Tuo on aina huvittavaa, kun jotkut luulevat saavansa puunmyyntituloa muutamasta pihapuusta tai pienistä kuutiomääristä myrskytuhopuita. Tai puiden arvolla katettua työn kustannukset. Pihapuut ja myrskypuut ovat työläitä saada korjattua ja tienvarteen.

Puun kasvattaja ei taida älytä mistä työn hinta koostuu, saa palkkansa ilmeisesti verorahoista eli seinästä. Valtion, kuntien ja julkisella puolella olevat eivät vaan ymmärrä tuottavan työn päälle. Sinunlaisten tulot sitä koitetaan tehdä yrittämällä ja maksamalla itse luodusta työstä verot.

Nythän puukaupan asetelma on käännetty ympäri, että metsänomistaja (eli puunmyyjä) onkin laskutettava. Ja puukaupan maailmassa nuotti puhua on, että metsänomistajat kyselee mikä on puunhinta.

Puukauppaa tehdään, ettei puunmyyjä tiedä mitä saa puistaan, mutta ostaja tietää tekevänsä hyvät kaupat. Näin etenkin, jos kauppatapa on korjuupalvelu, järeysperusteinen kauppa tai pystykauppa, jonka puukaupan tilityksen hoitaa metsäyhtiö.

Nykyään ei vain tunnu järkevältä myydä pystykaupalla uudistushakattavaa ja hyväpuustoista leimikkoa.

Jos metsänomistaja voisi laskuttaa, niin normaalisti laskuissa on 14 tai 30 päivää maksuaikaa. Nykyään puukaupoissa on maksuehdot heikommat, jopa 3kk mittauksesta puukaupan maksu.

Koska maksuliikenteen hoitaa puunostaja (metsäyhtiö tai saha), aiheuttaa maksuliikenteen kääntely päänvaivaa verotuksessa. Tilanne onkin, ettei monikaan metsänomistaja ymmärrä puukaupan verotusta. Toki tällä palstalla kaikki varmasti ymmärtävät (sarkasmia)

Jos tekisi itse laskun, kuten kuka tahansa muu yrittäjä. Onko Suomessa muuten missään muussa yritysmaailman tilanteessa tällaista, kuin metsänomistajilla, mikä on yritystoimintaa, ettei myyntilaskutus ole omissa käsissä?

Noissa lyhyissä apumitoissa on sitten latva lpm korkeampi. 43dm latva lpm on 15cm, mutta alle alle neljän metrin apumitoilla 20cm ja enemmänkin.

Ei pystykaupallakaan tiedä lopullista hintaa ennen mittausta ja tilitystä. Leimikkoja ostetaan varastoon, kulloisenkiin vuodenaikaan ja puuntoimistusten tarpeen mukaan laitetaan korjuuseen siihen sopivia kohteita. Kaikki pyrkivät tekemään tukkia parhaalla mahdollisella tavalla, tietenkin. Mutta mitta- ja laatuvariaatiot elävät koko ajan, joten pystykaupassakaan ei tietenkään sovita ennakkoon tarkasti näitä. Suuntaa antavasti. Eli tukkia katkotaan parhaalla mahdollisella tavalla, juuri sillä hetkellä käytettävien mitta- ja laatuvaatimusten mukaan.

Sitten kommenttina ”välikäsistä”….Metsänomistaja ei pysty myymään puitansa suoraan tehtaalle. Aina on välikäsiä. Myös jalkoja, renkaita ja kiskoja, kun puuta kuskataan tehtaille. Nuo eivät ole turhia työvaiheita, vaan esim. joku Kuutio on tälläinen turha välikäsi.

Esimerkkinä metsäyhtiö X, jonka sellutehdas on rannikolla ja puunosto sisämaassa. Kyseiset tehtaat ovat tehdasintegraatteja, ison pörssiyhtiön oma tulosyksikkö. Samalla metsäyhtiöllä on oma puunhankintaorganisaatio, eli puunhankintayhtiö. Kaikki voittoa tavoittelevia, eikä mitään hyväntekeväisyys- talkootoimintaa. Kun myyt puusi metsäyhtiölle, niin tiedosta että yhtiö ottaa ainakin kahteen kertaan katteen sinun puistasi. Eli osto-organisaation kate ja tehtaan kate. Osaksi tämän vuoksi metsäyhtiöt ovat menestyviä pörssiyhtiöitä, kun lypsävät katteen kahdesti eri vaiheessa metsänomistajan puista. Tehtaan kannalta on aivan sama, kuka sinne tehtaalle tuo puuta. Sinne toimittaa puuta useampi eri toimittaja. Joten et tosiaankaan myy puuta suoraan tehtaalle ilman välikäsiä, myydessäsi metsäyhtiölle. MHY:t eivät siis ole välikäsiä sen enempää kuin muutkaan. Heillä on vain ehdoiltaan heikkommat toimitussopimukset. Isoilla toimitussopimuksilla tehdas maksaa isomman hinnan, joten puunostossa pystyy kilpailemaan hinnalla.

Metsähallituksella on puun huutokauppoja, joissa hakee ostajaa parhaalla hinnalla puillensa. Vähän samaan tyyliin markkina pyörii metsänomistajienkin puilla, eli kahdesti käydään kauppaa puilla. Toinen kauppavaihe alkaa kun kaupat on taputeltu metsänomistajan kanssa. Tästä toisesta kauppavaiheesta ei metsänomistajan siitä tarvitsekaan tietää. Puut ostanut yhtiö, yritys, yhdistys tai mikä tahansa jakaa/ toimittaa/huutokauppaa ne eteenpäin. Kaupan alalla on vanha termi agentuuritoiminta. Eli välitystoiminta. Metsäalalla ei käytetä tuota termiä, eikä puhuta välityksestä mitään. Ainoastaan puunostosta ja puunhankinnasta.

Jätkä, nimenomaan nykyään pyritään pääsemään eroon kaikesta mittailusta ennen kauppaa. Eli leimauksesta. Vanhaan aikaan käytettiin älytön työmäärä puiden mittailuun ja arviointiin, metsikkökuvioiden suunnitteluun yms. Kuka nuo maksaisi nykyään? Jos puukauppaa varten pitäisi käyttää yksi tai kaksi päivää mittailuun ja metsässä juoksenteluun ennen korjuuta, pitää se laskuttaa metsänomistajalta erillisenä laskuna tai pienemmällä pystyhinnalla.

Tavoite tulisi olla mahdollisimman vähällä työllä, eli pienillä kuluilla saada itse puunkorjuu käyntiin. Sitten itse työ, eli puunkorjuu mahdollisimman tarkasti ja laadukkaasti.