Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset
-
Saat taksatiedot tekemällä kaupat korjuuyrittäjän/korjuupalvelun kanssa
Tarkoitatko pelkkä moton taksa? Vai puunkorjuu tienvarteen, eli moto ja ajokone?
Tuossa 60l ja 100l runkojen välissä on saturaatiopiste korjuussa ja 70-80 litraisten runkojen korjuukustannus tippuu. Homma ei ole enää taimikon kitkemistä motolla. Tällöin puunkorjuu alkaa olla kannattavaa kaikille ja metsänomistajalle jää tienvarsihinnan ja korjuun erotuksesta järkevä hinta puulle.
Ei ole väliä onko kyseessä harvennus vai ensiharvennus. Avohakkuu sitten on edullista ja korjuu tykkää.
Mutta työlukuina puunkorjuu tienvarteen maksaa,
60litraset 20€/m³
80l 15-16€/m³
100l 14-15€/m³
200l 11-12€/m³
Avohakkuut, siemenpuuhakkuut ja kaistalehakkuut, jos ei ole liikaa toiveita metsänomistajalta korjuuseen, vaan saa naputella vauhdilla:
350l 8€/m³
+400l 5-6€/m³
Jossakin miinustaksoilla velkainen korjuuyrittäjä saattaa tehdä halvemmallakin, mutta ei varmaan isoja heittoja suuntaan tai toiseen
Kustannuksia sitten nostaa: Kantokäsittely lisäkustannuksena tietysti. Pitkät metsäkuljetusmatkat, raivaamaton palsta niin hidastuu jne
Hyvä näkökulma, metsätilalle kun mennään hakkaamaan, niin jonkinlainen iso ja selvä kokonaisuus hakkuualueeksi. Silloin kun palsta käydään kerralla läpi, niin se sisältää harvempaa ja tiheämpää, ppa käyrillä ei olla.
Aina ei ole metsäsuunnitelmat laadittu hakkuiden osalta järkeviksi, vaan keskitytty nysväämään taimikoiden hoitoon ja hakkuuehdotusten ripotteluun useille eri vuosille.
Tuossa taannoin MHY oli laatinut leimikon tilalle ja se hakattiin. Hakkuun jälkeen huomattiin, että olisi siellä enemmänkin otettavaa. Uusi ihan ok kokoinen perusteltu ala leimikoksi (400m3) ja koneet takaisin hakkaamaan.
Jotakin todella outoa, jos tilalla tekee tarkoituksellaan joka vuosi puukauppaa. Tällöin metsäomaisuutta pitäisi olla työlukuna tuhat+ hehtaaria, että saisi joka vuodelle järkeviä leimikoita
Mutta toki hatunnosto Jees h-vallalle aktiivisuudesta, kyllä parempi noin touhuta, kun olla passiivinen ja kielteisellä kannalla metsätalouteen!
Tosiaan isossa kuvassa Suomessa yksityismetsänomistajien metsätaloutta ei harjoiteta suositusten ja kasvatusmallien mukaan.
Vaan talouden ja markkinoiden mukaan. Oman päätöksenteon perusteella, milloin on rahaa hoitaa taimikot ja milloin tarvitsee rahaa puukaupasta. Ja milloin on aikaa päätökseteolle, nykyään kiireiset ei jaksa paneutua tekemään päätöksiä, vaikka saattaisi olla juuri paras aika tehdä päätös metsänhoidosta tai hakkuusta.
Tyypillisesti kasvatusmallien mukaisessa harvennustarpeessa olevaa metsää ei juuri silloin harvenneta, metsänomistaja kyttää parempia puunhintoja tms. hänen omasta mielestään oikeaa aikaa. Sitten taas aktiivisempi metsänomistaja, hakkuuttaa metsänsä vaikka ei olisi kiire
Niimpä….Millainen olisi metsien tila ja kasvu Suomessa, jos jokaisella yksityisen palstalla tehtäisiin toimenpiteet kasvatusmallien mukaan? Että ei jätettäisi ensiharvennusta tekemättä koska on jokin oma syy. Vaan juuri täsmällisesti puukauppa rullaisi harvennusmallien mukaan
Kyllä tiedossa on. Ja ne olisi ihanteelliset mallit ja tilanteet.
Mutta puunoston puolella on kyllä jätetty relaskoopit ja mittailut pois. Katellaan vaan että voihan tästä ottaa pois, perustellaan metsänomistajalle että kattelehan latvoja, koskettavat oksat toisiaan, pitäisi jo harventaa. Sitten toki koitetaan myös harvennusmetsä ostaa aukoksi, että saisi enemmän puuta. ”Pilalle jo mennyt, ei enää tokene latvukset, aukoksi joutaa”
Mopokuskit kyselee leimikoita ja tarvitsee katkeamattomasti työtä.
Hommaa on jo lyspsää metsänomistajalta muutenkin puuta, niin ei siinä enää jouda odottelemaan milloin metsikön ppa osuu käyrille.
Jos noudatettaisiin pelkästään noita metsänhoitosuositusten runkolukukäyriä, että odotellaan harvennus vasta kun 30ppa, ei nykyiset hakkuumäärät olisi mahdollisia. Puuta pitää hankkia sen verran paljon vuoteen, per ostomies ja per yhtiö.
Tyypillinen tilanne on, että leimikko koitetaan raapia metsätilalle, jossa ei varmasti suositusten mukaan olisi tarvetta hakkuille vuosikausiin
Etenkin Pohjois-Suomessa on harvassa kohteet, joissa ppa on ennen ja jälkeen harvennuksen millään käyrillä. Männyistä tulee sellasia tumppimäntyjä pituudeltaan, kun pituuskasvu hipuu liian aikaisessa vaiheessa koska harvennettu ympäriltä liian paljon liian aikaiseen.
Kemera-tuethan menevät suo- ja tiehankkeissa toimijalle, ei metsänomistajalle. Eli Otso on saanut Metsäkeskukselta hankkeiden suunnittelutuet itselleen. Näin on tapana hakea hyväksytyn rahoituksen jälkeen heti suunnittelun osuus, jotta hanke pyörisi. Pitkäkestoisissa suo- ja tiehankkeissa se ei toimi, että asiakas laskutettaisiin vasta työn valmistumisen jälkeen. Rahaa pitää saada pitkin urakan edistymistä.
Puunostajan näkökulmasta kilpailutukset on pahin katteen syöjä. Puuta kyllä löytyy ilman myhistyksiä ja kuutiota.
Nykyään pitää ajatella, millä hintaa meidän kannattaa ostaa tuo leimikko. Huonoin asiakassegmentti on hinnan perässä juoksijat ja kilpailuttajat. Se että korjuu hakkaa kuukauden leimikolla, joka on ostettu kilpailutuksesta katteet kuivilla hinnoilla, menee persiilleen kaikki. Tavoitteena on että korjuuketju olisi vain tuottavissa kohteissa.
Kuutio on itsessään liikeidea ja voittoa tavoitteleva. Eivät hekään talkoilla ja pyyteettömästi aja metsänomistajan etua.
Mielenkiintoinen tapaus ja video
Sellaiset asiat omina huomioina:
Jos oli tiedossa taimikonhoitojen tekemättä jättäminen, niin olisiko kannattanut jättää istutattamatta kuusia, tai ainakin reippaasti vähemmän. Koivikon ja lepikon olisi saanut ilmaiseksi.
Oliko huomioinut tulevan raivaustarpeen ja sen kustannuksen? Nuo 20 000 lehtipuun kantoa hehtaarille lähtee vesomaan, niin aluetta on pakko raivata ennen tulevia hakkuita. Lisäksi lepokaudella kaadettuina, niin rankka vesominen on varmaa.
Tuonne sahatulle kuviolle tuli sen verran valoa ja tilaa, niin kuusikon ”sulkeutuminen” ja vesomisen loppuminen ei ole näköpiirissä. Sahatuista kannoista nousevat vesat ottavat jopa kiinni osan kuusista ja piiskaavat latvoja uudelleen jo viiden vuoden kuluttua. Alisteisesta asemasta vapautetut kuuset eivät kaikki lähde samantien hurjaan kasvuun.
Vai kantomyrkyillä estää vesomisen ja tekee nyt keväällä sen? Senkin levittäminen vie aikaa ja maksaa.
Pitäisi paikan päällä nähdä, kuinka paljon on tukkiaihioita jäljellä kuusissa. Työlukuna kuusikossa hehtaarille pystyy kasvattamaan 1000 tukkirunkoa, joista päätehakkuussa on jäljellä 500 parhainta ja järeimmät. Nyt tuolta jos löytyy se 500 ehjää ja tulevan tyvitukin kuusta, mikä olisi hyvä tilanne tuolla, kun koivut alistaneet kuusia 15 vuotta. Voi laskea aiheutuneen tappion.
Lisäys vielä…..Lisäksi ajallaan hoidettu kuusentaimikko 1600-1800 r/ha, itseasiassa jo ensiharvennuksessa tulee tukkia 15+cm ja tietysti pikkutukkia alle 15cm, riippuen mitoista. Eli hoidetussa ja ehjässä kuusikossa voi tukkipuiksi saada kasvatettua paljon enemmän kuin 1000r
Hankintahakkuulla tukin teko ei ole ihan niin yksinkertaista. Vaikka olisi osaava ja laskutaitoinen M-sahahenkilö, niin tarkka katkonta valuu hukkaan, kun tehdasmittauksessa raakkiprosentti suuri. Sen laiskan motokuskin lopputulos on parempi, kun raakki pienempi.
Dimensioita on niin paljon, että nykyään vain moton tietokone pysyy mukana. Jos ottaa tukin millilleen latvan vaikkapa 15senttiin, niin tod. näk. se on raakki tehtaalla. Voi olla että 43dm tukin voi tehdä 15cm latvaan, mutta 41dm sallittu latva on 20cm, 40dm taas 15cm latva, mutta tyvi enintään 25cm jne. mittojen viidakkoa.
Tehdasmittaus ei ole hankintahakkaajan puolella.
Hankintahakattuja kuitujakaan ei mielellään osteta, on monenlaista laatua siellä; latvat alle 6cm, seassa on liian pitkää 6m rankaa ja lyhyttä 2,7m. Lisäksi tehtaalla laatuvaatimukset on sellaiset, että haaraista, lahoa yms. ei sinne kaivata, tehtaalle menevän sellupuun pitää olla priimaa. Pakkausmateriaaleja, etikettejä, hienopaperia yms. kun tehdään sellusta, niin nuo haarapuiden mukana menevät kuoret ja lahot näkyvät sellussa. Sen vuoksi toimitusasiakkaiden hakkuuketjut on koulutettu tekemään standardien mukaista tavaraa.
Tällaisia uutisointeja kun lukevat metsätöistä tietämättömät kaupunkilaiset tai aatteelleen pönkitystä hakevat viheraatteelliset, niin sanoma uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
(Itse määrittelen itseni vihreäksi ja luonnonsuojelijaksi, mutta minun aatteeni luonnonsuojelusta on erilainen kuin ”vihreillä”. Mielenkiintoinen havainto miten eri tavoin voi käsittää luonnon puolesta ajattelun.)
Hevosmetsuri aiheeseen:
-Vanhoina aikoina metsätyöt hevosen kanssa tehtiin talvella, loka-maaliskuun välisenä aikana. Absurdia siis nähdä kesäaikaan puunkorjuussa tämä tilanne.
-Hakeeko tällä metsäkoneita vastustavat aatteellen pönkitystä, jotta korjuuvauriot olisi vähäisemmät ja talvileimikon voisi hakata kesällä hevosen avulla?
-Talvikorjuukelpoisuus on talvikorjuukelpoinen myös hevosella. Minun hienojakoiseen lehtomaiseen kuusikkoon ei hevoset tule kesällä. Talvella sitten on täysin sama onko siellä hevonen vai Ponsse. Puunajosta väärällä paikalla väärään aikaan ne vauriot tulee.
-Rämeen jossa on mäntyä, voisi minun puolesta mennä hevosen kanssa savotoimaan. Männyt kestää korjuuvaurioita puunajosta. Rämeelle jos onnistuu mennä hevosen kanssa ja sitä ei lueta eläinrääkkäykseksi.
-”Valttina on siisti työnjälki” Metsurin vai hevosen ansiosta? Jos joku vetää yhtäläisyysmerkit siistiin työnjälkeen ja hevoseen, vaadin perusteluita. Jos hakkuu tehdään talvella, niin onko väliä ajaako puuta hevonen vai metsätraktori? Metsätraktori ajaa puut vain nopeammin tienvarteen.
-Olisi ollut kirsikkana artikkelille, jos olisi vielä mainittu että, metsänomistajat odottaisi samaa puunhintaa hevosella ajetulle leimikolle. 15€ kuidusta pitää saada…..