Käyttäjän Hyöteikkö kirjoittamat vastaukset
-
Tuottoarvo, jos haluaa pelkästään metsätilan taloudellisen arvon. Sillä voi laskea suuntaa-antavasti mitä kannattaa maksaa, että saisi haluamansa koron sijoitukselleen. Sitten mahdolliset arvostamansa ”henkiset” arvot päälle.
Niin tuttua! Mutta sanoisin että kannattaa jatkaa. Ihan kuntoilun vuoksikin. Jos käyt lenkillä niin jalanjäljet näkyy hetken. Kuntosalilla vain hienhajua. Keskustelin aikoinaan agrologikaverini kanssa, Sanoin että mikä sen mukavampaa kun näkee hoidetun taimikon takanaan. Kaverini vastasi että mukavaahan on sekin kun syksyllä kypsät viljanjyvät puhaltavat peräkärriin. Itse olen tosin nyt eläkkeellä, nautin kalastelusta.
Kävin päivällä parturissa. Edellisestä käynnistäni olikin lähemmäs kymmenen kuukautta ja tukkakin oli sen mukaan kasvanut. Vakiparturini semmoinen viehättävä sopivasti kypsä ammattihenkilö (Lieksassa) otti parturointikoneen ja pisti koneen kaksimilliselle. Siisti kulmakarvani ja tukkani. Kysyi että jätetäänkö päälaelle pitkiä hiuksia ja kammataanko hiukset kaljun yli. Sanoin että siemenpuita ei jätetä. Tämähän ei nyt mitenkään liity aloitukseen, mutta oman ammanttinsa taitajia on mukava tavata. Istuu vain parturituoliin ja ei tarvitse sen enempää huolehtia katkonnasta kun antaa mitat.
Emme suinkaan menetetä toivoamme tässä ylivertaisessa metsänomistajuudessa. Vaikka joskus tosiaan silmät punoittaakin. Mehän omistamme kunnon nelivetomaasturit, hakkaamme kevyesti kolmisentuhatta tainta avohakkuuaukealle päivässä, myymme puuta joka vuosi muutama tuhat kiintoa päivän parhaaseen hintaan ja sijoitamme varallisuutemme metsäyhtiöihin. Ilmastonmuutos on kannabista tupsuttelvien viherpiiperöiden houretta. Siirtyisivät kunnon kessutupakan ja pontikan nauttimiseen.
En jaksa! En todellakaan. Seuraan ehkä ansaituistani 40 vuoden metsärämpimisistäni ihan sivusta. Nautin illan pimeydestä, talviaamun hämärästä ja aamun valkenemisesta. Nautin että saa aamulla herätä rauhassa ja keittää kahvit, lukea aamun paperilehden. Töissäni olin aikoinaan kylläkin metsien uudistamispuolella. Elämä on ja jatkuu. Tsemppiä jaksajille metsässäkin!
Nyt on ihan pakko selevittää yksi mittahomma. Varsinkin kun sekä puunostaja että myyjä eivät ole enää kommentoimassa. Kuten tuossa aikaisemmin sanoin, niin isäni oli ikänsä pokasahamiehiä. Oli hakannut kuusileimikon ja ajanut tienvarteen hevosella. Tuli mittaus lanssissa. Ostajayhtiön mies tutkaili kuusitukkeja ja antoi kommenttinsa katkonnasta. Sanoi että Einollahan (isäni) on ollut tiuha leimikko kun puutkin ovat sisäkkäin kasvaneet. Oli iskenyt tukin lahopäähän kuitupuukorkin ja sahannut sitten siististi suoraksi. Ei ollut lähelläkään mennä käräjille puukauppa. Saunassa illemmalla sopivat asian ja mittaustuloksen. Tarina on muuten ihan tosi.
