai häviämässä, tulee metsä ajan saatossa palautumaan luonnontilaan. Tällöin esim. lievästi suoristettu uoma saattaa yhä olla lakikohde vaikka sitä olisikin käsitelty. Jos uoma on luonnontilainen mutta siihen liittyy ojitukselta tulevia ojia suoraan uomaan, ei niitä nykyisin tulkita luonnontilaisuutta heikentäviksi tekijöiksi käsittelyä mietittäessä.
Metsäfirmat kiertävät tulkintaongelmaa sertifikaattien ja omien ympäristöoppaidensa kautta siten, että jos se edes etäisesti haiskahtaa lakikohteelta, siihen jätetään suojavyöhyke. FSC-serti muistaakseni vaatii kaivetullekin purolle väh. 20 metrin suojavyöhykkeen riippumatta ympäröivän puuston tilasta, mikä helpottaa käsittelyä kun ei tarvitse miettiä kohteen edustavuutta.
Puroa ja noroa suojaa kuitenkin vesilaki, vaikkei ympärys olisikaan metsälain suojelema. Tämän takia myös käsitellyille puroille ja noroille kannattaa jättää edes jonkinlainen suojavyöhyke, ettei vahingossa mennä uomaan mylläämään. Ja palautuuhan sen vyöhykkeen ala ajan saatossa jollakin tapaa.
Lakikohteelle vaaditaan valon puolelle (etelä-länsi) vallitsevan puuston pituuden mittainen suojavyöhyke ja varjon puolelle (pohjoinen-itä) puolikas. Firmasta riippuen tämä joko vedetään minimiin tai laitetaan vielä lisää varman päälle. Käräjillä on jo vuosien aikana asian tiimoilta käyty joten tahallista tuon rajan alle menemistä ei enää esiinny.