Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset
-
Hyvien ja kokeneiden metsurien keskiarvo asettuu kauden aikana 0,7ha/päivä. Vuoden tienestit pitää urakoida noin seitsemän kuukauden aikana. Jos nettopalkan tavoite on 2000€/kuukaudessa, mikä on kelvollinen ja keskimääräinen tienesti tässä maassa ja palkka myös metsätyöstä. Tällöin metsurin tulee saada kuukaudessa 3500€ nettona, jotta seitsemässä kuukaudessa pystyy hankkimaan vuoden tulot, eli noin 24000-25000€ vuoteen nettona.
Tällöin työpäiviä kuukaudessa on 20 ja jokaisena päivänä pitää tienata noin 170€ verottomana.
Taimikon/nuoren metsän hoitokohteen hinnoitteluun tämä tarkoittaa:
Ansiotuloverotus vie noin 25%, joten nollataksa tulee olla 230€/päivä. Työvakuutukset, eläkemaksut, työttömyysvakuutusmaksut, sosiaaliturvamaksut ja muut kulut, kuten välineet, varusteet, sahat, huollot yms, niin 40% tulee kuluja tuon päälle. 230×1,4 on noin 320€
Tämän lisäksi tulee kilometrikorvaukset, jotka asettuvat keskimäärin sen suuruiseksi, että 30% lisää kustannuksia. 320€×1,3 on noin 420€. Tämän päälle tulee kustannukset yrityksen/toiminimen pyörittämisestä, kirjanpidosta, metsänomistajille kohteiden tarjouksiin käytettävästä ajasta, sopimuksista, mainostuksesta (nykyään sosiaalinen media on ilmainen, mutta iäkkäät metsänomistajat eivät ole Facebookissa), niin tuon noin 400€/ALV 0% tulee olla nollataksa, sen päälle vielä pieni kate. Eli 450€/hehtaari ALV 0% asettuu keskihinnaksi kohteille ja silloin pitää sahata tahtia 0,7/ha päivä. Urakat kusee jos tahti painuu 0,6/ha tuotokseen tai tulee sairaspäiviä.
Eli n. 550€/hehtaari sis ALV pitää olla hinta, alle sen en lähtisi sahaamaan
Jos metsänomistajat eivät möisi puuta kuin sykleittäin, mitä korjuuyrittäjät tekisivät sillä välin? Hekin varmasti mieluusti odottelevat ja pyörittelevät peukaloitaan, milloin sen metsänomistajan mielikuva olisi suosiollinen puunhinnan ja puunmyynnin ajoituksen suhteen. Koneyrittäjien on kuitenkin joka päivä päästävä sylkemään puuta kouran läpi, jotta velkojen lyhennykset saadaan tehtyä.
Vai toimisiko sellainen maailma, että koneyrittäjät menisivät muihin hommiin silloin kun leimikoita ei olisi hakattavaksi? Kun taas puukauppa alkaisi käydä, alettaisiin etsiä mistä löytyy halukkaita metsäkonemiehiä.
Entä miten kaikki leimikot saadaan hakattua sitten, kun kaikki hinnan perässä puukauppoja ajoittavat laittavat markkinoille leimikkonsa. Luultavasti usealla jää musta pekka käteen, sillä koneketju hakkaa kaudessa noin 30-40t mottia, niin ei siihen huippuhinnan sykliin saada kaikkea hakattua.
Onhan verotuksessa vielä otettavaa.
mm. Perintövero pitäisi olla 100%. Tämä kannustaisi tekemään sukupolvenvaihdokset ajallaan. Näin ei syntyisi metsätiloille jakamattomia kuolinpesiä ja sotkuisia perikuntia, mikä auttaisi metsätaloutta. Metsätila menisi valtiolle jos sukupolvenvaihdosta ei tehdä ajoissa. Sama pankkitileillä makaavan rahan suhteen, jos ei ole testamentattu kenellekään, valtio ottaisi kaiken. Toinen vaihtoehto on kuluttaa kaikki ennen kuolemaansa, niin ei menisi valtiolle. Tästäkin olisi kansantaloudellista hyötyä.
Ajatuksena tälle perintövero 100% ehdotukselle, koska mikä etuoikeus periminen on? Miksi omaisten pitäisi saada jonkun omaisuus itselleen, johon ei ole osaa eikä arpaa?
Sellutehtaan (biotuotetehtaan) portilla puulla olisi motti/litrahinta. Järeydellä ei mitään merkitystä.
Kannolla, puunkorjuu on tietysti isommille rungoille halpaa. 500 litraisten runkojen harvennus varmaankin työlukuna alle 10€ korjuukulut ja avohakkuu 5€. 80 litrasilla rungoilla paljon enemmän. Tuossa 400-500 litran kiepeillä on raja, jossa korjuukulut ei enää laske jos rungon koko nousee. Lisäarvoa isomman puun tuottamisesta ei ole, ellei laadukkaan tukki/sahapuun kasvatuksesta makseta.
Puunhinta metsänomistajalle olisi tehdashinta – korjuukulut
Kannattaisiko puuta jalostavien yhtiöiden antaa puun myyntiin liittyvät bonukset sittenkin osakkeina?
Jokin tuon suuntainen järjestely voisi tuoda metsänomistajalle paremmat tulot, kuin taistelu onko kuitupuu 10, 15 vai 20€.
Metsäalan pitäisi jollakin tapaa muuttua, tätähän kaikki pähkäilevät. Mutta metsäala on siitä erilainen, sillä on vaikea keksiä mitään uutta. Pyörää ei voi keksiä uudestaan, kaikki toimivat menetelmät on jo käytössä.
Jotakin muutoksia on lähitulevaisuudessa tulossa, ei mitään mullistuksia mutta jotakin kuitenkin. Yksi on ainakin maanomistajuuden hiljattainen siirtyminen rahastoille ja ulkomaille, kun suomalaiset myyvät palstojaan. Tämä mahdollistaa metsäjäteille (Enso, MG, UPM) raaka-aineen saatavuudelle isoja toimitussopimuksia (kuten Metsähallitus, ja esim. Tornator Ensolle), kun jokin yksi ulkomainen rahasto omistaa tuhansia hehtaareja metsää Suomessa. Puunhankinta järkevöityy yhtiöiden näkökulmasta, kun ei tarvitse lypsää MHY:n alaisilta yksityisomistajilta ja pieniltä palstoilta joka kuutiota.
Nämä metsäjätit alkavat muuttua, eivät enää tulevaisuudessa ole tukinsahaajia ja paperintuottajia. Sellu, pakkausmateriaalit, kartonki, pehmopaperit, hienopaperit (etiketit, tarrat, suodatinpaperit yms) ovat ne mikä kannattaa ja näkymät kauas tulevaisuuteen hyvät. Lisäoptio paremmasta jos selluntuotannon sivuvirrat lyö läpi, eli ”biotalous” puukuidut, öljyt, tärpätit, biopolttoaineet.
Koska lopputuote on sellua jollakin tapaa, niin metsäjättien näkökulmasta on sama työnnetäänkö sinne pannuun mitä puutavaraa. Muutos voisi olla, että puuta ostetaan ”kokonaisena puuna”, eli runkohinnoittelu jollakin tapaa.
Ei eroteltaisi kolmea eri tukkimittaa ja parruja, kuituja yms. Ei juoksenneltaisi valvomassa katkontaa ja ei olisi myhistysten vahtimista, mitä matriisia käytetty. Koko runko vain sellupannuun. Katkonta olisi kaikki viiteen metriin, läpimitasta riippumatta. Latva kuuteen tai seitsemään senttiin. Kun puu loppuu, viimeinen pölli apumittana lyhyempänä. Löytyisi varmasti kannattava hinta kaikille, joka olisi nykyistä puutavaralajihinnoittelua järkevämpi. Metsäyhtiöt laittaisivat mieluusti ”biopannuun” järeämpääkin puuta ja kannattavasti, kuin nykyinen ”kuitupuu” 7-15cm läpimitat.
Puun hinnoittelussa luovuttaisiin puutavaralajihinnoittelusta. Maksettaisiin motteina tai vaikkapa litrahinta puulle!
Metsäpäässä helpottuisi insinöörin työt, kun ei tarviisi enää tunnistaa kuusta ja mäntyä, koivun voisi sentään erottaa kun koivusellu otetaan erilleen.
Runkohinnoitteluun siirtyminen tosin ajaisi MHY:n toiminnan loppuun, kun ei olisi enää katkonnan vahtimista. Metsäkonevalmistaja Ponssen toiminta on perustunut puutavaralajimenetelmään, tarkkoihin mittalaitteisiin, niin uusi suunta Ponsselle olisi kehitellä tehokkuutta lisää ja kesä/kelirikkoaikaan puunkorjuuseen sopivia koneketjuja.
Jos puusta maksettaisiin litroina hinta, rungon koon mukaan. Sama litrahinta, oli runko 80 litrainen ensiharvennuspuu tai 500litrainen tukkipuu. Tämä kannustaisi metsänomistajia TUOTTAMAAN PUUTA ja ajatus muuttuisi nykyisestä ”tavoitellaan tukin kasvatusta ja järeytymistä, koska vain tukista maksetaan ja kuitupuu on vain metsänhoidollinen välttämättömyys.”
Metsähallitus on jo luopunut tuosta vanhasta ajattelusta, MH on nuorentanut metsiään ja lyhentänyt kiertoaikoja. Tavoite ei ole tuottaa tukkia, vaan puuta.
Kaikki kannattavuus ja ajatus olisi kasvattaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon puuta. Tähän on jo keksitty toimivin menetelmä Suomessa, mutta toteutus tehostuisi. Taimikonhoidot tulisi tehtyä, koska olisi porkkana. Kemera-tukimaailma on koittanut koko historiansa ajan ratkaista miten suomalaiset hoitaisivat taimikot ajallaan. Markkinatalous hoitaisi, kun porkkana olisi saada nopeasti metsä kasvamaan ja ensimmäinen hakkuu palstalle. Lannoittamiseen tulisi intoa, kun lannoituksen avulla saadaan enemmän puuta ja nopeammin.
Sahoille löytyisi paikkansa ostaa puu runkohinnoilla korkeamman tukkiprosentin varttuneista metsistä.
Eihän tämä metsäteollisuuden kannattavuuden ongelma ole yllätys Suomessa. Metsäteollisuuteen on muodostunut vastakkainasettelujen tilanne, eri etujärjestöjen blokit.
Kannolla puuntuotannon päässä taistellaan omista eduista MHY/MTK:n puunhinnan kyttäämisellä ja vahtimisella.
Tehtaille pesiytynyt AY-liike romuttaa kilpailukyvyn, kun työntekijöiden ei ilmeisesti pitäisi tehdä töitä, etuisuuksia vain ja isolla palkalla lomailua. Irtisanomisia ei voi tehdä koska AY-liikkeen työehtosopimukset ja hesarissa otsikot jos työntekijä potkitaan ulos.
Ja kun metsäyhtiöt ovat markkinatalouden ehdoilla toimivia pörssiyhtiöitä, tehtävänä omistajilleen arvon luonti. Metsistä kun kulkisi puu tehtaille ilman myhistysten ja mtk:n politikointia. Metsänomistajat ja tehtaan työläiset ostaisivat osalla puunmyyntituloista/palkastaan metsäyhtiöiden osakkeita ja hyötyisivät oman metsän/työnsä tuotosta myös osakkeisiin sijoitusten kautta. Tasainen ja kasvava osinkovirta ylittää jo itsessään hitaan metsänkasvun tuottojen odottelun ja aikanaan myymällä osakkeita saa voittoa myös kurssinoususta.
Nyt lisähyötyä koitetaan saada taistelemalla paremmasta puunhinnasta ja paremmista työehdoista tehtailla. Musta pekka jää kaikkien käteen kun pörssiyhtiö viheltää pelin poikki ja lähtee muualle.
Puunkysyntä vähenee Pohjois-Suomessa. MetsäGroupin uudelle tehtaalle ohjautuu nyt puut
Entä jos sahan toimintaan tarvittavan määrä sahattavia tukkeja saadaan 40e harvennuksilta ja 50e päätehakkuilta? Metsänomistajien keskuudessa pienempi joukko ovat ne 80€:n tukinhinnan odottelijat. Niin pitkään kuin löytyy jostakin halpaa puuta, puunhinta ei nouse.
Lisäksi isoja hintoja maksetaan vain isoille leimikoille joihin korjuu onnistuu ilman räpöstelyä mihin vuoden aikaan vain. Tiet ja varastopaikat tulee olla kunnossa.
Sahojen kannalta ajateltuna, jos kerrankin markkina vetää ja saavat lopputuotteesta hyvän hinnan, miksi raaka-ainetta pitäisi ostaa kalliimmalla ja kusea kannattavuus siihen? Heikomman suhdanteen koittaessa ja lopputuotteen hinnan laskiessa kannattavuus menee, kun puuta ostetaan sahalle liian kalliilla. Ennemmin teollisuudella on tässä suhdanteessa paikka tehdä tulosta, kuin metsänomistajilla (raaka-aineen tuottajilla)
Kuitupuu tulee kalliiksi jos meinaat ostaa yhtiöiltä tai yrittäjiltä. Sinun pitäisi maksaa enemmän, kuin mitä saavat sen kuitupuupinon kuljettamisesta sellutehtaalle. Lisäksi ALV tulee päälle, mikä vie järkevyyden ostaa kuitupuuta omaan polttopuukäyttöön. Ollaankin kyselijöille vastattu, että 50€/motti plus alv, eli n. 60€ motti maksaa, niin tuodaan haluttuun paikkaan rekkakuormallinen kuitupuuta.