Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset
-
”Tarkoitin sitoutumisella sitä, että puun ostaja tarjoaa kokonaispaketin sopimusasiakkailleen sisältäen puukaupan ja metsänhoitopalvelut. Tämä on helppo ja vaivaton ratkaisu aloittelevalle metsänomistajalle. Metsänhoito on osaavissa käsissä ja hoituu asiallisesti.
Olisi alalle eduksi jos puukaupan lisäksi myös metsänhoitotöiden kilpailuttaminen tehtäisiin yksinkertaiseksi, vaikka sitten siellä metsaan.fi:ssä. Näin varmaan jo onkin ja toimii niille jotka sitä käyttävät.
Mitä tulee kilpailuttamiseen, se kannattaa varmasti aina vähänkään isomman kaupan kyseessä ollen tehdä – siis sekä puukaupassa että metsänhoitotöiden kaupassa. Aivan varmaa lopputulosta puiden parhaasta ostajasta en kuvittele osaavani päätellä ilman mhy:n apua, mikäli tarjoukset ovat lähellä toisiaan. Hakkuun asiallisen toimittamisen sen sijaan ehkä osaisin itsekin valvoa jos asuisin riittävän lähellä.”
Miten on metsäalan etu lähteä hintoja polkemaan?
Itse yrittäjänä en lähde lainkaan kilpailutuksiin. Ei tule kuin paha mieli kaikille. Kenen etu on polkea hinnat alas? Harvoin myhistysten kilpailutuksissa on huomioitu referenssit, osaaminen, maine, työn laatu, luotettavuus ja varmuuus. Ja pisteytetty vaikkapa hinnalle 25% kilpailutuksen osuudesta. Ettei halvinta tekijää aina valita.
Huutokauppakeisaria lainaten, parhaalta se tuntuu kun maksaa kunnolla!
Näin se tuntuu myös yrittäjästä parhaalta, kun pystyy käyttämään aikaa ja panostamaan laatuun, sekä palvemaan metsäomistajaa. Metsänomistajat eivät monesti ajattele, että vaikkapa puunkorjuuseen tai metsähoitotyöhön liittyen menee aikaa sopimuksen ja asioiden puimiseen. Jos kilpailutuksella lyödään 200€/ha taimikonhoidolle, niin ei siinä sitten voi enää minuuttiakaan kuunnella metsänomistajan toiveita, miten työt tulisi tehdä. Tai puolin ja toisin aikaa vievää soittelua työhön liittyen, tee sieltä mutta ei sieltä, tuotko kuorman polttopuuta, onko katkottu oikein jne.
Metsätyöt eivät ole rinnastettavissa johonkin sähkölaskun tai puhelinliittymän kilpailuttamiseen, joissa on kyseessä sellainen aineeton asia, että on aivan sama keneltä sähkö/liittymät tulee kunhan on halvinta.
Tuo MHY maailma on niin jälkeenjäänyttä ja itse ne myhistykset tienaavat ”kilpailuttamisella”, sekä lietsomalla vastakkainasettelua ja eripuraa metsäalalle, että metsäyhtiöt lähtökohtaisesti haluavat kusettaa metsänomistajia, joten niitä tulee valvoa.
Lämpölaitos tarvitsee tietyn määrän tavaraa vuodessa ja se pitää saada tietyllä hinnalla sinne.
Metsänomistajien palstoilta kun lähdetään etsimään puuta, niin resursseja menee ensin kontaktointiin. Pitää soitella ja laitella kirjeitä, että olisiko puukaupan aika. Sitten maastokäyntejä ja neuvottelua tuntitolkulla, niin jo kaupantekoon per kauppa menee työresursseja, eli rahaa. Sitten metsäomistajat ei välttämättä myy, koska juuri tänä vuonna eivät halua, tai hinta ei miellytä. Puunoston tarve ja metsänomistajien myyntihalukkuus ei kohtaa.
Saattaapi olla helpompaa, vaivattomampaa ja jopa halvempaa tuoda ulkomailta. Laivalla saa valtavan erän kerralla, logistisesti tehokasta ja varmaa.
Ei ne sahalaitokset, sellutehtaat ja lämpölaitokset toimi siten, että katsotaan paljonko puuta saadaan ostettua, paljonko osto-organisaatio on saanut tehtaan kentälle puuta ja sen mukaan pyöritetään.
Vuonna -92 moni sanoi, ettei talous enää koskaan nouse lamaa edeltävälle tasolle.
Puunhinta se taisi jäädä sinne lamaa 92 lamaa edeltäville tasoille.
Pitäisi vielä selventää tai ketjun aloittaja ei ole vielä ymmärtänyt mitä hakee?
Haluaako edullisen metsätien vai hyvän metsätien? Kuten autokaupoillakin, jos haluaa halpaa ja hyvää, niin pitää kaksi autoa ostaa.
Kevytrakenteisen metsätien saa edullisesti, se näyttää hyvältä muutaman vuoden. Nopeasti Suomen sää ja metsätien liikenne pistää tien huonoksi. Jo yhden syksyn hirvenmehtuut voi pilata tien. Näitä saa toki puomittaa, koska ei ole valtion tukirahoilla tehty.
Murskeesta säästämällä saa tehtyä edullisemman. Kemera-hankkeena jos tiekunta hakee halvinta tekijää, niin kilpailutuksissa tiehankkeen voittaja tinkii juuri murskeesta. Eihän sitä nyt omasta katteesta tingitä. Laitetaan mursketta vain ihan vähän, juuri sen verran alarajalle, että Kemera-ehdot täyttyvät. Normaalisti murskeesta ei tingitä, vaan laitetaan kunnolla.
Metsähallitus näkyy tekevän pohjoisessa omille teilleen siten, että laittavat helvetinmoisen määrän mursketta, niin tie kestää 40-vuotta. Maksaa kertalaakista enemmän, mutta ei tarvitse parsia ja tiet saa olla.
Kemera-tukeen tiealue tulee olla 14m. Jos tieoikeus on kapeampi, ei Kemera-ehdot hyväksy. Tulee työlästä lisäselvittelyä, kun uutta tieoikeutta ja tietoimistusta pitää hakea. Ihan tyypillinen väännön aihe, että joku osakas pelkää liian leveää tietä.
Kemera-hankkeet ovat hyviä, vaikkakin tuskastuttavan tarkkoja ja byrokraattisia. Mutta Kemera-hankkeella saa viranomaisvalvonnan, jämptisti kaikki kuntoon ja tulevaisuudessa turvan, jos tarvitsee kättä pidempää riitatilanteissa, niin Kemera-hankkeena tehdyn tien osalta ei jää aukkoja.
Sopimustiet osakkeiden kesken ovat sellaisia, etten itse lähtisi
Olin tässä näkemässä tilannetta, kun hakkuu tehtiin sertifioimattomalle tilalle, ei kuulunut PEFC:iin, FSC:hen eikä mihinkään. Hakkuun jälkeen pinoissa oli FSC-merkityt pinolaput. Kyseltiin puunostajalta hintalisää, että eikö se ole euro motti? Ja miten se puu muuttuu sertifioiduksi tienvarressa?
Kyseinen saha saa tavaraansa paremmin markkinoille ja ehkä parempaan hintaan. Joten he merkitsevät kaikki puunsa FSC-puuksi.
Tässä metsänomistaja ei saanut penniäkään lisää tuosta veivauksesta.
150% sijoitusaste tällä hetkellä, koska on velkaa ja nekin sijoitettuna. Metsää, asunto ja pörssiosakkeita.
Osakepoiminnassa jokainen osake on tarkastelussa viikoittain ja en ajattele osakepoimintaa ja samaan yhtiöön sijoittamista kovin pitkäjänteisenä. Tilanteet muuttuvat ja ei kannata juuttua kiinni. Nordean osakkeet oli juuri sellaisia, minulla oli sijoitussuunnitelma ja tarkoitus oli pitää ”pitkään”. Mutta nyt Nordeat lensi salkusta pihalle joulukuussa, kun tuli ilmoitus osinkojenmaksun peruuntumisesta/lykkäämisestä. Minulle osingot on tärkeitä. Allokoin ne pääomat jo muihin yhtiöihin. Juuri nyt on vaikeaa löytää hyviä kohteita ja en työnnä nyt rahaa osakemarkkinoille.
Sijoittamisesta kun puhutaan pitkäjänteisenä touhuna. Niin minun ajatusmaailmassa metsä on se pitkäjänteinen sijoituskohde. Kuten myös asunto. Mutta ei niinkään osakepoiminta.
Sillä jos pörssistä pitäisi valita yksi yhtiö, joka on pystyssä vielä 20 vuoden kuluttua, niin en uskaltaisi laittaa rahoja ja lyödä vetoa minkään puolesta. Osakkeet näen 1-10 vuoden sijoitushorisontissa.
ETF-indeksirahastoihin sijoittaminen on turvallisempaa ja sitä pitkäjänteistä sijoittamista, lisäksi ne ovat käytännössä kuluttomia. Pankkien vastaavissa indeksirahastoissa kuluja on.
ETF-indekseihin olen sijoittunut mm. Aasiaan (siellä on tulevaisuus), kehittyviin markkinoihin, USAn S&Pn500 indeksiin ja maailmaindeksiin
Suomen kasvava puumäärä tarvitsee lisäkapasiteettia. Ilman näitä tehdasinvestointeja saatettaisiin olla kymmenen vuoden kuluttua tilanteessa, jossa pienen kapasitettin sellutehtaisiin ei menisi puuta, kuin mikä olisi harvennustarpeet ja tarjonta. Puuta ostettaisiin vain parhaista leimikoista ja niistäkin 5-10€/motti kuidunhinnalla.
Tehdasinvestoinnit siis pysäyttää puun hinnan laskun.
Metsänomistajan keinot saada tuottoa omaisuudelleen on edelleen ja tulevaisuudessa hyvät. Hakkuiden tekemättä jättäminen hintoja kytätessä on omaan jalkaan ampumista
Metsänhoidon ja kasvatuksen osalta ne keinot on vanhat ja perinteiset. Pyörää ei ole keksitty uudelleen vieläkään. Ottaa vaikkapa Matti Kärkkäisen tai Juurikkalan kiteyteytyt opit ja menee niillä, niin kummasti alkaa saada tuottoa vs. vesasyntyisen hieskoivikon/lepikon kasvatus lehtomaisella kankaalla tai jatkuva kasvatus mäntykankailla.
Tulevaisuuden skenaario on, ettei sellutehtaat (biojalostamot) ole enää päätepysäkki puulle. Metsäteollisuuden ketjuun tulee sellutehtaan jälkeen kemianteollisuuden laitos, joka jatkojalostaa tuotetta. Eli vanhoillisen metsänomistajan mielestä ketjuun tulee ”välikäsi” lisää.
Huvittaa nämä jotka odottaa tehdashankkeita puunhinnan nousun toivossa. Miksi puunhinta nousisi?
Ennemmin näillä varmistetaan, että metsänomistajien puulle riittää kysyntää ja harvennusleimikoita ostetaan jatkossakin.
Lisäksi tehdashankkeen puolesta huvittaa, että on siinä savottaa lypsää puuta näiltä hinnan perässä harvennuksiaan tekeviltä metsänomistajilta.
Kemin uusittu tehdas tarvitsee 4,5miljoona mottia enemmän puuta, niin eiköhän tuostakin suuri osa tuoda Venäjältä, kuin että laskettaisiin yhtään sen varaan, että Suomen yksityismetsistä löytyisi tarpeeksi.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.1262583
Mielenkiintoisessa sävyssä Stora Enson Sami Honkanen kommentoi tukkien mittoja.
Näkökulmana ei ole metsänomistajan etu, vaan Sami Honkanen puhuu ”asiakkaiden edusta”. Metsänomistaja ei ole ilmeisesti asiakas, vaan nähdään raaka-aineen alkutuottajana.
Haluavat parantaa oman toiminnan ja sahojen tuloksentekoa. Tietysti markkinataloudessa tulosta ja kilpailukykyä tavoitellaan, mutta toiset toimijat lähtevät siitä, miten voisivat palvella metsänomistajaa. Tässä Stora Enson ajattelumallissa ei nähdä, että voisiko sitä tuloksentekoa parantaa omaa toimintaa viilaamalla, eikä alihankkijoiden sopimuksien heikennyksillä ja metsänomistajilta ostettavan raaka-aineen ehtojen heikennyksillä.
Saan kuvan tuosta Enson viestinnästä, että metsänomistaja on tässä kannolta tehtaalle klusterissa vain se pakollinen ja ikävä raaka-aineen varasto, josta vain otetaan puuta kun sitä tarvitaan.
Hoidettavia taimikoita ja nuoria metsiä riittää. Joten pitää valita kohteet mitkä ottaa.
Vuoden aikana pystyy tekemään tietyn määrän työpäiviä. Joten tärkein asia on ottaa vain kohteet jotka saa hyvällä hinnalla. Menee perseelleen jos buukkaat itsesi pariksi viikoksi sahamaan kohdetta liian halvalla, etkä saa katetta sillä. Kun vastaavasti olisit kohteessa, josta tienaat joka tunti ja joka päivä. Tuon oppii viimeistään kantapään kautta, mutta parempi jos ei tarviisi kokeilla.
Eli hinnoittelu! Ei ne, jotka tekee halvimmalla. Monesti tulee kyselyä, että teet varmaan niin kilpailukykyisellä (halvalla) hinnalla koska pärjäät noin hyvin? Sitten ihmettelevät kun sanoo, että ei ei, teen puolet kalliimmalla kuin muut. Ne pärjää joilla on kalleimmat hinnat, mutta hyvä työnjälki. Halvalla tekevät kituuttaa ja menee lopulta konkurssiin
Metsänomistaja saa kuitenkin kemerat, 160e tai 230e, niin tukien jälkeen metsänomistaja jos joutuu maksamaan muutaman satasen lisää, niin ei se ole paljoa. Millä tahansa laskukaavalla se on hyvä sijoitus metsänomistajalle ja tuottaa tulevaisuuteen.
Käytännössä aina taimikonhoito tulee olla vähintään 400e/ha. Yhtään halvemmalla ei tule tehdä.