Käyttäjän Hiluxmetsuri kirjoittamat vastaukset
-
Ammattimiehen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Pieni kivikosketus vie terästä terän ja pienemmällä koneella mennään osittain polttoleikkaamalla.
Minä viilasin terän maastossa muutamaan kertaan ja tänään kotona viilapenkissä niin hyvään kuntoon kuin sen nyt saa. Hiukka piti muutamaa hammasta päältä siloitella, mutta ei se pilalla ole.
Tuo kierroslukuteoria on mielenkiintoinen. Minä olisin taipuvainen uskomaan sellaiseen teoriaan, joka perustuu liukupintojen pinta-alaan ja niiden tarvitsemaan voiteluun.
Jos koneessa on tietty määrä voitelua vaativia liukupintoja niin niillä on tietty voitelutarve koko ajan riippumatta kierrosluvusta. Siksi koneeseen syötetään öljyseosta, jossa on vakiotilavuus öljyä. Koneen valmistaja on miettinyt millä öljyn tilavuusprosenttimäärällä koneen pinnat tulevat voidelluksi.
Kun kierroslukua kasvatetaan, liikkuvat nuo liukupinnat nopeammin ja öljyä tarvitaan enemmän, mutta sitä tulee enemmän koska bensaakin menee enemmän. Voitelu olisi siis vakio kaikilla kierroksilla.
Tälleen mä tän pohdiskelisin.
2T koneen tappaa öljyn puute, jolloin kone leikkaa kiinni tai likainen suodatin, jolloin kone käy rikkaalla. Liian laihalla käyvä kone taas kuumenee ja leikkaan kiinni. Nämä lienee ihan itsestäänselvyyksiä kaikille.
Juu. Lasse, kalibroinnin tein juurikin noin. Kiitos tarkennuksesta.:)
Intoa oli, mutta kiviosumat syntyivät kaikki siten, että päästin sahan toisesta kahvasta irti ohjatakseni kaatuvaa puuta ja silloin terä osui hidastuvalla vauhdilla kiveen kevyesti. Mäki, jossa raivailin oli paikoitellen kivistä ja täytellinen suoritus, johon vain Ammattimies pystyy, olisi tarkoittanut terän pysähtymisen odottelua ja työtahdin hidastumista. Kaipa tämänkin välttää kun opettelee tekniikkaa, jossa mulla nöösinä on vielä opeteltavaa 🙂
Miksi teen vauhdilla johtuu siitä, että mulla menee edestakaiseen ajomatkaan 4 tuntia ja jos jotain haluaa saada aikaiseksi, niin on vaan painettava menemään. Mä meen aina tuonne ainoastaan hommiin, en kahveja keittelemään ja kuukkeleita oottelemaan taikka sammaleita tutkimaan 🙂
Maksuvalmiudesta kehkeytyikin poliittinen näytelmä 🙂 minä en ymmärrä poliittisten puolueiden roolia valtion päivittäisen maksuliikenteen kanssa…, ehkä sillä on joku salattu rooli 🙂
Maksuihin liittyen tietänette, että valmisteilla on maksuaikadirektiivi, jossa ehdotetaan mm. yli 30 päivän maksuaikojen kieltämistä. Nykyään 45 ja ylikin on tavallista ja net ken eteläkeskieurooppalaisten kanssa kauppaa käyvät, tietävät, että alle 90 päivän ei omiaan saa pois.
Valtion maksuvalmiuden takaamme me veronmaksajat. Valtioiden konkursseja on historiassa ollut, mutta ei Suomi ole maksuvalmiuskriisissä, koska veronmaksajat maksavat ja muut lainaavat. Toki raha kallistuu ja mutta nyt kun laina on halpaa, on helppo tuhlaajapojan porskuttaa.
No niin. Ensimmäinen 490-päivä takana. Pikkasen vajaa 9 tehollista sahaustuntia tuli. Meni ensimmäinen tunti naapurin kanssa rajaa porkatessa ja muuten tutustuessa. Mukava heppu. 🙂
Mutta asiaan. Raivattavat olivat pihlajia ja hiukka rannetta paksumpia leppiä, toki valtaosa ihan tikkuja. Vekotin kolmio-asentoon, pari nykäystä ja käynnissä ollaan. Vispilä valjaisiin ja nysväämään. Kyllä katkee, ihan helposti. Yhtään ei tartte huudattaa eli puhtia on tarpeeksi.
Paino tuntui alussa, mutta loppupåivästä työn sujuminen oli sitä luokkaa, että pieni lisäpaino ei enää haitannut.
Tankki on sen verran tilava, että jano iskee ennen kuin bensa loppuu. Myös kiveen sahaaminen lopettaa leikin melko tehokkaasti ja bensan sijasta huoltopaikalla pitää olla vettä ja viila. Muutaman kiviosuman jälkeen viila tuli pysyvästi mukaan.
Tauolla vekottimen sai kevyesti käyntiin ensimmäisellä nykäisyllä, ei tarvinnut kääntää kolmioasentoon, antoi olla vaan I:ssä. Aina lähti ekalla. Bensana oli Nesteen 4T pienkonemittaribensa +täyssynteettinen 2T-öljy 2% seoksena. Sit vielä, tää on CM eli ei tartte/ voi säädellä mitään.
Ennen sahausta annoin koneen käydä tyhjäkäyntiä 1,5 minuuttia, josko vaikka kalibroisi jotain, en tiedä, mutta silti.
Yhteenveto: ihan käypänen kampe. Jääkaapin tarkistin, ennakko-odotuksista huolimatta eväsleipien päällä oli edelleen vaan voita, Ammattimies, missä meni pieleen?
Päivätöiden ja matkan takia ei pääse metsäliikkumaan kuin kerran viikossa, yleensä lauantaina ja silloin tehdään ihan täysi päivä.
Tuloksena on melko letkeän rento ukkeli, jota ei saunan jälkeen tartte paljon uneen houkutella. Viikolla mennään hyötyliikunnalla.
Eilen pääsin kokeilemaan pihalla 490:stä, vaimon luvalla. Koepensaana oli kuivanut kuusi. On siinä kyllä ihan eri lailla puhtia kuin 260:ssä. Aivan vaivattomasti pintakaasulla mentiin kuusesta läpi ja liiankin nopeasti, koska muita luvallisia pensaita ei ollut ja sahauskokeilu oli pakko lopettaa koemateriaalin loppumisen takia 🙂
Ilmeisesti sisäänajon jälkeen homma vielä entraantuu. Saa nähdä. Lisää raporttia lauantain jälkeen kun on käyty pihlajaviidakossa miekkailemassa.
Mielenkiintoinen tarinointi suojelualueesta.
Asiasta en enempää tiedä, mutta voiko olla nyky-Suomessa niin, että voit hakea vapaaehtoista suojelua jollekin alueelle ja siten rakentaa itsellesi eräänlaisen suojavyöhykkeen turvaamaan oman lintukotosi koskemattomuutta. Suojellan siksi, että saadaan alue rauhoitettua ei-toivotuilta ilmiöiltä ?
Katotaan nyt ekaks uuvunko mä koneen painon alle ja tarvitaanko paarit hakemaan mut pois. 🙂
Katselin 560:tä myös, mutta se oli kyllä sellainen norsukanuuna, että mä jätin sen suosiolla osaavammille.
Ylähuuli on edelleen leivän päällä eikä ainakaan vielä ole CAPS LOCKI jumittunut päälle-asentoon.
Mä vaan ajattelin kun tuli vuosiakin täyteen enkä saanut lahjaksi kuin pähkinöitä, tän IPadin ja kukkia, niin päätin ostaa itse itselleni syntymäpäivälahjan, josta on iloa pidemmäksi aikaa. Ja tänään mä sit toteutin haaveeni 🙂
Nyt täytyy elää säästeliäämmin seuraavaan tiliin saakka, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin pian ilmestyy leivän päälle muutakin kun ylähuuli. On tää ihmeellistä…:)
Siirryin uuteen aikaan.
Päivitin 260:sen 490:een.
Saa nähdä mitä pihlajakepikossa alkaa tapahtumaan… 🙂