Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset
-
Ensi vaaleissa sdp:n kannatus 23-24%, vihreiden 17% uuden puheenjohtajan nostattamana ja vasemmiston 9%, eli yhteensä 50%….Sosialismi will rise again. Suosittelen myymään metsät pois
Tässä taas esimerkki, miten lainsuojaton liito-orava on.
– Tiedossa olevaa liituripaikkaa ei saa tuhota tahallaan. Mutta paikkaa joka ei ole tiedossa, saa tuhota tahallaan.
– Paikka joka on tiedossa, saa tuhota vahingossa tai huolimattomuuttaan, mutta ei tahallaan.
Sitten vahingon vähäisyyden, ja ennakkotapausten puutteen vuoksi syytteitä ei nosteta. Totta helvetissä vahinko on vähäinen, koska liiturialueet on rajattu pieniksi, eli vähäisiksi. Suojelun ”tarkentaminen” muuten tarkoittaa Metsähallituksen termeissä pienentämistä, jotta hakkuualuetta voitaisiin edes pari aaria levittää.
Jos rikossyyte nostetaan ja viedään käräjille, se kaatuu viimeistään siellä. Näiden teon vähäisyyksien, teon tahattomuuden, liituriesiintymän tiedossa olemisen arpomisen perusteella syyte kaatuu. Ja jos tuomio tulee, niin se on vähäinen, koska tekokin oli vähäinen. Lisäksi Metsähallitus ja muut isot vievät kyllä asiat hoviin, missä viimeistään nuijitaan liito-oravan tappioksi.
Liituriparka on byrokratian uhri, mielikuvasuojelua hienoin termein ja luokituksin.
Tässä ketjussa on taas kommentit luokkaa telaketju-maalaisliitto; Liito-oravia suojellaan liikaa ja kaikki muu kuin luonnon tuhoaminen on piipertämistä.
A. Jalkanen: sinunko mielestä liito-oravan suojelutasoa pitäisi heikentää?
Minun mielestä liito-oravan suojelun pitäisi nykyistä selvempi ja kovempi. Jos lähtee leikkiin ja hakkaamaan metsänsä, pitää tietää mitä siellä on. Tietämättömyyteen ei voisi vedota tyyliin ”liito-orava ei ollut tiedossa”
Minun mielestä tälläinen luontokappale on paljon arvokkaampi kuin yksittäinen metsäalalla työskentelevä piruparka.
Yleensäkin metsälain rikkomuksista pitäisi tulla seuraamuksia, mutta tuo ”laki” on täysi vitsi
Uutisointi pitäisi olla: ”Suomessa avohakataan metsiä niin paljon, etteivät edes ammattitaitoiset ja kovakuntoiset metsurit pysy kasvavan työmäärän perässä”
antinpoika: Kemeraa eivät saa yhtiöt. Yksityinen mo saa korotetut Kemera-tuet n. 400€/ha pienpuun korjuuseen, kun kasvatusmetsän käsittelee harsintahakkuulla. Jäävä puusto on läpimitaltaan pientä, varttunut kasvatusmetsä muuttuu nuoreksi kasvatusmetsäksi! Miten muuten touhu olisi kannattavaa? Jobbarien onneksi valtio rahoittaa tätä Kemeran muodossa.
Sitten myrsky kaataa jäljelle jääneet mutkaiset männyt ja hieskoivut, katsotaan vajaatuottoiseksi ja nostetaan vakuutusyhtiöltä rahat.
En minäkään arvostelemaan kenenkään toimintaa, kyllähän sitä valtiolta ja vakuutusyhtiöiltä voi ottaa saatavansa pois. Itse vain olisin harsinnan sijaan avohakkuun ja kunnollisen uudistamisen kannalla ja ilman kikkailuja. Arvostan sellaisia jotka laittavat uuden ja kunnollisen metsän aluilleen
Tosiaan tästä aiheesta on käyty mielipiteet ja kannat kattavasti läpi, ja jokainen on lukinnut oman mielipiteensä kiinni
Näkemykset ja mielipiteet on kullakin, ja voisi sanoa väittelyn olevan siitä, mikä on sopiva määrä avohakkuita.
Joidenkin mielestä on perusteltua hakata kaikki ja joillekin ei lainkaan. Tässä on käynyt nyt niin, että sekoitetaan se ”tolkku” suuri metsänomistajien massa pahantekijöihin. Syyllistetään tätä tolkkua väkeä maltillisista, järkevistä ja perustelluista avohakkuista. Näiden pahantekijöiden rankat avohakkuut on nostettu esille ja suurikin yleisö on huomannut ne. Nyt sitten heristellään sormea kaikille. Nämä kansalaisaloitteen tekijät ja allekirjoittajat syyllistävät koko metsänomistajien kirjon, kun sitä syyllistystä pitäisi suunnata vähän tarkemmin ja eri suuntaan, kuin yksityismetsänomistajiin.
Itse tykkään lukea ja arvostan sellaisten asiantuntijoiden kirjoituksia, jotka kertovat asiansa ilman omaa agendaa ja on ”nappuloita” eli asiantuntemusta ja kokemusta aiheesta. Mm. professori Matti Kärkkäinen, biologi Seppo Vuokko ovat kirjoittaneet hyvin tähän aiheeseen liittyen. Yhteistä näillekin on tuo sopivan avohakkuun määrän pitäminen perusteltuna.
Lisäksi metsänhoitaja Petri Keto-Tokoin kirjoitukset kirjassaan Suomalainen aarniometsä. Metsäasioissa voi vetää joko luonnonsuojelun puolelle tai metsätalouden puolelle, harva osaa taiteilla faktojen mukaan kuten Keto-Tokoi. Tällaissa keskusteluissa tarvittaisiin vastaavia asiantuntevia ja objektiivisia lausuntoja.
Avohakkuut sopivassa määrin ovat vain hyväksi luonnolle, minkä esim. Seppo Vuokko tuo esille. Tässä on huomattavaa, ettei Tuota Seppo Vuokon lausuntoa voi pitää perusteena suurille avohakkuille. Hän ylistää avohakkuiden hyvää vaikutusta luonnolle, kun toimitaan hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti, mistä on tutkimusta sadan vuoden ajalta. Tuskin hän on sitä mieltä tilanteessa, missä metsätilasta 90% on hakattu ja 10% taimikoita. Metsähallituksen metsätalouteen kuuluvilla palstoilla tilanne on tuo, mitä pitäisikin suitsia. Siellä on homma lähtenyt laukalle ja on unohdettu hyvän metsänhoidon suositukset. Päivittivät omat ohjeensakin vasta, kun eivät enää sopineet rajuun hakkuutahtiin. Tuollaisille hakkuukeskityksille on aivan helvetin väärin käyttää argumenttina ”lisää luonnon monimuotoisuutta tms.”
Eli itse pidän keskeisenä asiana tuota: ”mikä on sopiva määrä avohakkuita” Ehkä tässä vastaus on hyvät ja vanhat metsänhoidon suositukset. Ovat sekä luontoväen että metsäväen mieleen.
Tämä valinnan vapaus mahdollistaa, että metsäsijoittajat ostavat palstoja, harsivat ja tärsivät ne ”jatkuvalla kasvatuksella” nostavat Kemerat hakatulle palstalle ja siirtyvät seuraavalle palstalle. Harsitulle rääseikölle nostellaan sitten vakuutuskorvauksia luonnontuhoista. Isänmaan partureita siis tässä muodossa. Toivottavasti tällaiseen ei isommissa määrin ajauduta ja jatkuva kasvatus yleisty.
Suomessa on ollut pelastus ja jatkuvuuden mahdollistajana halukkuus uudistaa hyvin hakkuualat. Tämä on suomalaisten vahvuus ja hyvä piirre, jostakin ihmeen syystä, metsänomistajat ovat kunnianhimoisesti halunneet laittaa uuden metsän aluilleen. Venäjällä ja muualla maailmassa on eri meininki.
Tervahautoja on särkynyt, kun hyvässä tarkoituksessa on jätetty säästöpuita siihen. Myrsky sitten kaataa ja reunat/tervahaudan erottuva muoto särkyy.
Jotkin ovat jättäneet metrin tyvilumpit siihen. Ovat sitten merkkinä. Mielestäni paras on ottaa laadukkaat puut kaikki pois ilman jättötolppia. Tärkeintä on ettei ajele yli tai muokkaa tervahautaa, mikäli hauta on ympäristöstään erottuva. Tosiaan näitä on tervanpolttoalueilla paljon, suurin osa vähäpätöisiä ja heikosti erottuvia, aiemmin runneltuja monttuja. Edustavimmat ja erottuvimmat olisi hyvää saada säästettyä ehjinä tulevaisuuteen.
Jossakin näin, kun kaivurikuski oli laikuttanut tervahautaa sisältä, aivan reunan jättänyt koskematta. Tehokkaasti otettu käyttöön metsäpohjan kasvu, ettei tule aukkoa. Ja siinä tervahaudassahan se hyvä kasvu onkin, hiiltä ja ravinteita siellä. Suurimmat puut monesti tervahaudan kupeessa
Kommentteja lukiessa on tullut selväksi, miten monenlaista mielipidettä on. Jopa uusia tutkimustuloksia kyseenalaistetaan ja luotetaan omiin 50-luvun kokemuksiin.
Tässä omat kokemukseni ja uskomukseni, miten olisi parasta luonnolle ja metsätaloudelle. Nämä eivät ole faktoja, vaan minun mielipiteitäni.
Jos siis saisin perustaa oman dystopian, oma metsäpolitiikkani olisi:
Jatkuvaa kasvatusta ei nostettaisi nykyistä suurempaan rooliin. Hyvä keino osaavissa suunnittelijan/toteuttajan käsissä hyvin pienessä mittakaavassa, joissakin kohteissa. En aio äänestää Vihreitä, mikäli jatkavat harsintahakkuilla rummuttamista
Harsintahakkuut ja muut hävityshakkuut tulisi kieltää.
Ojitukset luvanvaraisiksi. Turhia kunnostusojituksia tehdään vieläkin.
Uudistamiseen vanha malli ja suositukset takaisin. Keskenkasvuisia metsiä ei avohakkuisiin.
Uudistamisvelvoite tiukemmaksi. Kuka leikkiin lähtee ja hakkaa metsänsä, niin seuraukset kestäköön. Uuden kelvollisen taimikon aikaansaaminen nopeammalla aikataululla pakolliseksi.
Metsähallituksen, eli valtion tivoliin rajut pienennykset tulostavoitteisiin. Väkeä pihalle ja kortistoon sieltä. Valtion metsät jo pilattu suurelta osin, monikäyttö metsiksi mainostetut talousmetsät ovat pelkkää aukkoa ja taimikkoa.
Hoidetut taimikot ja nuoret metsät kaipaavat tehdasinvestointeja vastapainoksi. Puulle tulee olla kysyntää, tämä on tärkeää. Ihmiset kyllä tuottavat puuta ja metsät ovat kasvukunnossa, jos puulle on kysyntää. Huonoilla valinnoilla näin ei välttämättä ole tulevaisuudessa.
Valtio kaataa rahaa niin moneen turhaan kaivoon, niin kyllä rahaa pitää löytyä kotimaan metsäluonnon suojeluun. Eli Metso-ohjelmaan rahaa lisää reilulla kädellä. Ei mene ne rahat hukkaan. Tänne kotimaan markkinoille ne rahat jää. On arvokysymyskin, koetaanko utilistisen tulostavoittelun vastapainoksi metsäluonto tärkeäksi. Ne onnekkaat metsänomistajat, keiden metsistä vielä löytyy arvokkaita kohteita, eivätkä ole tärvelleet niitä, niin pitäisi palkita kepin sijaan hyvällä korvauksella. Puhutaan kuitenkin pienistä rahoista verrattuna mitä kaadetaan vaikkapa maahanmuuttoon ja väestönsiirtoihin kehitysmaista tänne ja palautuslennoilla takaisin (toinen metsäasioihin kuulumaton aihe tämä)
Näillä teeseillä metsäluonto voi hyvin, metsätalous kukoistaa ja metsät toimivat Vihreiden tavoitteen mukaan hiilinieluina
Oma muisteloketju olisi myös tuo 90-luvun metsäsodat, mistä Visakallo mainitsee ikäviä kokemuksiaan. Itse näen asian toisin, sillä metsäväki kun ei itse oma-alotteisesti olisi suojellut arvokkaita kohteita, lisännyt monimuotoisuuden huomioimista, niin nuo asiat tuli tehdä kansalaisaktivismilla. Ilman tuota rumaa peliä olisi metsäluonto köyhempi nykyään.
Tolopainen voisi aloittaa maailmanparannuksen hyönteisravintoon siirtymällä, jos kerta kärpäsiä tarjolla kun naapurilta riittää ylimääräisiä.
Vaihtoehtona siis jos metsäpolitiikka ei miellytä. Toki sitten tulevaisuudessa kun Vihreät on vallankahvassa, niin pakkokeinoilla sinunkin metsät laitetaan toimenpidekieltoon
Tuon kommentin perusteella Tolopainen edustaa ”telaketju maalaisliittolaisuutta.” Vanhojen änkyröiden siipi, joihin ei uudelleenkoulutukseen lähettäminenkään toimisi