Käyttäjän huithapeli kirjoittamat vastaukset
-
Viime talvena suojasin omenapuut tervassa uitetuilla matonkuteen pätkillä.
Eli leikkasin metrisiä pätkiä matonkuteesta ja annoin niiden liota tervassa yön yli. Tämän jälkeen sidoin niitä omenapuiden oksille roikkumaan. Kevät talvella lisäsin ”tuoksua” suihkuttamalla terva sprayta kuteisiin. Muuta suojausta puilla ei ollut.
Jänikset liikkuivat koko talven pihamaan tuntumassa, mutta omenapuiden lähelle ei yksikään elukka tullut. Vasta aivan talven lopulla ensimmäinen pitkä korva uskaltautui pihamaalle ja silloinkin kiersi omenapuut vaikka kulkureitti meni omenapuiden välistä.
Ainakin jäniksen nokkaan tuntuu terva ottavan, mutta tämä menetelmä on liian työläs kokonaisen taimikon suojaamiseen.
Jos palataan alkuperäiseen kysymykseen, niin ainakaan minun tietooni ei ole tullut muita omatoimiselle sopivia metsäsuunnitelmasovelluksia kuin tuo Metsäpaikka. Omakohtaista käyttökokemusta ei ole (ainakaan vielä).
Vaikka Jätkä Pätkät muuta väittää, niin kyllä jonkinlainen metsätaloussuunnitelma kuuluu metsänomistajan perustyövälineisiin. Se onko suunnitelma netissä, ruutupaperilla vai pelkästään päänupissa on sivuseikka, samoin se onko laatija jokin kaupallinen toimija vai omistaja itse.
Kyllä se yksiköinti muuttuu, jos tuo pisto päätetään liittää osaksi tiekuntaa. Metsähehtaarien määrä ei tietenkään muutu, mutta muutos tulee kahta kautta.
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa osakas A päästäkseen 50 ha metsäpalstalleen ajaa ensin 5 km yksitystietä ja sitten jatkaa 2 km piennartietä, jonka hän on itse myöhemmin rakentanut yhdessä rajanaapuriensa kanssa vanhan kulkureitin paikalle.
Yksitystien rakentamisyksiköinnissä on aikoinaan A:lle määritelty tienkäyttömatkaksi (siis sen yksityistien) 5 km. Koska tien varresta on kuitenkin matkaa 2 km osakkaan A tilalle on yksiköinnissä käytetty todennäköisesti sivuetäisyyden korjauskerrointa, joka alentaa yksiköitä jonkinverran. Kerrointa on käytetty koska tiestä ei ole A:lle ollut yhtä paljon hyötyä kuin sellaiselle osakkaalle, jonka tilan läpi tie kulkee.
Uudessa tilanteessa osakkaan A yksiköt määräytyvät 7 km tienkäyttöpituuden perusteella ja lisäksi sivuetäisyyden korjauskerroin jää pois, koska tie tulee osakkaan maalle. Jos uuden piston rakentamisesta aiheutuu jotain erityisiä kustannuksia, voidaan rakentamisyksiköitä korottaa näiden osakkaiden osalta perustellusta syystä. Rakentamisyksiköt määritellään tietoimituksessa, jossa piston liittämistä yksityistiehen käsitellään. Näin isossa hankkeessa toimitus tehdään varmaan muutenkin.
Rakentamisen jälkeen laaditaan erillinen kunnossapitoyksiköinti, jonka perusteella hoitokustannukset jaetaan. Huomattavaa on, että kaikkia tienosia on hoidettava yhtä hyvin ja tien kunnon on mahdollistettava se liikenne, josta osakas maksaa yksiköitä. Jos näin ei ole, niin se pitäisi näkyä yksiköinnissä.
Tien peruskorjauksen yhteydessä ainakin meillä laadittiin uusi yksikkölaskelma. Remontin yhteydessä tien osaksi liitettiin ja kunnostettiin mökkiläisten itse rakentama tieosuus.
Liittäminen tapahtui tietoimituksessa, jonka yhteydessä laadittiin myös uusi yksikkölaskelma, jossa huomioitiin liitetty tieosuus. Ilmeisesti tämä piennartie ei kuulu yksityistiehen? Jos ei kuulu, niin silloinhan yksiköiden määrä kasvaa, koska osakkaiden käyttämän tieosuuden pituus kasvaa. Ja jos kuuluu, niin alhaisempi tien laatu pitäisi olla huomioituna alhaisempana yksiköintinä.
Käytännössä tieosuuden kunnostamisen kustannukset menevät koko hankkeen kustannusarvioon mukaan joka sitten jyvitetään uuden laskelman mukaisesti osakkaiden kesken.
Omassa 200:ssa oli samantapaisia käyntihäiriöitä. Paikallinen huoltoliike suositteli suorilla uutta kaasaria (zaman) tilalle. Kannibalisoin vanhasta sahasta Wallbron kaasarin tilalle ja taas pelittää. Ainoastaan yhdelle säätöruuville piti tehdä uutta reikää kopan kylkeen, muuten meni ihan heittämällä.
Kirjahyllystä löytyy vanha TTS:n Harko-projektin julkaisu, jossa vertailtiin erilaisia hakkuukoneita ja niiden kannattavuutta. Tutkimuksessa oli kaksi harvesteriryhmää (Profi ja TJ870 vs. Sampo ja linkku-Valtra), joita verrattiin toisiinsa. Johtopäätöksinä oli mm. se, että runkotilavuuden noustessa 500 litraan, alkoi pikkukoneet käydä keposiksi ja kustannukset nousta kovaa kyytiä. Pienirunkoisilla harvennuksella nämä ”pikkuiset” olivat jopa kannattavampia koneita kuin ”isommat” vertailuryhmässä. Ongelmana oli se, että kyetäänkö pienille koneille ketjuttamaan niin paljon sopivia leimikoita, että töitä riittää jatkuvasti.
Jees: Vuosittain laadittava toimintasuunnitelma hakkuineen ja hoitotöineen mainittiin tuossa MG:n lehdessä.
Vaikka minulla on soppari metsäyhtiön kanssa kilpailutan jokaisen vähänkään isomman leimikon joka kerta. Aivan samalla tavalla kyselen tarjouksia vaikkapa maanmuokkauksista eri toimijoilta ja kaupat tulee sen kanssa joka tekee parhaan tarjouksen. Palveluita ostettaessa muitakin kriteerejä on, kuin laskun loppusumma.
Helpolla ja vaivattomasti saadut tuotot kelpaavat huithapelille aivan mainiosti. Mutta kylläpä kelpaavat myös ne sataset ja tonnit, jotka kilpailutuksen ansiosta on mahdollista saada viivan alle lisäksi.
Tämä ”Jessen lanseeraama” tutkimus herätti minussa niin paljon mielenkiintoa, että etsin käsiini kyseisen MG:n lehden, jossa tutkimusta esiteltiin ja kerrottakoon nyt muillekin lyhyesti ko. lehteä lainaten:
Tutkimukseen otettiin otannalla 300 metsänomistajaa. Liiketulosta laskettaessa on huomioon otettu: Pinta-ala, puunmyyntitulot, metsäpalveluihin käytetyt varat ja mo:n saamat kemerat. Aviisissa on esimerkkinä, että 100 ha tilalla (hakkuut 500 m3/v) hoitosopimuksen rahanarvoiset edut on yhteensä 10,5 €/ha/v. Näitä etuja ovat esim. jatkuvasti voimassa oleva metsäsuunnitelma, hoito-ja hakkuuehdotukset joka vuodelle, bonukset, jäsenmaksuttomuus jne. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Keski-Suomessa metsätalouden keskimääräinen liiketulos oli 127 €/ha ja soppari-asiakkailla 159€/ha.
Korkean tuoton mahdollistaa hakkuumahdollisuuksien hyödyntäminen ja laadukkaiden hoitotöiden oikea-aikaisuus. Yhteistyön lähtökohta on yhdessä laadittava vuosisuunnitelma hakkuista ja hoitotöistä.
Omaa johtopäätöstä on se, että tämän tuloksenteon yksi kulmakivistä on tuo vuosisuunnitelma. Sitä toteuttamalla taloudellista tulosta saatanee aikaan keskimääräistä metsänomistajaa enemmän. Vuosisuunnitelma on myös kaksiteräinen miekka metsänomistajalle, sillä moniko lähtee kilpailuttamaan leimikoitaan ja hoitotöitään saatuaan valmiin ”avaimet käteen” kustannusarvion tulevista hakkuista ja hoitotöistä?
Olisi mielenkiintoista lukea tuo tutkimus. Oleellinen kysymys on millaiseen ryhmään näitä sopimustilallisia on verrattu ja miten tämä tulos on laskettu? En ihan vähällä usko, että heittäytymällä täysin sopimuskumppanin helmaan aktiivinen mo kykenisi parantamaan taloudellista tulostaan 25%.
Omakohtaiset kokemukset ovat sellaiset, että olitpa myymässä puuta tai ostamassa palveluita on syytä kysyä tarjoukset myös muilta kuin sopimuskumppanilta.
Putte: Tämä metsävähennyskuvio alkaa mennä jo mielenkiintoiseksi. Joko vähennysten tulouttamisessa on muutettu tulkintaa jossain vaiheessa tai sitten virkamiehet tulkitsevat asiaa eri tavoin.
Myin siis määräalan tilasta. Ensin laskin paljonko on myytävän määräalan metsävähennyspohja. Eli ostomeno /hehtaarit x määräalan pinta-ala x 60%. Sitten tarjosin virkailijalle laskemani tiedot siitä paljonko olen ko. tilalta puuta myydessäni hyödyntänyt metsävähennystä. Siis tilakohtaista % käytetystä mv-pohjasta, mutta se luku ei kelvannut, vaan piti laskea % kaikesta vähennyspohjasta jota minulla on. Tällä %:lla sitten piti laskea tuloutettava vähennys (myytävän määräalan vähennyspohja x YY%) ja myytävän määräalan ”käyttämättä” jäänyt osa pitää vähentää käytettävissä olevasta pohjasta. Perusteena laskutavalle oli vähennyksen omistajakohtaisuus.
Näin siis meni minun kohdallani, mutta millaisia ohjeita muut ovat saaneet?