Kun olin kansakoulussa niin mulla oli kaverina melekosen ärhäkkä karjalankarhukoira. Seurasi koulumatkoilla ja vahti polokupyörää taikka suksia koko koulupäivän. Ei koulukaverit päässeet puhkomaan pyöränkumia eivätkä kuseskelemaan suksenpohjiin. Piti neljän kilometrin koulumatkalla sudetkin loitolla.

Mulla on pihassa tuomia. Huussi on tuomipuun ja syreenipensaan välissä. Sitä tuoksua ei voi sanoin kuvata kun kevätaamuna huussissa istun ja tuomi tuoksuu. Juhannuksen aikoihin kukkii syreenipensas.

Meillä täällä itärajalla poikamiehet kyllä käyvät ihan kiitettävästi hakemassa geneettistä monimuotoisuutta rajan takaa. Tuossa Tohmajärven Värtsilässä on melko vilkas rajanylityspaikka. Monta harmoonista avioliittoa olen saanut nähdä.

Mulla se sähköyhtiö laitto viime kesänä maakapelin ilmajohtojen sijaan tähän pihalle. Van se surettaa että mihin ne pääskyset ensi keväänä istahtavat kun pihaan tulevat. Minuakin surettaa. Kun kesäaamuina oli mukava vintillä herätä pääskysten kujerrellessa langalla. Toissa vuonna joulun tienoilla oli muuten sähköt poikki kolome vuorokautta. Mutta ei haitannut kun oli kuivia halakoja ja puuhellalla ruokaa ja kahvia keittelin. Oikeastaan pikkusen harmitti kun saivat linjat kuntoon.

Ei menetetä toivoa! Tämän minunkin kotikyläni asuttivat aikoinaan kylmään korpeen sotien jälkeen Suojärven Salonkylästä muuttaneet siirtolaiset. Perinteistä hommaa. Uudisrakentamista, pellonraivausta, metsätöitä ja lapsilukukin lisääntyi. Kansakoulussakin oli parhaimmillaan reilut sata oppilasta. Sitten kylä melkein tyhjeni ja kansakoulu lopetti. Volvon tehtaille Ruotsiin oli suunta. Mutta  nyt tuntuu paremmalta. Muutin kierroksen jälkeen eläkepäivikseni vanhalle kotimökilleni. Ja mikä parasta. Nuorempaakin väkeä tuntuu tulevan. Eskarilaisia nousee aamuisin kouluautoon. Perinteinen jo ehkä ennen sotia perustettu kyläkauppa elossa ja uusi nuori kauppiaspariskunta aloitti viime vuoden lopulla. Käykäähän Viekin kyläkaupassa ja tutustukaahan muutenkin seutuun!