Metsätalouden perustaminen kuusen luontaiseen uudistamiseen on sama kuin perustaisi henkilökohtaisen taloutensa aktiiviseen lottoamiseen – ei toimi pitkässä juoksussa.

Isonkin metsätilan spv onnistuu nykyiselläkin lainsäädännöllä kivuttomasti ja lähes ilman rahaa, esim. pitkällä korottomalla lainalla, jota seuraava polvi voi lyhennellä puukauppatuloillaan (ja hyödyntää metsävähennyksen). Helpotuksia ei mielestäni tarvita, suurin jarru sukupolvenvaihdoksille on myyjän korvien välissä.

Metsätilojen luovuttusvoittoverokohtelua suvun ulkopuolelle myytäessä tulisi helpottaa. On kiistaton kansantaloudellinen etu, että metsä päätyy sen hoidosta kiinnostuneelle ostajalle, kuin puolipakolla omalle maisterispojalle kaupungissa.

Pakkokeinojen sijaan kannattaisin ns. metsätilamaksua, ts. joka hehtaarista maksettaisiin vuotuinen maksu, jonka saisi kokonaisuudessaan vähentää puun myyntivoittoverosta esim. 10 vuoden aikana. Tällöin hoidosta kiinnostumattomat saisivat maksaa harrastuksestaan ja ammattimaisesti metsiään hoitaville tällä ei olisi kustannusvaikutuksia. Valtiolle tästä tuloutuvat rahat voisi ohjata esim. Kemeraan

Parhaillaan harventelen järvenrantakoivikkoa 15tn volvolla ja Kymppikouralla. Pari kolme pölliä silmämitalla kuiduksi ja loput energiaksi. Hitaampaa kuin motolla, mutta en saanut tähän kohteeseen konetta täksi talveksi ja pohjatkin ovat vähän pehmeitä. Kyllä tuo sahamiehen voittaa, vaikka nytkin jää aina jokunen pölli sahalla karsittaviksi. Helpottaa kuitenkin paljon kun ei tarvitse kasausta ja katkontaa tehdä käsin.