Käyttäjän Hiluxmetsuri kirjoittamat vastaukset
-
Jaa, ajautuiko keskustelu raiteiltaan muutaman megamahtijättisahan ylistyksestä poikkeavan sanasen takia, enpä usko.
Eiköhän noita laitteita ole juuri siksikin hiukan erikokoisia kun ovat erilaisia käyttökohteet ja käyttäjätkin. Onneksi on näin, koska muutenhan ammattilaisille jäisi paljon vähemmän vaihtoehtoja mistä valita juuri se itselle sopivin laite kuhunkin tarkoitukseen.
Hyviä sahauksia Mikander ja muut 🙂
Minä en ole urakalla koskaan tehnyt kuin ittelleni ja rsahakin on täällä tekevien mielestä ihan toivoton rimpula 45,7 cm3 Stihl 260C :). Muutaman ohuen ruohon sillä olen juuri ja juuri saanut poikki. 🙂
Jakokelpoista tulee yli 50 Me joka vuosi, kaikki menee pääomistajalle 🙂
Miksi tuo tase kiinnostaa, vaikka siksi, että valtiohan voisi myydä osia Metsähallituksesta, Suomen suurimmasta yhteismetsästä, jos tällainen vertaus sallitaan. Siinä saisi paljon metsää yhdellä osakkeella…
Puun takaa oikeassa jälleen. Metsähallituksen julkisten palveluiden taseessa oli v. 2012 tilinpäätöksessä n.1,1 Mrd € vapaita omia pääomia, millä voi tehdä lähes yhtä suuren tappion tarvittaessa ja lainaakin saisi monta sataa miljoonaa tuota tasetta vastaan.
Julkinen puoli raportoi asiat todella yksityiskohtaisesti ja tiedoista käy ilmi se, että YM rahoitti toiminnasta n. 50%
Varsinainen liiketoiminta on hyvin kannattavaa. V. 2009 tulos 21% liikevoittotasolla on omaa luokkaansa. Taseessa yli 2,5 Mrd€ eli tappiontekokyky ja lainanottomahdollisuus aivan omaa luokkaansa. Henkilöitä oli tuolloin kirjattuna 1470.
Metsähallitus on erittäin kannattava liikelaitos, ostaisin osakkeita jos olisivat myynnissä 🙂
Tässä ketjussa taisi alunperin Mikanderilla olla haussa isotehoinen raivaussaha sellaiseen paikkaan, jossa on ennakkoraivattavaa ja hiukka paksumpaakin. Tuossa ei taida tehosta olla haittaa, mutta ei liene tarpeen leikellä heiniä ja pientä vesaikkoa jättisahalla.
Oikea vekotin oikeaan paikkaan. Mikanderille suurin norsutykki mitä löytyy ja meille muille sitten jotain kevyempää?
Koetin surffata isotehoisia raivaussahoja, mutta ei ole kovin suuria maailmallakaan. Jos ison haluaa, niin sitten täytyy varmaan tehdä itse asentamalla normiputken jatkeeksi vaikka Stihl 880:n kone. Sitten on millä pyörittää laikkaa 🙂
Miisu:”En vaihda merkkiä. Luottomyyjäni on Jonseredin edustaja. Lisäksi paikallisen Stihl -ja huskymerkkien myyjä on huono asiakaspalvelija sekä pitää ylihintoja tuotteille ja huolloille. Huolto on lisäksi epäpätevää *valohoitoa*. Ennemmin lopetan työt kuin vaihdan kilpailijaan.”
Tästä on konekauppiaan hyvä lähteä parantamaan, ei ole kuin melkein kaikki pielessä. Muutenhan Miisu sahaat Husqvarna-konsernin koneilla, koska J on osa H:ta ja tuotot menee Taalainmaalle 🙂
Papanapommit ja muut kommenttivastaukset ohittivat itse asian, jota Puun takaa esitettiin, vaikka asia ei sinänsä ihan puun takaa tulekaan.
Regulaatio luo lieveilmiöitä, säännöstely mustan pörssin, kielto uhman ja kierron.
Mistä löydämme aidon ja uskottavan vastavoiman sille mitä ehdotetaan suojeltavaksi? Suojeluorganisaatio ei taida kyetä ajattelemaan asiaa laajemmin?
Suojelu on hieman samantapaista alati laajenevaa kuin sosiaalipolitiikka: sillä on loputon kyky laajentua, koska aina löytyy joku kohde, eliö, vähäosainen, heikompi, huonompi tai muuten vaan ainutlaatuiseksi arvioitu asia, jonka suojelua tai tukea kannatetaan.
Pienestä papanasta suuret vaikutukset, mutta milloin mennään yli kamelin kantokyvyn vai onko jo menty?
Onko Metsähallitus johonkin ikiaikaiseen nautintaan perustuva instituutio, jonka toimintaa ei saisi muuttaa?
En ymmärrä mitä omituista on kustannusvastaavuudessa ja julkisen roolin erottamisessa muusta kaupallisesta toiminnasta?
Anteeksi, jos en ymmärrä nyt ihan kaikkea, mutta en kyllä näe tässä kovinkaan suurta dramatiikkaa.
RR:”Puustoa kannatta uudistaa, kun suhteellinen arvokasvu pienenee laskentakoron alapuolelle.”
Tämä se on laittamattomasti sanottu.
Minä en kyllä osaa edes ajatella noin hienosti kun ajan palstan laitaan, otan sahan ja alan harventamaan tai raivaamaan ohjeiden mukaisesti.
Onneksi puut kasvaa derivoimattakin kun on aikanaan saanut sellaisen maapohjan, jossa voi kasvaa jotain ja siihen on älynnyt laittaa jotain kasvamaan. Loppu on korkoa korolle, kulut verotukseen, hyötyliikunnat omaksi iloksi ja odottelua.