Käyttäjän Husq165R kirjoittamat vastaukset
-
Kuvata voi monesta näkökulmasta. Minäminä-jenkkaajan sekoilut on kellarin poken mielestä useimmiten ”vankkaa käytännön osaamista”.
Ainakin Suomessa kouluttautumismahdollisuudet ovat erittäin tasa-arvoiset. Käytännössä kaikilla olisi pääsy opintojen pariin. Siis olisi.
Vaikka sateiden jälkeen kellarissa näköjään mutaa menee sukkiin, on hyvä että maailmanlaajuiset ympäristöongelmat kiinnostavat noin kovasti. Kuten aj kirjoitti, kotipesästä on helpoin aloittaa.
Peruskysymykset voi olla vaikeita jos kansakoulukin on jäänyt kesken. Lottokuponkia kannattaa silloin täytellä, helpompi.
Peruskamaa, laita asiat mielestäsi tärkeysjärjestykseen, älä käytä kahta kertaa samaa. Mutta totta, ei ollut pelastavaa vaihtoehtoa ”en tiedä”.
Samu-Markus P., ohjaajana A. Kilpeläinen
”Sehän on vähän samantapainen asia kuin talon poika ja/tai tytär pitäisivät taloa, eikä kummallekaan tulisi koskaan perhettä.”
Tuo on tärkeä asia huomioida kun on luovuttamassa/myymässä metsätilaa, asuntoa, autoa tai polkupyörää. Jatkajan hedelmällisyystilanne on selvitettävä tarkasti, menneisyys ja tulevaisuuden suunnitelmat. Adoptioaikeet on harmaalla alueella, joskus riittää jatkajakelpoisuuteen, joskus ei.
Monta tutkijaa taisi olla minä (Kurki), Visakallo ja yksi kirjoittaja suoseurasta.
Lähdeluettelo ei ole ihan sama asia kuin ”samaa mieltä”.
Aika erikoiseksi menee. Päiväpäivystäjä jatkanee kellarissa, jos ei ennen sitä eläköidy.
Ympäristön huomioiminen ei kuulu Suomen metsäklusterin toimintatapoihin. Sen huomaa kun metsiä riittävästi kävelee. Viimeistään tätä palstaa lukemalla asia varmistuu. Selittäjiä on rittävästi, ja tyhjän toistajia. (MM kirjoittaa asiaa, aika harvinaista se on tällä palstalla.)
PP. Kuuman ryhmän mielestä tuo taimikonraivaaja olisi ihmisenä kasvamisen ja ajattelun korkein aste. Raivaamaan oppimisen jälkeen kaikki koulutus näyttää olevan liikaa ja huonontaa/tyhmentää ihmistä.
Ja lopuksi, totuushan on että kaikki suomalaiset ajattelevat noin ja yleensäkin metsäasioita ympäri vuorokauden!
Nyt menee vähän lintulautatodistelun puolelle, myönnän. Tunnen verkkokalastajia kolmesta eri läänistä: itä, länsi ja Oulu.
Joka ikisestä kuulee samat havainnot. 10-20 vuoden aikana dramaattinen muutos. Ennen verkot säilyi puhtaana vaikka viikon. Nyt limaa, mutaa ym. sotkua yhden vuorokauden uittamisen jälkeen.
Siirrän puheenvuoron caseen Littoisten järvi.
AJ taisi sen jo pariin kertaan selostaa. Kunnostivat jokea koneellisesti ja puut piti hakata rantoja myöten niiden samojen koneiden takia.