Ei se raivaussahan tai pottiputken peruskäytön opiskelu sinänsä niin mahdottomasti aikaa vie. Mutta miten sen työn sitten tekee siellä työmaalla. Siellä joutuu tekemään itse päätökset. Metsänhoidon perusteiden vahva tuntemus auttaa paljon. Metsäbiologia, metsälait, luonnonsuojelulaki, riistanhoito… työkoneidenkin tuntemus. Ala on loppujen lopuksi aika monipuolipuolinen jos sen siltä kannalta ottaa.

Ensin vähintään vuosi teoriaa ja käytännön opetusta alalle. Sitten vasta sivutoiminen yritys jos vielä kiinnostaa. Olen aikoinani kouluttanut vastaavassa tilanteessa. Pari vuotta vei ennen kuin rohkenin päästää yksin maastoon. Mutta jos ala kiinnostaa niin toivotan tervetulleeksi porukkaan. Vaikka olenkin jo itse eläkkeellä.

Taitaa mennä sisäpiirin jutuiksi. Mutta muistatko ”rööri roope” Manun ja Hultan sieltä 1950-1960 luvun vaihteesta. Viimeisiä romaaneja jotka kiertelivät hevosella näillä kylillä.

Pikkusen nyt mietityttää. Katselin tuota uutista Torniosta. Varusmiehet vastaanottamassa Tornion linja-autosta pakolaisia. Kovin ase vesipullo yhden varusmiehen vyöllä. Ja sitten kantamassa nuorten miesten reppuja ja kasseja järjestelykeskukseen.

Nuo yhteishankkeena tehtävät tie- ja ojitushankkeet varmasti etenevät yksityisen metsänomistajan kannalta katsottuna tuskastuttavan hitaasti. Mutta kannattaa muistaa minkä määrän taustatyötä ne hankkeen toteuttajalta vaativat ennen kuin koneet lähtevät liikkeelle. Jos on useampia osakasehdokkaita, niin suunnitelmasta on niin monta mieltä kuin miestäkin. Tai naista.